Lue keskustelun säännöt.
Äidistäni tuli hirviö. Kukaan muu ollut samankailtaisessa tilanteessa?
Lopullistako?
16.12.2016 |
Yritän selittää taustatiedot mahdollisimman lyhyesti ja selkeästi. Toivottavasti joku jaksaa lukea sillä jonkin sortin vertaistuki olisi tarpeen.Äitini oli joskus se äideistä parhain. Kun täytin 18 äitini tapasi miehen joka muutti minun, siskoni ja äitini luo asumaan. Mies oli vaarianikin vanhempi, mutta hyväksyin asian sillä olihan äitini opettanut ettei ulkonäöllä tai iällä ole merkitystä. Pian kuitenkin hälytys kelloni alkoisoimaan. Miehen oli juotava päivittäin pullo viinaa. Äiti myös alkoi juomaan ja menetti työnsä. Kun hain postia huomasin nimelläni olevia laskuja. Ne olivat perintä toimistolta. Kysyin asiasta äidiltäni, mutta hän vain sanoi ettei minun niistä pitäisi murehtia. Luotin äitiini, koska ikinä ei minun ole tarvinnut äitiäni epäillä. Samaa menoa jatkui. Jouduin huolehtimaan siskostani sekä tekemään kaikki kotityöt ja tietenkin käymään työharjottelussa. Äiti keskittyi pitämään miehensä tyytyväisenä ja ryypiskelemään melkein joka päivä. Tätä aikaisemmin en ollut kuin kerran nähnyt äitini humalassa. Täytin 19 ja sain tietää, että luottotietoni olivat menneet ja siitä alkoi se lopulliselta tuntuva alamäki. Lopetin työharjotteluni sillä yksinkertaisesti aika ei riittänyt siskon hoitamiseen ja kodin pyörittämiseen. Sitten iski vaikea masennus ja pääsin onneksi juttelemaan nuorisoterapeutille. Hänestä ei kumminkaan ollut apua sillä hän vain totesi minun olevani liian tarrautunut äitiini ja myös puhui tapaamisten aikana puolet ajasta puhelimessa. Apua ei siis herunut. Päätin kylmästi muuttaa pois kotoa. Siskoni itki etten lähtisi, mutta oli pakko. Jos haluaisin tulevaisuudessa pitää huolen siskostani hän tarvitsisi siihen minut elävänä ei kuolleena...Jonkin aikaa meni ja lopulta äitini mies kuoli ja luulin saaneeni äitini takaisin. Äitini tapasi uuden miehen joka kohteli äitiä rakkaudella ja sai äitini hyvät puolet taas loistamaan. Eipä kumminkaan kauaa mennyt kun äitini sisäinen hirviö tuli taas esiin. Alkoholi oli elämä ja isäpuoleni oli naama raavittuna joka viikonloppu. Sain itsekkin turpiini jos menin väliin estämään äitini raivokohtauksia. Hypätään tähän päivään. Olen nyt 25 vuotias ja minulla on hyvä elämä aviomieheni kanssa. Äitini on vihannut miestäni siitä lähtien kun tapasimme. Ja suoraan sanottuna uskon sen vain johtuvan siitä että olen hänen kanssaan onnellinen. Äitini piti kovasti aikaisemmista sulhasehdokkaista jotka olivat väkivaltaisia ja saivait itsetuntoni aivan pohjaan. Äitini on jatkuvasti yrittänyt saada minun ja mieheni välille kitkaa. Hän myös tietää, että yritämme lasta ja kärsimme lapsettomuudesta. Vain satuttaakseen minua hän pyysi entisen ystäväni kahville, koska tämä oli raskaana. Äitini siis ei pidä kyseisestä henkilöstä eikä kyseinen ihminen turhaan ole entinen ystäväni. Ja aina hän kutsui kyseisen ihmisen sattumalta kahville kun tiesi minun olevan tulossa mieheni kanssa käymään. Nyt kuitenkin tuli stoppi en halua enään äitä elämääni. Laitoin jokin aikaa sitten välit poikki äitini kanssa. Ja nyt kärsin huonosta omastatunnosta sen takia, vaikka elämäni on paljon helpompaa ilman äitiäni. Kaipaan silti sitä vanhaa ihmistä joka oli viisas ja rakastava eikä ikinä olisi ollut se nykyinen hirviö mikä on.
Haluaisin siis ihmisten kokemuksia tällaisista tilanteista. Tuntuu, että olen niin yksin tämän asian kanssa. Minulla on paljon ihmisiä jotka tukevat minua, mutta he eivät itse ole olleet samanlaisessa tilanteessa. Eli miten siis tästä eteenpäin? Voiko näin tulehtuneet välit saada koskaan parannettua? Kiitos jos jaksoit lukea.
Pahoitteluni jos teksti oli epäselvää lukea.
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Lopullistako? kirjoitti:
Yritän selittää taustatiedot mahdollisimman lyhyesti ja selkeästi.
Harvemmin palstalla näkee näin katastrofaalista epäonnistumista.
:'DDDD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakenna omaa elämääsi ja pidä harvakseltaan yhteyttä äitiisi. Välit voisivat olla aikuismaisen asialliset, jos jotain muuta ilmenee, niin vetäydy heti tilanteesta.
Parempi ilman "äitiä" tässä tapauksessa. Ei varmasti ymmärrä mitään mitä on tehnyt ja jättänyt tekemättä äitinä. en viitsi edes kirjoittaa omasta "äidistäni" .
Voimia sulle!
