Lue keskustelun säännöt.
Iski hirvittävä ikävä äitiä.
16.12.2016 |
Äitini kuoli kolme vuotta sitten, lokakuussa. Äitiä on aina ikävä, mutta etenkin jouluna iskee kovempi ikävä. Nyt tänä jouluna on iskenyt vain ihan järkyttävä ikävä, kovempi ikävä kuin yhtenäkään aikaisempana jouluna.
Kävin äidin kuoltua lähes vuoden terapiassa, menetys oli niin kova isku, Olin 34v ja menetin toisenkin vanhempani. Muita sukulaisia ei enää ole elossa kuin sisko ja veli perheineen.
Onko tämä vain normaalia joulun ajan kaipausta? Vai eikö äidin kuolema olekkaan vielä käsitelty loppuun....
Kommentit (10)
Mulla sama, ainoa että äitini kuoli viime jouluna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai se on normaalia. Olen aika vastaavassa tilanteessa, paitsi en mennyt terapiaan, vaikka pari kertaa meinasin. Joku on sanonut, että alun jälkeen suru tulee ja menee aaltoina ja samalta minustakin tuntuu. Moneen päivään tai jopa viikkoon ei edes muista tietoisesti äitiä ja sitten välillä iskee isompi ikävä tai nousee ajatuksiin enemmän. En taida olla vielä itsekään käsitellyt asiaa. Olen hautautunut työprojekteihin, mikä ei ole antanut tilaa tunteiden käsittelylle ja lisäksi en kauheasti tietoisesti muistele, jonkun verran kuitenkin.
Olen menettämässä toisenkin vanhempani, ja ikävä iskee välillä kovaa, vaikka hän onkin vielä elossa.
Eräs hoitaja sanoi mulle että "Ikävä ei ikinä lopu,se vaan muuttaa eri aikakausina muotoaan"
Musta se oli lohduttavaa, saa olla ikävä<3 ja ei tarvii potea huonoa omaatuntoa jos ei niin kovasti ikävä olekkaan..
Mun korvaan kuulostaa ihan normaalilta ikävältä. Juhlat, merkkipäivät ja elämän myllerrykset
saa aina kaipaamaan kovemmin.
Voimia sulle<3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei ole normaalia, hanki elämä.
Jos jokin ei ole normaalia, se on sinä.
On se normaalia. Suru ei ikinä poistu, vaikka se muuttaakin muotoaan. Joskus voi vuosienkin päästä iskeä "aallonpohja" ja voi tuntea taas sitä hirveää, kipeää surua kuten silloin surutyön alussa tunsi. Kohta voit taas vähän paremmin. Anna tunteiden tulla, kuvittele seisovasi juna-asemalla ja katsot ohiajavaa junaa. Samalla tavalla annat tunteen tulla, katsot kun se tulee ja ryskyttää edessäsi ja sitten häviää.
Älä mieti kuluneita vuosia ja laske niiden perusteella saatko tuntea enää näin ja noin ja onko tämä ja tuo normaalia. Olet menettänyt äitisi eikä se tarkoita sitä, että vuodessa tai parissa yhtäkkiä toipuisit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osanottoni, toivottavasti tämänkin suruaallon huippu pian päästää sinut otteestaan ja saat taas hetken hengähtää, ennen seuraavaa hyökyä. Niin se menee. Ei ole ikinä oikeaa ikää menettää omaa äitiään... :(
Paljon voimia,itselläni isä kuoli 6v sitten,kävin terapiankin,nyt kun minun esikoiseni tulee isäksi olisi niin hienoa kertoa papalle että hänestä tulisi isopappa,lähetän joka ilta terveiset taivaaseen isälle joka on lohduttanut minua suuresti ikävän yllättäessä,puhumme papasta yhä lapsille,myös kuopukselle jota odotin rv 20 kun isäni kuoli.hän oli maailman paraa pappa,hoiti ja helli kuin omiaan
Kai se on normaalia.