Onko joku opiskellut yliopistossa,toiselta pakkakunnalta,pieniä lapsia tms.?

Muakin kiinnostaisi miten onnistuisi?

Ja vielä yh:na...?

Sanoisin, että ei onnistu, tai ainakin vaatii massiivisia järjestelyjä ja lastenhoitajaa.

Meilläkin eka vuos ollu 8-20 luentopäiviä ja aika rankkaa muutenkin...

Lastenhoito ongelmia ei olisi, mutta miten lasten ja äidin pää sitä kestää? Entä parisuhde? Mies normaalistikin kateellinen tenttikirjoille.

joustavuus riippuu aineesta. Useimmissa aineissa on kuitenkin melkoisessa osassa kursseja mahdollisuus kirjatentteihin (poikkeuksia joku lääketiede ja harjoituspainotteiset kurssit) tai esseenkirjoittamisiin. Tavallisilla luennoillakaan ei tarvi ihan joka kerta käydä, kunhan sitten itse järjestää sen että oppii myös puuttuvat asiat (= kaverin muistiinpanoista tai kirjastosta tietoa etsimällä).



Mutta silloin ei kyllä onnistu jos mies on kirjoille mustasukkainen. En kyllä tiedä mikä mukaan silloin onnistuu, tuhoon tuomittu suhde pitkän päälle, väittäisin, sillä kaikkihan me haluamme kehittyä myös itseksemme.

Opintoja on takana nyt 7 vuotta. Vtm:n sain valmiiksi viime keväänä, kauppakorkean gradua teen parhaillaan, toivon sen valmistuvan ensi syksynä.



Opiskelujen aikana olemme saaneet kaksi lasta ja rakentaneet omakotitalon. Yliopistolle on matkaa 100km suuntaansa.



Tuskaa se on välillä ollut, mutta toisaalta myös henkireikä. Kotona olen ollut lasteni kanssa koko ajan, vanhempi lapsi on nyt neljä. En usko, että olisin viihtynyt kotiäitinä näitä vuosia ilman, että minulla olisi koko ajan ollut myös tämä oma projektini.



Opintoni ovat olleet suoritettavissa pitkälti tenttimällä. Jos kurssien suorittaminen olisi edellyttänyt läsnäoloa paljon, ei homma olisi tuskin onnistunut. Olen luonteeltani lukijatyyppiä. Olen hyödyntänyt kaikki päiväunet, iltoja ja öitä ja viikonloppujakin. Ainoastaan rakennusvuonna opinnot etenivät hieman hitaammin. Toisaalta kun mies oli raksalla yötä myöden, ehdin lukea paljon, eikä tarvinnut potea huonoa omaatuntoa siitä, että en seurustele iltaisin paljoa mieheni kanssa. Kaikki vastuu lapsista, kodista, rakennuksen tilauksista ym. oli kuitenkin mun harteillani, joten aikaa opintoihin ei ollut niin paljon.



Yliopiston lapsiparkkia olen hyödyntänyt myös jonkin verran. Pakollisten luentojen ajan lapset ovat olleet pari tuntia parkissa. Toinen vaihtoehto on ollut vaihtaa lastenhoitoa lennosta. Olen vienyt lapset miehelleni iltapäivällä töihin, kiitänyt siitä sitten kouluun. Tässä voitettiin se aika, ettei mieheni tarvinnut ajaa ensin kotiin päästämään minua, vaan pystyi olemaan töissä pidempään, kun kiikutin lapset sinne.

Asumme siis maalla, työpaikatkaan eivät ole ihan tässä vieressä. Aikaa ajeluun kuluu paljon, lapset ovat tottuneita ikävä kyllä tästä syystä istumaan satoja kilometrejä viikossa autossa minun opiskelujeni takia.



Olen hyvin tunnollinen, vähillä yöunilla selviävä, loistavalla keskittymiskyvyllä varustettu ja erittäin motivoitunut opiskeluihini. Lisäksi mies on tarjonnut täyden tuen ja kunnioituksen tälle elämänvaiheelle. Ilman näitä homma tuskin olisi onnistunut. Mahdotonta se ei siis missään tapauksessa ole, mutta vaatii kyllä tiettyjä edellytyksiä.



Ainoa negatiivinen puoli tässä on, että kohta minulla on kaksi tutkintoa, mutta päivääkään en ole ehtinyt alakohtaista työkokemusta hankkia. Lapset, opiskelu ja rakentaminen eivät ole jättäneet aikaa työkokemuksen kartuttamisella. Pelottaakin hurjasti, mahdanko kuitenkaan työnantajia kiinnostaa pienine lapsineni...



Mutta ilman muuta opiskelu toiselta paikkakunnalta on mahdollista, jos laitoksen opetus ei ole kovin läsnäolopakkoista. Usein saa kuitenkin neuvoteltua vaihtoehtoisia tapoja suorittaa kursseja. Älä hylkää haaveitasi vain sen takia, että olet äiti tai asut kauempana. Useimmat asiat ovat kuitenkin vain järjestelykysymyksiä. Mutta järjestelyjä tuollainen yhtälö kuitenkin todellakin vaatii...



Onnea opintoihisi.

Opiskelin kahden pienen lapsen yksinhuoltajana yliopistossa ja valmistuin alle kolmessa vuodessa.



Ei ollut lasten isä edes viikonloppuisänä paikalla, eikä ollut sukulaisia lähettyvillä. Hyvin riitti kun lapset sai päiväkotiin ennen kahdeksaa ja haki pois neljän viiden välillä.



Onnistumisen avain oli siinä, etten tuonut opintoja kotiin. Eli käytin koko kahdeksantuntisen " työpäivän" tarkkaan hyväkseni ja illat olivat sitten muksuja varten. Luin tentteihin vasta muksujen nukahdettua, hyvin kävivät sänkylukemisesta. En juossut opiskelijabileissä enkä tehnyt oikeita töitä vaan elin tiukalla taloudella opintotuen ja -lainan varassa. Suurin ongelma oli muksujen sairastelut. Mikäli luennoilla tai harjoitustöissä on läsnäolopakko, on syytä miettiä kuka hoitaa tarvittaessa kipeitä lapsia, voiko opintoja korvata ylimääräisillä töillä tai mahdollisesti uusia seuraavana vuonna. Ettei tule stressi yllätyksenä :).



Suhde tenttikirjoista mustasukkaisen miehen kanssa haittaa taatusti opiskelua!

Minulla on kesken opinnot ja nytkyään asun 170km päässä opinahjosta. Suoritan toista tutkintoa, mutta aikanaan se tön, lasten ja muuton takia tyssäsi seinään. Kaihertaa kuitenkin keskenjäänyt juttu ja aina välillä miettii, josko sen saisi suoritettua loppuun.