HUHTIHIPPUJEN vko 11

Ompunäiti: teillähän yörytmi varsinkin aamun osalta k7uulostaa ihan samanlaiselta kuin meillä. Nyt on jo jonkin aikaa herätty aina viideltä ja menty minipätkissä juuri ja juuri tuonne 6-6.30 asti, ennenkuin on lopulta herätty. Jos keksit jonkun konstin siirtää aamua hieman myömäisemmäksi, niin jaathan viisauttasi... Meillä vielä hassusti on syöttöaika klo 4.00 (melkein tasan neljältä Helvi aina herää syömään), joten unen PITÄISI jatkua yli viiden, mutta ei kun ei.



Onko kellään muulla tullut uutta (tai ensimmäistä?) eroahdistusta näillä main? Nyt alkaa vähän äiteetä hermostuttaa, kun ei enää isikään kelpaa aamuisin hoitajaksi, vaikka hän yrittäisi antaqa äidille uniaikaa. Eikä pikkuisen huuto helpota, vaikka mitä temppuja tekisi. Eihän tämä varmaan kauaa kestä?



Taisinpa muuten viime viikolla kehua meidän suursyömäriä... No, taitaapa olla ruokailujen ja unien suhteen sama juttu: heti kun kehut, niin pipariksi menee. Nyt ei olla varmaan viikkoon syöty aamu/iltapuuroa kuin muutama lusikallinen ja päivälläkin varsinainen ruoka jää tosi pieneen, lihaa syödään ainoastaan käsin (lihapullapötköinä) ja ainoastaan kiisseli/jugurtti ovat herkkua. No, tänään aloitettiin sitten iltapalavoileivät. Söikin melkein kaksi juustovoileipää, joten kai silläkin maha täynnä pysyy yön ajan?

Ensin raportti viime viikon valituksen syystä: se oli kakka kuitenkin. Onneksi sen jälkeen on taas kakka luistanut, me ehdittiin olla jo ihan epätoivoisia että taasko se alkaa.



Hih, hauska juttu tällanen vertaistukiryhmä, täällä on jo taas ehditty sanoa se mitä itsekin olen miettinyt tällä viikolla. Tulee tosiaan äitiysloman alku niin elävästi mieleen näistä aurinkoisista keväthangista... Vähän haikeana katselen tuota tyttöstäni, joka on tänään tasan 11kk (onnea vaan Amandallekin, ja tais olla joku toinenkin vielä samanpäiväisiä) ja ihan iso tyttö jo.



Syömisistä: voihan itkuvirsi, en muuta sano. Me ollaan jätetty testin vuoksi kaikki sössöt puuroja myöten pois ja annettu likan syödä itse sen minkä on syödäkseen. Se ei kyllä sitten ole paljon mitään. Tänään tuli tästä aiheesta taas sellanen olo, että argh, minen osaa tätä hommaa ollenkaan! Sitä hankalammaksi menee, mitä enemmän on asioita joissa pitäis onnistua käyttään psykologista silmää. Mulla ei taida olla kuin henkinen arpanoppa.



Uh, äh ja puh. Olen ihan täpinöissäni, huomenna on ohjelmassa vaikka mitä hurjaa! Mutta pidän teitä jännityksessä toistaiseksi; mun vanha taikauskoinen periaatteeni nimittäin on, että jos toivoo jonnistuvaksi, niin ei pidä puhua asiasta ennen kuin on ihan vissin varma! Mutta mahankasvatukseen liittyvistä asioista ei ole kyse, taas tuli tehtyä yks negatesti, kun ei niitä kuukautisia kuulu edelleenkään. Tosin imettelen edelleen niin paljon, että se varmaan pitää menkat loitolla vielä jonkin aikaa. Nolaanalle plussapisteitä, plop plop!



Kentille iso tsemppi tulevaa remonttia varten! Onneksi sulla on aina niin peruspositiivinen asenne kaikkeen. Ite oon sellanen hermojenmenettelijä, että kunnioitan ihmisiä jotka kykenee moiseen mielenhallintaan.



Nyt meen. Moi!