Asiaa ei voi kovinkaan yksinkertaisemmin tai lyhyemmin voi selittää. Koko stoorista olisi tullut yksi kokonainen kirja sarja :D En siis puolustele sekavan pitkää tekstiä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
---" Voiko näin tulehtuneet välit saada koskaan parannettua?"---
Voi tyttökulta. Kyllä sinulla nyt on raskas lasti päälle laitettu. Nimittäin alkoholisoituneen vanhentuneen äidin kanssa "välien parantuminen" on jo sanaparina itsessään aika mahdotonta. Saatika että sinä itse pystyisit siihen. Siihen nimittäin vaaditaan äididtäsi halua muuttua ja sitä ei taida olla ihan helpolla näkyvissä.
Ota yhteyttä al-anon ryhmään asuinpaikkakunnallasi. Heidän kauttaan ja ryhmässä tulet kuulemaan , yllätys-yllätys-, aivan samanlaisia tarinoita kuin mitä sinun ja äitisi välillä on tapahtunut! Sillä alkoholisti toimii aina samalla tavalla . Kaiken keskiössä on alkoholi ja sen juominen. Kaikki muu on sivuseikka, myöskin sinä ja siskosi.
Suosittelen todella hakemaan uudestaan keskusteluapua, ettet kuormita miestäsi liikaa. Hän ei ole ammattilainen ja on sinun puolelllasi niin, että puolueetonta kuunteluapua ei häneltä voi vaatia.
Selvästi sinua surettaa äitisi käytös ja käytännössä hänen menettäminen. Siitä sinua auttaa aika, kun suret sitä.
Älä odota että äitisi enää ihmeellisesti muuttuisi takaisin sellaiseksi kuin oli yli vuosikymmen sitten ennne alkoholisoitumista. Se nimittäin ei onnistu. Alkoholi muuttaa ihmimistä yllättäävn paljon.
Raitistuminen on äitisi ja teidän välien pelastus. Äitisi pitää itse haluta raitistua, muuten se ei onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan eka: koeta kestää kaiken keskellä - tsemppiä! Ja toka: jätä huomiotta idioottivastaukset...
Edellisen vastaajan kirjoitus raitistumisesta pitää varmasti paikkansa, mutta sähän et ole äitisi äiti, vaan lapsi. Sitten kun äitisi on dementoitunut eikä todella pysty päättämään asioistaan, sä joudut huolehtimaan hänestä. Et nyt. Ole sopivasti egoisti äläkä anna äitisi pomputtaa sua - pidä etäisyyttä, ellei äiti käyttäydy ihmisiksi.
Tsemppiä! <3 ihanaa, että sulla on rakastava ja hyvä mies. Keskity nyt vain uuteen perheeseesi ja jätä äitisi taka-alalle. Lapsettomuuteen voitte saada apua. Jos olette olleet ilman ehkäisyä yli vuoden, niin ota yhteys lähimpään perhesuunnitteluneuvolaan. Jotain keskusteluapua olisi varmasti myös hyvä saada, tuossa ylempänä joku neuvoikin mihin päin voisit kääntyä. Keskity hyviin asioihin elämässäsi, äitiäsi et varmasti enää tarvitse elämääsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun äitini alkoholisoitui myös noin 55 vuoden iässä. Itse kestin loukkaukset, mutta kun lapseni alkoivat saada kuraa niskaansa, katkaisin välit. En ole katunut. Ajattelin asian niin, että se entinen ihminen kuoli jo kauan sitten. Vaikka kyseessä olisi oma vanhempi, tuhoisasta ihmissuhteesta kannattaa lähteä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan tuon hyvin, miten äiti ei kestä sitä, että tyttärellä on hyvä mies. Äitisi on kateellinen ja katkera, narsistinen. Pidä yhteyttä siskoosi, älä äitisii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten selvisit niistä veloista?
En oo selvinnytkää.. Makselen niitä edelleen ja yritän päästä velkaneuvojalle.
Kiitos kaikille ihanista kommenteista. Tuntuu hyvältä tietää, että maailmassa on niitä hyviäkin ihmisiä.
Tutkintapyyntö äitisi talouspetoksista, joiden seurauksena menetit luottotietosi. Onnea lapsilykkyyn!
Voi, tuli mieleen omat virheet, miten olin äiti omalle äidilleni. Monesti toivoin äidin kuolemaa, että voisin vihdoinkin hengittää vapaasti ilman ikuista pelkoa. Sain äidin haudattua ja perunkirjotukset pidettyä, niin aloin saada paniikkikohtauksia. Halaukset ja voimia sulle.
Alkoholismi muuttaa ihmisen persoonaa, joten valitettavasti lapsuutesi hyvää äitiä tuskin on enää olemassa. Pidä kiinni kauniista lapsuusmuistoistasi, mutta älä anna elämässäsi valtaa äidillesi.
Minäkin olen joutunut lähes katkaisemaan välini iäkkään äitini kanssa. Häntäkin voin kutsua hirviöksi. Samanlaista henkistä väkivaltaa, alkoholin väärinkäyttöä, muiden ihmisten kautta elämistä. Äitini ongelmat ovat perua jo omasta lapsuudestaan. Harmi, sillä hän on alle kymmenvuotiaiden lasteni ainoa isovanhempi. Olen hyväksynyt, etten voi saada toimivaa äitisuhdetta ja se on tällaisissa tilanteissa vain pakko hyväksyä.
Harvemmin palstalla näkee näin katastrofaalista epäonnistumista.