Käsittämätöntä, että joku pettyy lapsensa sukupuoleen!

Vierailija:

Jos ei ole valmis ottamaan sekä poikaa että tyttöä, niin ei kannata lapsia lähteä tekemäänkään. Surullisimpia ovat ne tapaukset, kun kahden pojan jälkeen tehdään " se tyttö" joka sitten osoittautuukin kolmanneksi pojaksi. Sitten lapsiparka kuulee koko ikänsä, että hänen piti olla tyttö, mutta jo hedelmöityksen hetkellä HÄN mokasi koko jutun ja syntyikin poikana.

On parempi, että tunteensa saa tuoda jossakin julki (vaikka anonyyminä av:lla). Sitten voi mennä eteenpäin, hyväksyä tosiasiat enkä tunne tarvetta ilmaista näitä tunteita esim. lapsieni kuullen.

kyllä KYPSÄ äiti toivoo LASTA, ei sukupuolta. sukupuolen toivominen kuuluu lapsuuteen.

jospa nämäkin " äidit" vaikka saisivat muutaman keskenmenon, hautaisivat lapsensa tai kärsisivät lapsettomuudesta..ehkäpä nuo typeryydet haihtuisivat mielestä!



kun kaiken saa liian helpolla niitä ongelmia pitää kehittää jostain, vaikka lapsiraukan sukupuolesta!



väitän, että nainen on oikeasti kypsä äidiksi vasta sitten, kun hän osaa ottaa lapsen vastaan lapsena, ei sukupuolena.



ei ihme että suomessakin lapset ja nuoret voivat henkisesti huonosti. ovat raukat vehkeittensä takia vanhemmilleen pettymys..

Onneksi siihen kuitenkin voi itse vaikuttaa! Neljäs olisikin jo aikalailla aivan sama...

Kun tulin vihdoin raskaaksi en plussatestin jälkeen enään ajatellut mitään muuta kun sitä että lapsi olisi terve ja että odotus menisi hyvin. Synnytyksen lähestyessä jännitin synnytystä en sitä kumpi sieltä tulee.



Kun pieni poikavauva nostettiin rinnalleni olin totaalisen myyty =). Ja ihana pikkuvekkuli se on edelleen. Kun tulee seuraavan lapsen aika toivon vain pientä suloista tervettä nyytttiä. Ihan sama onko tyttö vai poika. SE on jokatapauksessa mun ikioma lapsi.

Siinä ei minusta ole mitään pahaa. Siinä kylläkin, että pettyy lapsen sukupuoleen.





Ymmärrän kyllä ihmiset, joilla on joku sairaus joka periytyy vain toiselle sukupuolelle ja on vaikka kuolemaan johtava. Kyllä minäkin siinä vaiheessa toivoisin sitä toista...

ihmettelinkin niitä jotka ovat pettyneitä sukupuoleen sen jälkeen kun vauva on syntynyt!



t. ap joka toivoin tyttöä, mutta rakastui samantien oman poikaansa eikä ikinä voisi kuvitellakaan että lapsi olisi joku muu kuin oma poika.

Säälien katson pelkkien tyttöjen äitiä tai huvitun valtavasta lapsilaumasta jossa yksi eri sukupuolta. En voi sille mitään!

tosin 15 VUOTIAANA, en aikuisena!



olet säälittävä, ja jäänyt mielipiteissäsi viime vuosisadalle.

Vierailija:

tosin 15 VUOTIAANA, en aikuisena!

olet säälittävä, ja jäänyt mielipiteissäsi viime vuosisadalle.

joo, ja ikää taitaa olla se 17vee??

Vierailija:

joo, ja ikää taitaa olla se 17vee??

Olen kuitenkin saanut mitä olen tilannut. Ja ikää ihan 37 vee...

abortoidaan niin kauan kunnes tulee se toivottu sukupuoli vai?

henkinen ikäsi taitaa joka tapauksessa olla se 17...

Vierailija:

Olen kuitenkin saanut mitä olen tilannut. Ja ikää ihan 37 vee...

Liekö sillä jotain vaikutusta, kun itselläni on vain siskoja. Raskausaikana tuli vaaleanpunaisia tunteita (vaatteita, verhoja lapsen huoneeseen, tapetit ja maalit, herkkiä tyttövärejä, katsoin tyttöjen nimiä yms). Koko ajan oli tyttö tunne. Tyttöhän sieltä sitten tuli. En tiedä mitä olisin tehnyt jos poika olisi ollut, ainakin olisin ollut todella pettynyt. Kun olin jo ostanut tyttöjen vaunut, sitterin yms (piti kyllä ensin odottaa, että lääkäri varmasti sanoo, että tyttö olis tulossa, vai voihan nekin erehtyä, mutta luotin lekuriin).



Toisen kohdalla oli ihan sama kumpi on ja poika tuli.



Kolmannen kohdalla oli kans sama kumpi on, tyttö tuli.



Haluaisimme tulevaisuudessa lisääkin lapsia ja on aivan sama onko tyttö vai poika. Jotenkin vain esikoisen kohdalla tuli niin voimakkaita tunteita siitä tytöstä, että koko ajan toivon, että tulispa tyttö, tulispa tyttö.



Nyt on sitten 2 prinsessaa ja yksi prinssi ja kaikista lapsista oon niin onnellinen. Poika on ihan valloittava ja prinsessa juttujen ohella on ihana ostaa sinisiä ja pojan vaatteita, ostella autoja yms poikien leluja ja juttuja, leikkiä villimpiä leikkejä, sisustaa _pojan_ huonetta.



Miehelle on ollut aina sama kumpi on. Hyvin hänellä menee tyttöjen ja pojan kanssa. Tyttöjä pitää ihan prinsessoina ja pojasta alkaa tulla hyvä kaveri kaikenlaisiin miesten juttuihin.

poikia tehdään ovispäivänä, tyttöjä sitä ennen. Kun malttaa pitää tämä mielessä, onnistuu kyllä.

Toivominen on luonnollista, mutta en käsitä minäkään miten voi tuntea pettymystä katsoessaan omaa vauvaansa..

mutta pettymys meni ohi jo ennen kuin pääsin laitokselta kotiin pojan kanssa.

raskausaikana ei saa antautua kummankaan sukupuolen vietäväksi, kun se lopulta vasta selviää synnytyksessä!!!



Järki käteen ihmiset!!!

Typerät!

Jos ei ole valmis ottamaan sekä poikaa että tyttöä, niin ei kannata lapsia lähteä tekemäänkään. Surullisimpia ovat ne tapaukset, kun kahden pojan jälkeen tehdään " se tyttö" joka sitten osoittautuukin kolmanneksi pojaksi. Sitten lapsiparka kuulee koko ikänsä, että hänen piti olla tyttö, mutta jo hedelmöityksen hetkellä HÄN mokasi koko jutun ja syntyikin poikana.