Mitähän ihmettä se Errj meinaa tänään puuhata? Jännäksi käy, tulehan äkkiä kertomaan lisää! (hyvä että jollakulla on jotain specialia elämässä : ) )



MugSkab: mulla ei ikävä kyllä ole konstia pidentää noita aamu-unia, vaikka tänään nukuttiinkin ihme kyllä klo 6.35 saakka! Toisaalta olen jo tottunut nousemaan aikaisin, ja kesäaikaan siirtymisen myötä aamukuudesta tulee sentään aamuseitsemän..



Laura on muuten nyt todellakin siirtynyt yksiin päiväuniin niin kuin se neuvolantäti viimeksi suosittelikin.. Itse en tehnyt asialle tietoisesti / suunnitelmallisesti mitään, huomasin vaan pikku hiljaa, että tyttö jaksaakin helposti olla hereillä yhteentoista saakka. Me syödäänkin nykyisin lounas jo 10.30 ja sitten pikku hiljaa toimitan tytön partsille nukkumaan. Parhaimmillaan nukkuu jopa kolme tuntia! Siis meidän pätkisnukkuja, ihanaa.



Viime yö meni hienosti: L itki kahteen otteeseen muutaman sekunnin, muttei herännyt sen kummemmin. Viideltä oli noussut istumaan ja minua huhuilemaan, ja silloin imetin. Sitten nukuttiin tosiaan vielä noin puoli seiskaan. Voidaanko tämä tulkita jo ensimmäiseksi läpi yön nukkumiseksi?!?



Olipas taas univoittoinen viesti, eikö meille koskaan kuulu mitään muuta?! Nyt tosin kuulostaa siltä, että eräs on kukkaruukuilla joten pitää mennä. Mukavat päivät kaikille!



Ompunäiti ja Laura 9.4.

Voihan vitsi.. tää nyt menee ihan vauvakuumehourailuksi koko mun juttu.. (Sori!) Tänään on tullu tosi tosi hailakan vaaleanpunaista vuotoa, ja nyt sit ramppaan vähän väliä vessassa että alkaako ne menkat vai ei.. muuttuuko väri punaisemmaksi..vai onko tää nyt jotain mitälie kiinnittymisvuotoa..tms!? Olen tuolla vauvakuume-palstalla käyny oireistakin lukemassa.. ja tottatosiaan, niistä jokunen oire napsahtaa munkin kohdalle, mutta sit toiset oireet taas ei..



p muuten eilen nousi seisomaankin omassa sängyssään =) Mutta se seisominenkin on vähän mitä satttuu vielä.. poika vielä varvastaakin, ja pitäs niitä kenkiä käyttää, mut enhän minä niitä kerkeä tai muista päivällä täällä kotona laittaa sille.. =$



Pitää jatkaa siivoilua.. tänään tulee taas yövieraita =)



N + P( 4.4.)

On jäänytkin taas kirjoittelematta, kun tuo ikiliikkuja pitää sen verran kiireisenä. Nyt voinkin kertoa jo paljon parempia uutisia, miehelläni oli viimeinen lääkäri ja hän on tällä erää kokonaan parantunut syövästä!! Aina on tietysti uusimisen vaara, mutta sitä ei kannata nyt murehtia kun elämä taas hymyilee! Nyt pääsemme siis jatkamaan suunnitelmiamme ja muutamme kuukauden päästä Hong Kongiin, jännää ja toisaalta hirvittää että miten tässä saa kaikki pakattua ja mietittyä samalla kun yrittää pitää pikkumiestä silmällä.



Noihin aamuyölevottomuuksiin voisin kertoa, että meillä oli aivan sama ongelma, joka vain paheni niin, että aamuyöstä Aaro nousi seisomaan ja huusi suoraa huutoa, eikä suostunut nukkumaan enää omassa sängyssään. Sitten minulla meni hermot ja päätin pitää uuden unikoulun. Kolmen yön jälkeen Aaro oppi nukkumaan omassa sängyssään heräilemättä klo 8-6.30. Yksi mikä ehkä meillä ainakin auttoi oli se, että laitoin päälle yövalon entisen pimeyden sijaan, niin minusta ainakin tuntui, että Aaro alkuun tarkisti kurkkaamalla sängystään, että äiti ja isä on omassa sängyssään ja jatkoi sitten levollisesti uniaan. Nyt ei taida enää kurkkiakaan tai en ainakaan huomaa kun saan itse nukkua rauhassa 8 tuntia heräämättä, ihanaa melkein vuoden heräilyn jälkeen!

