Miksi naiset eivät leikkauta isoja kasvoluomia pois?

Mäkin olen pilkullinen luomista. En ajattele niitä tai muiden luomia koskaan. Pukeudun niin kuin haluan.

Kasvoissani on monta pientä ja yksi iso. Se iso itseasiassa on persoonallinen ja seksikäs. Olen luvannut miehelleni, että jos joskus joudun sen terveydellisistä syistä leikkauttamaan, tatuoin tilalle pilkun. Sama luomi kulkee suvussani sattumalta sekä äidin että isän puolella.

En voi tajuta sitä että joku on niin infantiili, että ärsyyntyy siitä jos joku ihminen ei vastaa omia henkilökohtaisia ulkonäkömieltymyksiä.

Arpi olisi nätimpi kuin luomi. Voisi keksiä jännittävän tarinan arven synnystä.

Mä en ole koskaan ajatellutkaan, että luomet voisi olla jotenkin nou nou. Ehkä siksi, kun mulla on itselläni niitä niin paljon, niin ne tuntuu ihan perusjutuilta..?

Etenkin vartalolla olevista luomista tykkään. Jos jollain miehellä näkyy luomia, niin se on heti jotenkin paljon seksikkäämpi kuin täysin luometon. Vähän sama kuin, että täysin karvaton mies ei ole yhtä sexy kuin karvallinen.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole koskaan ajatellutkaan, että luomet voisi olla jotenkin nou nou. Ehkä siksi, kun mulla on itselläni niitä niin paljon, niin ne tuntuu ihan perusjutuilta..?

Etenkin vartalolla olevista luomista tykkään. Jos jollain miehellä näkyy luomia, niin se on heti jotenkin paljon seksikkäämpi kuin täysin luometon. Vähän sama kuin, että täysin karvaton mies ei ole yhtä sexy kuin karvallinen.

Minua häiritsee vain kasvoissa olevat luomet. Vaikka ihminen olisi muuten kaunis, niin näen vain sen luomen kasvoissa. Eräällä tutulla on "herne" huulessa enkä voi ymmärtää, miksi hän ei leikauta sitä pois! Mieluummin ottaisin ison arven kuin sellaisen palleron! Tiedän olevani kamala ihminen, mutta en vain voi ajatuksilleni mitään!

Enpä edes aktiivisesti mieti luomiani, pari on kasvoissa ja kohollakin taitavat olla. Kun olin nuori, puhuttiin kauneuspilkuista ja itse pidin muutenkin kasvojen luomia persoonallisina ja mielenkiintoisina, ja hui, niin teen edelleen.

Suvussamme on näitä koholla olevia luomia, kenelläkään ei ole ollut ihosyöpiä, pitkäikäisyyttä kylläkin ja hyvä niin.

Eli luomet nyt kuuluvat näihin kasvoihini, ovat olleet osa aina ja naimisissakin olen ollut 35 vuotta. Monenlaista menestystä on elämän varrelle mahtunut ja hauskaa on ollut. Tietenkin myös ihmiselämään kuuluvaa murhetta, mutta merkityksellisistä ja tärkeistä asioista.

Jos luomeni jotakuta todella häiritsevät ja se minulle ilmoitetaan, sepä vasta mainio keino leikata pois ylimääräistä ja luopua turhasta: tiedän varmuudella olla päästämättä tällaisia pinnallisia ilonpilaajia lähipiiriini. Yksinkertaista. Molemmat voittavat.

PS Sen olen kuullut, että jos luomi kasvaa karvaa, se on merkki hyvänlaatuisuudesta ja tällaiset luomet eivät aiheuta terveyshaittaa. Mutta kannattaa kyllä konsultoida ihotautilääkäriä, eikä sokeasti luottaa tähän mikäli huolestuttavia luomimuutoksia ilmenee!

Miksi leikkauttaisi jos ne eivät henkilöä itseään häiritse?

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole koskaan ajatellutkaan, että luomet voisi olla jotenkin nou nou. Ehkä siksi, kun mulla on itselläni niitä niin paljon, niin ne tuntuu ihan perusjutuilta..?

Sanopa muuta!

Entä jos on ruma nenä, pitääkö sekin käydä muotoiluttamassa? Roikkuvat posket? Kaksoisleuka? Vai koskiko avaus vain kauniita naisia, joiden ainoa kauneusvirhe on luomi kasvoissa? Entä yli 40-vuotiaat naiset, jotka ovat muuttuneet muutenkin näkymättömiksi?

Nämä mustikan kokoiset luomet ovat niin ihkuja ja osa minun identiteettiä että jos ne poistetaan minä en olisi minä , vaan joku muu.

Joo oon näppylänaama , jos se jotain häiritsee niin älköön katsoko .