Kerron elämäni tarinan

Synnin pariskunnalle 60-luvulla, jossa isä oli hyvämuistinen mutta laiska, ja äiti varakkaasta perheestä ja superälykäs mutta kapinallinen.
Heidän avioliittonsa loppui äidin lähtöön, jonka jälkeen minä ainoana lapsena kuuntelin isäni haukkumista äidin ominaisuuksista 12- 18- vuotiaaksi. Äiti piti silloin suunsa kiinni, paitsi kännipäissään ja pisti perintönsä menemään.
Päätin olla kaikkea muuta kuin kumpikaan vanhempani, saada onnellisen elämän omilla ansioillani. Tapasin silloin nuorena pojan, jonka vanhemmat elivät onnellisina yhdessä ja minusta ja pojasta sellainen oli eaimerkillisen hienoa.
Pojan isä kuitenkin oli nuorempana pettänyt pojan äitiä, ja tämä oli pojalleen siitä avautunut. Varmaan ei ollut muuta keinoa siinä tilanteessa keksinyt, mutta poika sai siitä koko elämän kestävän alibin. 25 vuotta en olisi uskonut että tyyppi pistää vahingon kiertämään. Vielä siinä pisteessä kun oli jäänyt kiinni (suhteesta 20- vuotiaaseen työpaikkansa avustajatehtävissä työskentelevään tyttöön)

Alan huomaamaan että tässä on jo kaikki provoaineet kasassa, joten en edes viitsi jatkaa juttua.