Siis nukkuu tietysti 20-6.30 eikä aamu kahdeksasta...Piti vielä kysyä että onko moni jo siirtymässä yksiin uniin? Mietin että pitäisikö sellaista alkaa harkitsemaan vai onko sillä mitään kiirettä? Äsken tuntui että herralla ei ollut mitään tarvetta unille klo 10, mutta nyt onkin jo nukkunut taas 1,5 tuntia. Toisaalta mietin, että jos jaksaa valvoa pidempään niin pitäisikö vaan antaa valvoa ja yrittää vain yksiä unia ja mennä vaikka hieman aikaisemmin nukkumaan...Taitaa olla näitä ongelmia, jotka eivät selviä kuin testaamalla!

Kiva kuulla, että miehesi on nyt paremmassa kunnossa!!



Nukkuminen ja syöminen, ne onkin tainneet olla viime päivien suosikki puheenaiheet.. ;) Testaamalla taitaa selvitä parhaiten,juu!

Menkat alkoi, että sillee..

Ehkä kuitenkin parempi näin!!!

Seuraavilla menkoilla laitetaan kierukka.

Ameliaani (apua, oliko tuo se nimimerkki...), ihanaa kun teillä asiat hyvin!!



Kaikille kipeille pikaista paranemista ja huonosti nukkuville zzzz-säteitä (tosin osan niistä pidän kyllä täällä itselläni). Helkalle ja Oskarille (ja muillekin 14. päivä syntyneille) onnittelut, näin se lähti vika vauvakuukausi käyntiin!



Nolaana, ihailen vain sua että neljäs olisi ollut noin tervetullut! Mulle se olisi kyllä shokki jo testi näyttäis plussaa... Toisaalta luulen että äiti-ihminen minussa silti osaisi iloita, en tiedä =0



Äh, tämä vesijuttu. Kiitos kun kehutte positiiviseksi, pitääpä miehelleni kertoa =) Kyllä mä siis vouhotan ties mistä pikkujutusta mutta sitten kun käy jotain " isompaa" niin mulla menee joku ihme vaihde päälle. Ehkä olen sitten jotain oppinut tuolta toiselta puolikkaaltani. Ukko-kultani on nimittäin yks viilipytty, hän pysyy aina rauhallisena, jaksaa aina uskoa että lopulta aurinko paistaa ja että niin kauan kun meillä on toisemme niin kaikesta selvitään. Enivei, tänään tulee, ihan kohta, joku vakuutusyhtiön setä katsastamaan vahinkoa. Nyt ollaan revitty koko aulan lattia pois, mies on sitä putsannut ja kuivannut, " enää" nuo neljä makuuhuonetta jäljellä. Mies lohduttelee että äläs nyt, kyllä se ois kuitenkin uusittu jossain vaiheessa - no niin olis, ehkä viiden vuoden päästä. Nyt ois ollut niin paljon tekemistä kellarin ja pihan kanssa... Ja pirun hidasta hommaa kun ei ole ketään joka haluaisi esim toimia lastenvahtina, tai no nuo isot me saataiskin hoitoon mutta kun " ongelma" on tietysti Amanda.



Errj:lle vielä (ja miksei muillekin) että meillä kävi viikossa tosi iso muutos Amandan syömisten kanssa. Eli ekan viikon ne ruokapalat oli Amandalle leluja joita saattoi tarvittaessa syödä mutta nyt pari päivää ne on ollut syötäviä joilla saattaa tarvittaessa leikkiä =) Alussa siis kun ruoka tuli niin eteen niin A heti niitä heittelemään ympäriinsä, nyt kun ruoka tulee niin käy heti kimppuun ja pienet sormet vie palasia suuhun sitä tahtia että posket täyttyy ennen kun ehtii nielasta. Ja siis tajuttoman ennakkoluuloton Amanda on, olipa lautasella mitä vaan niin suuhun menee. Ei oikeen tykänny keitetyistä porkkanoista mutta oli ne sen verran kivan värisiä että ihan siitä ilosta piti syödä puolet... Mutta siis en kyllä ikinä olisi meidän Amandasta uskonut että joskus syö tuohon malliin.



Yöt on taas vaihteeks surkeita, A saattaa vaikka tunnin itkeä yöllä. Mutta onneks nyt on mun vuoro nukkua kellarissa =)) Mä palaan vielä myöhemmin lukemaan paremmin muiden juttuja, nyt A itkee ja aargh, esikoinen oli just puhelimessa ja lupas mennä kaverilleen klo kolmeksi, Ei oo ennen ollut siellä ja tämä kaveri asuu aika kaukana niin pitää pakata taas koko pesue mukaan.



Aurinkoista päivää edelleen kaikille!

Meillä lähti viikko käyntiin nokkamukilla=) Eli siis Emma ´hoksasi vihdoin, mistä koko hommassa on kyse. No, kyllähän sitä jo taisteltiinkin.. Tuttipullo jäi pois kertarykäisyllä kun tuo neiti nyt siis oppi juomaan mukista.



Mutta joo, asiaan...Aiemmin oli puhetta aamuheräämisistä kun tuo aurinko on alkanut paistaa jo aamuisin..No minähän siinä sitten ihastelin että onneksi Emma ei ole vielä herännyt auringon kanssa..No niinpä niin, nyt viikon verran herätys siirtynyt aina puolella tunnilla. Tänään herättiinkin jo kuudelta (!) mikä on meille todella aikaisin. Tähän asti nukuttu yhdeksään....On tuo typsy kyllä väsynyt illalla, mutta en päästä nukkumaan ennen kahdeksaa!



Kahdet päikkärit meilläkin vielä nukutaan, eikä taatusti yhdet riittäisi.



Mutta, nyt täytyy rientää jo puuron keittoon. On neito sen verran kiukkuinen.



T&E 2504

Ja jatkuu.....tauti meinaan. On se niin väärin, että äidit ei voi aamulla soittaa " työpaikkaansa" ja ilmoittaa, että ovat kipeitä eivätkä tule " töihin" muutamaan päivään ;-) Taas on ollut vähän koetuksella mun ja miehen välinen suhde, kun on tää vähän epäreilua tämä meidän miesten ja naisten välinen sairastaminen. Jos mies ois samassa kunnossa kuin minä niin makaisi sohvalla ja huutaisi apuvaaa !!!!!! No se siitä, tää on niin tätä.



Elmo on tänään aktiivisesti hakenut konttausasentoon ja jopa hytkynyt siinä hetken. Tämä kaikki tapahtuu tietenkin pienen purnauksen kera. Mutta koska olen lievästi masokistinen LUE= makaan itse sairaana vieressä lattiatasossa niin en ole pienistä huudoista välittänyt , vaan tsempannut vaan sivusta, että kyllä se Elmo siitä :-)



Mä olen siirtänyt nyt Elmon pääsääntöisesti yksiin uniin. Kello 11-12 on vähän tuskaisaa, mutta pienellä jujuttamisella saa vedettyä herran sinne asti ja sitten nukkuukin 2-3 tuntia putkeen. Luksusta :-) Vaihtoehtona oli 30 min aamupäivällä ja sitten n. 1 tunti iltapäivällä, eli parempi näin. Niin ja noillekkin iltapäiväunille mentiin purnauksen kera, kun nyt herra on niin tasasen raha, että sinne kupsahtaa jahka sänkyyn kantaa.



elmo ei oikeastaan osaa juoda nokkamukista, mutta kylläkin tavallisen mukin reunasta. Elmo ei kuitenkaan paljon ruoalla juo, joten olen päättänyt vielä pitäytyä maitopullossa. Juodaan 2-3 kertaa se pullollinen. Turvataan tällä varma maidon saanti ja toisaalta se on vähän niinkuin mun ja Elmon " vauva" hetki jolloin ollaan lähekkäin ja paijaillaan toisiamme ,-)



Ameliaana !!!!! Hienoa kuulla, että miehesi tauti on toistaiseksi kurissa. Ja totta puhut, turha surra huomista, kun tämä päivä on käsillä. Hongkong - vau kuulostaa hurjalta. Tai siis mä oon tälläinen suomijuntti-läheisriippuvainen-nörtti..... ihan mitävaan, mutta en kyllä uskaltaisi ulkomaille muuttaa.....ainakaan näiden 3 hulivilin kanssa :-)



Nolaana onnitteluni/pahoitteluni...... tiedät varmaan mitä tarkoitan ;-)

Asiasta viidenteen, missähän hitossa mun menkat viipyy?????? No lopetin ne pillerit vähän kesken kierron ja toisaalta voihan tää tautikin nyt myöhästyttää niitä....eikö voikin ????? Mun mies meinaan saa varmasti sydänkohtauksen, jos nyt ilmoittaisin olevani raskaana :-)



Suokaa anteeksi nyt en muista mitä muuta piti kommentoida, joten lähden köhimään sängyn pohjalle .

Eilen jäi kirjottelematta, kun ei kerinnyt. Yöt menee persiilleen ja hampaan alku löytyi, illalla annoin Panadolia, niin nukkui alkuyön kivasti, ihmettelin kun tiistai iltana huudettin taas kuin palosireeni, syy siis löytyi. Tästä yövheräiöystä alkaa tulla kierre, jonka ajattelin katkaista, olen yöllä niin poikki, että tuntuu ylivoimaiselta aloittaa unikoulua, toisaalta jos en sitä aloita, niin tämä väsymys ei ainakaan helpota. Täytyy tsempata päivällä itseä ja nukkua päikkärit itsekkin.



Vaakamom: Samoin täällä jos mies on kipeä, sen kuulee kaikki ja pieni flunssa on kuolemaksi, minä taas suurinpiirtein pää kainalossa hoidan pojat, ärsyttävää.



Ameliaana: Ihanaa, että teiltä kuuluu hyviä uutisia, olette olleet mielessä. Meillä Anton nukkuu yhdet 1-3 tuntiset unet aamupäivällä, tuo poju on aina ollut aamuuninen ja nukkunut eniten aamupäivällä. Iltapäiväunille ei mene, oltiin maanantaina 4 tuntia ulkona, eikä Anton nukahtatnut rattaisiin. Nukkumaan mennään 19-19.30 ja herätys on satakertaa yöllä ja lopulta aamulla 08.00-09.00.



Nolaana: Hyvä, että asia selvisi, minun pahoinvointi jatkuu, pakko huomenna hakea tesiti, vaikka onkin minipikkumahdollisuus että olisi tulossa vauva (imetän+syön pillereitä) silti pakko tarkistaa, tämä pahoinvonti vaan jatkuu, luulen kyllä että on hormonijuttuja.



Meillä ei oikeastaan ihmeitä, poju syö vaihteeksi ihan kivasti. Nukkumaan mennään enemmän tai vähemmän huudon kanssa omaan sänkyyn.



Nyt alkoi taas karjunta>>paijausta Antonille



Mareila+Anton 10kk

mullahan oli tajuton pahoivointi joka alkoi joulukuun lopussa ja loppui helmikuun lopussa. Tein kolme raskaustestiä, kaikki negaa. Konsultoituani eri ihmisiä tulin siihen tulokseen että sen aiheutti hormonit (imetyksen väheneminen ja lopetus, pillerit jne jne) sekä ihan puhdas väsymys. Teilläkin kun Anton valvottaa niin olet varmaan ihan puhki vaikka sitä ei aina edes ns. huomaisi. Et varmaan pysty päivälläkään nukkumaan. Meillä on nyt auttanut väsymykseen tuo vuoroyösysteemi. On ihanaa saada olla kaksi yötä aina putkeen kellarissa nukkumassa suljettujen ovien takana!!



Tulen kirjottamaan vielä jos on aikaa...

pihla yritti jo vaunuistaan heräillä, mutta jatkoi onneksi uniaan. Neiti on parina päivänä nukkunut aamupäivällä lyhyemmin ja sitten kolmisen tuntia iltapäivällä. Tähän rytmiin olis tarkoitus jäädäkin, sillä hoidossa nukutaan 12-15 kieppeillä.



Kävimme tänään ekalla tutustumiskäynnillä perhepäivähoitajamme luona, ja olen tosi vakuuttunut. Nainen on tehnyt työtä 30 vuotta ja oli silti niin motivoitunut. Esikko jo pääsi hänen sylistään oravia katselemaan ja Pihla jakoi rattaista hymyjään. Hoitaja kyseli paljon lapsista, mikä on jotenkin ihanaa. Hän on näistä mukuloista kiinnostunut! Ympäristö oli myös kiva: rivitaloaluetta, puita ympärillä ja kiva leikkipihakin. Ens viikolla mennään hoitajan sisälle leikkimään. Nyt jo saimme sovittua kaikki ruokakuviot ja muut. Unet Pihla saa nukkua joko sisällä tai ulkona, eli ihan tytön omien tottumusten mukaan. Itse olin ajatellut, että voisihan sitä sisäläkin jo totutella nukkumaan. MInusta se on pidemmän päälle helpompaa niin.



Toinen hyvä uutinen, Pihlan varjoäänikuvista ei löytynyt mitään poikkeavaa. Munuaiset kuvataan vielä kahden vuoden iässä, mutta kyllä tyttö taitaa ollla niiltä osin ihan terve. Ei kuulemma syytä huoleen. Jipii!



Ukki ja mummo saapuivat tänään matkoiltaan, ja lasten riemu oli suunnaton. Itsekin huokasin helpotuksesta, sillä nyt on taas apu lähellä. Lauantaina Pihla meneekin mummolaan yöksi, sillä meillä on ne häät. Pihla tulee siellä käymään, mutta en viitsi pitkään häissä roikottaa. Itse kun vielä touhotan kaasona.. Ja nyt jo jännittää kaikki puheet ja muut. Ihanaa päästä tanssimaan ja syömään ja vähän juomaankin!



Galluppia vielä: MIten teillä suhtaudutaan kenkiin? Meillä on Pihla saannu lahjaksi kenkiä, mutta huuto nousee heti, kun niitä laittaa jalkaan. Talvikengissä huudettiin niin kauan, kun äiti tajusi ottaa kengät pois. Nyt olen totutellut sisällä pehmeämpiä kenkiä, ja pahin shokkihoito on ohi. Lauantaina neiti saa upeat juhlakengät jalkaansa mummon tekemän preeriamekon kera.



Pikaisia paranemisia Vaakamom ja kaikille tasapuolisesti pirtsakkaa kevätpäivää!



Lyle

Heti alkuun muutamat kommentit ennen kuin unohtuu: Ameliaana, hienoa että miehesi on parantunut! Tuollainen varmaan pysäyttää maailman vähäksi aikaa. Ja onnea muuttoon, aika hurjaa! Sitten Lylelle, kiva ettei Pihlan varjokuvauksista löytynyt mitään! Vaakamomille paranemisia ja Helkalle luistavampaa kakkaa! (hyvä että sekin kiukku selvisi sitten, toivottavasti menee lopullisesti ohi)



Meillä on mennyt yöunille nukahtaminen taas vaihteeksi yhdeksi sirkukseksi! Siis en tajua tätä: iltarutiinit ovat olleet samat varmaan kahdeksan kuukautta, aikataulukin on muka löytynyt, ja silti säännöllisin väliajoin alkaa aina uudenlainen show. Tänään Laura huusi (siis todellakin huusi) poikkeuksellisesti ilmeisesti tissin perään. Me annettiin hälle jo kipulääkettäkin, kun toinen oli ihan poissa tolaltaan ja itki hirveästi. Lopulta " tajusin" imettää (jo uudemman kerran iltapuuron jälkeen) ja siihen hän sitten pikku hiljaa rauhoittui. Mutta aikaisemmat illat n. viikon ajan ovat taas menneet siihen, että Laura ensin etsii ja etsii sopivaa asentoa ja sitten lopulta kiipeää uudestaan ja uudestaan seisomaan + minua huutelemaan. Eilen koko prosessiin meni yli tunti. Aamulla ylös samaan aikaan kuin aina eli kuudelta... No, ehkä tähän löytyy taas joku uusi kuvio / ajoitus / joku muu taikatemppu. Musta vaan tuntuu, että meillä on meneillään uni- ja nukahtamiskoulu jo viidettä kuukautta! Ei siis puhettakaan mistään " jo kolmantena yönä nukuttiin läpi yön ja siitä lähtien koko perhe on saanut nauttia rauhallisista öistä ja kunnon unista" -kokemuksesta... (turhauttaa, välillä)



Onko muuten teistä kellään ollut nännissä (heh) sammasta eli hiivaa? Epäilen, että oikeanpuoleiseeni olisi sellainen iskenyt, sillä siitä imettäminen on tehnyt muutamana viime päivänä tosi kipeää. Pari pientä valkoista pilkkua siinä näkyy olevan, mutta muuten ei näytä mitenkään erikoiselta. Tänään olen antanut ko. rinnan " levätä" , mutta huolestuttaa vähän, että josko se sitten hyytyy ja hiipuu pian kokonaan? Imetys kun on muutenkin aika paljon vähentynyt kiinteiden myötä. Haluaisin kuitenkin vielä jatkaa ainakin jonkun aikaa.



Nyt täytyy siirtyä iltapalalle, hyvää yötä kaikille!

t. Ompunäiti ja Laura 9.4.

Ompunäiti: sammasta ei ole tietääkseni ollut, mutta yhteen aikaan teki tosi kipeää imetys ja syyksi mielestäni paljastui pienet hampaanjäljet nännissä - siis oli vaan vähän hiertynyt rikki. Asennon vaihtaminen auttoi: syötin makuultaan, vauva jalat ylöspäin, niin ei sattunut niin paljoa!



Lyle: ekakerralla kengät aiheuttivat ihmetystä, nyt niiden kanssa kävellään ihan sujuvasti (tosin mehän käytimme kenkiä pari viikkoa ihan jatkuvasti matkalla ollessamme, eli tuli varsinainen pakkototuttelu niihin.) En ole sisäkenkiä vielä käyttänyt muuta kuin Thaimaasta ostamamme pikkukenkiä, joiden juju olikin ihan muussa kuin rusetissa: niiden kantapäissä on pienet vinkureiät, eli joka askeleella kuuluu " VIU" - eka kerralla Helvi oli ihan ihmeissään, hyppi, ja tepsutti lujaa, ravisteli jalkoja ja heilutteli niitä, kunnes alkoi vain kävellä ympyrää ja katseli jalkojaan ihmetellen. Nyt vinkukengät on suuri hitti aina kerran päivässä, jos mikään muu ei kiinnosta - niiden kanssa mennä viipotetaan edestakaisin monta minuuttia onnellinen hymy naamalla.



Tänään muuten puurokin maistui taas: keitin mannapuuroa ja kaurapuuroa maitoon - tuli ilmeisesti makua enemmän kuin vesipuuroihin!

Enpä meinannut uskoa silmiäni, kun tajusin olevani päivän ensimmäinen kirjoittaja! Onko ollut kiireitä tai kireetä, vai kauniit kevätsäät houkutelleet ulos?



Meillä (= mulla) oli vähän kiree päivä, mutta nyt onneksi helpottaa. Tosin Laura tuolla vieläkin hakee unta ja vähän väliä kutsuu luokse.. huoh. No eiköhän se loppujen lopuksi nukahda!



MugSkab, taidan sittenkin uskoa, että minuakin on pureskeltu ja kipu nännissä johtuu siitä. Lueskelin netissä niistä sammaksen oireista, eikä meistä Lauran kanssa löydy mitään mainittua! Toisaalta hampaanjälkiäkään ei näy. Onneksi kipu tuntuu jo vähän laantuneen, ja tänään olen kahdesti pystynyt imettämään siitäkin rinnasta.



Kengistä oli puhetta. Lauralla on vain yhdet (käytettyinä saadut) kengät, joita käytetään lähinnä pulkkaillessa - ulkona maastossa Laura ei ole vielä suostunut niillä kävelemään. Kenkien laittoon Laura suhtautuu kiinnostuksella, ja mulla on lähinnä vaikeuksia saada kantapää paikalleen! Talvikenkiä me ei varmaan Lauralle enää osteta, vaan sitten jotkut kevätkeleihin sopivat.



Tosi hauskat muuten ne vinkuvat kengänpohjat! Olisi niissä Laurallakin ihmettelemistä! : )



Tuttuun tapaan taidan siirtyä tästä syömään, sillä nälkä on hirmuinen!

Hyviä öitä ja viikonloppua toivotellen,



Ompunäiti ja Laura 9.4.

Kovin on hiljaista ollut, meillä eilen päivä vilahti kauppa+pankki asioilla ja illalla siivottiin kun vietettiin esikoisen 5-vuotis synttäreitä, huomenna vielä lasten kutsut. Anton menee lastenkutsujen ajaksi isovanhemmille, saa Antonkin nauttia isovanhempien jakamattomasta huomiosta, on muuten ekakerta kun menee ilman isoveljeä. Tosi vähän Anton on hoidossa ollut, pari kertaa eikä vielä kertaakaan yökylässä, saas nähdä mitä Anton tuumaa kun lykätään isovanhemmille. Nekin pari kertaa jotka pn hoidossa ollut on veli ollut turvana, no hyvin kyllä tulee toimeen isovanhempien kanssa.



Ompunäiti: Tuttua meillä se, että asiat jotka ennen sujuivat eivät suju enää. Esim hampaiden pesu sujui pitkään tosi hyvin, nykyään saa pestyä joko ala tai ylähampaat, ennenkuin alkaa raivo.



Sitten galluppiin: Meillä on ostettu alennutmyynneistä yhdet kengät, en muista minkä kokoiset mutta aika isot taisivat olla ja muutenkin enemmän söpöily kengät (lue:vaaleat kalliit merkkikengät ostettu -40% ja äiti haluaa varjella) Kunnon kenkiä ei ole ostettu, kun ei Anton vielä osoita merkkejä kävelystä, katsellaan kun on ajankohtaista joka tapauksessa ostetaan kevät/kesä kengät sitten kun ostetaan. Kerran olen laittanut kaupassa kengät Antonin jalkaa, mutta ei tuo oikein reagoinut mitenkään niihin.



Anton on alkanut kävellä tuettuna nyt viíme päivinä, aikaisemmin on valahtanut ihan löysäksi, jos on koittanut kävelyttää, mutta nyt ei vaan tepastelee innoissaan, siitä se lähtee =)



nyt taidan mennä laittamaan esikoisen unille ja lösähtää sohvalle juhlien jämiä popsimaan, leppoisaa lauantai iltaa kaikille =)



T:Mareila+Anton 10kk

Eli heipä hei täältä espoosta :-)

elämä alkaa taas hieman hymyilemään. Jouduin sitten lauantaina turvautumaan puolarmetsän päivystykseen hankkiakseni itsellenikin antibioottikuurin, sillä mikäs muu kuin poskiontelontulehdushan se sieltä tulla tupsahti kylään. Eilen olin kyllä vielä aikas kipiä, mutta jo tänään on ollut parempi päivä, eli lääkkeet tuntuvat tehoavan :-) Rakas anoppi otti vielä eilen Elmon päiväksi ja yöksi hoitoon, jotta äiti saa oikeesti maata sohvalla ja levätä......ja lukea uusimman Harry Potterin ;-)



elmon korvatulehdus tuntuu parantuneen, mutta jäljelle ovat jääneet todella isot imusolmukkeet niskassa !!!!! Käskivät lääkäristä vaan seurailemaan niitä. On kuulemma yleistä, että potee vielä jotain virustautia sen bakteeritaudin päälle. No toivotaan, että eivät kummempia aiheuttaisi enää.



Ja sitten tähän lapsen liikkumiseen. Elmo ei siis edelleenkään ryömi, konttaa tai nouse istumaan. Mutta jos hänet nostaa seisomaan, saattaa pysyä tasapainossa useita minuutteja ja vastaavasti, jos Elmoa kävellyttää niin taapertaa sujuvasti huoneesta toiseen. Että tälleen meillä, höh ihme kakara ;-)



No ehkäpä lösähdän sänkyyn ja nautin olostani, kun lapset ovat jo nukkumassa ja mies vaihteeksi töissä.

ja jopa pinoa aloittamassa ;)

Ei ole ollu oikein mitään kerrottavaa viime aikoina, olen pysytellyt enempi taustalla.. (lukemassa toki olen käynyt lähes päivittäin :D )



P on nyt viime viikolla oppinu menemään konttausasentoon, vielä ei konttaa kuitenkaan. Ja viikonloppuna nousi myös tukea vasten polvilleen, ei kuitenkaan ihan vielä seisomaan, vaikkei sekään enää kaukana ollut! :D



SAnoja ei vielä tule. Tä-tä -juttelua tulee. Ja sitten olen huomannut hauskan jutun, että ryömiessään se sihisee tai korisee!! :))



Aurinkoista viikonalkua, huhtihippuset ja äiteet! ¤¤



ja tää äitee odottelee entistäkin enemmän seuraavia menkkoja (jos niitä tulee...) :-|