Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten joku voi nauraa kamalissa tilanteissa?
15.12.2016 |
Luin toisesta ketjusta kommentin ja järkytyin. Kommentti on kokonaisuudessaan tämä:
"Minä hymyilen ja nauran epämukavissa tilanteissa. On ollut tapa lapsesta asti ja vanhempiani välillä ärsytti, kun olin pulassa ja "kehtasin virnuilla päälle". En voinut sille mitään, todella vaikea pidätellä. Kiva siinä hymyä pidätellen selittää että otan tilanteen vakavasti.
Usein ensireaktioni on naurunpyrskähdys ja menen aina hilpeänä kyselemään, sattuiko. Myös hankalista aiheista puhuessani hymyilen.
Olen joutunut tekemään töitä asian eteen, mutta edelleen aikuisiällä mahdoton hallita kokonaan. Yleensä pyrin katsomaan eri suuntaan ja joudun keskittymään puheeseeni, etten kuulosta nauravalta.
Toki minun kanssani kyse on muusta kuin mikroilmeistä, koska minun hymyni/nauruni kestävät kauemmin kuin sekunnin. Minulla on myös ystävä, joka on kertonut kärsivänsä samasta (ja olen sen häneltä muutenkin huomannut enkä ota asiasta nokkiini kun tiedän ettei sille mitään voi)."
Kommentit (14)
Mitä järkyttymistä tuossa on? Osa ihmisistä nauraa kiusallisissa tilanteissa, eivät he ole sitä valinneet.
Minun äitini taas on sellainen, joka suuttuu kun häntä jännittää tai jotain ikävää tapahtuu. Kiukuttelee ja tiuskii ja välissä pyytelee anteeksi käytöstään. Ei varsinaisesti helpota tällaisia jo valmiiksi hankalia tilanteita, mutta minkäs teet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lue vaikka joku psykologian kurssikirja, ihan perusjuttu.
Toiset suojelevat sillä itseään. kun asialle nauraa, mikään epäonnistuminen ei tunnu yhtä pahalta.
Sitten toisaalta on ihmisiä, joilla paha järkytys tai pelästyminen saa tunneilmaisut sekaisin. Oma asperger-lapseni on tämmöinen. Se näyttää hymyilevän tai virnuilevan erityisesti silloin kun pelkää, ja muuten se onkin sitten aika ilmeetön. Tämä on repinyt sen opettajat aivan raivon partaalle, kun lapsi näyttää nauravan heille. Sitten ne yrittävät olla entistä pelottavampia ja lapsi nauraa entistä hysteerisemmin. Eikä mikään valistus auta.
Tunnen useita tällaisia ihmisiä, ja tuo hermostushymy/nauru kuuluu moniin kulttuureihinkin, esim. Kiinaan.
Suomessa tuo tuntuu olevan lähinnä huonolla itsetunnolla varustettujen naisten tapa. Tunnen parikin naista, jotka olivat tuollaisia kiusallisten tilanteiden tyhjännaurajia, kunnes sitten kävivät masennusputken. Nykyään kehonkieli on heillä hallitumpi, joten varmaan jostakin paniikkireaktiosta oli kysymys.
Satunnainen hymy ei yleensä niin kovin ärsytä, mutta jos tulee yhtään olo, että kyseinen ihminen yrittää hakea kanssani vastavuoroista hymyä, niin silloin kyllä ärsyttää ihan kympillä.
Vierailija kirjoitti:
Lue vaikka joku psykologian kurssikirja, ihan perusjuttu.
Voit varmaan suositella muutamaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vian ei tarvitse olla suuri, jos se on päässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lue vaikka joku psykologian kurssikirja, ihan perusjuttu.
Voit varmaan suositella muutamaa?
Vaikka jotain lukion psykologiaa 1-n... sen verran aikaa etten niitä nimeltä muista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on ihmisten rauhoittava signaali, jolla tosin on päinvastainen vaikutus koska luodut soveliaisuussäännöt eivät sellaista hyväksy. Yleensähhän ihmiset ihan luontaisesti vastaa hymyyn ja nauravaa ihmistä harvemmin koetaan uhaksi.
Itseäni naurattaa/hymyilyttää hautajaisissakin, johtuu jonkinlaisesta jännityksestä/kiusaantuneisuudesta, aika ikävää että menee aika siihen että yrittää tietoisesti pitää naaman peruslukemilla, kunnes muistotilaisuudessa joku toinen aloittaa naureskelun + hymyilyn ja voi sitten vapauttaa itsensäkkin (ja kyllä välillä myös itkenkin hautajaisissa). Hiljaiset hetket kouluaikoina oli myös sellaisia, että välittömästi alkoi naurattamaan :(
Arkielämässä harvemmin tällaisia hetkiä on, eniten muistan tapahtuneen jossain psykologikäynneillä missä on jännittänyt ja kun on pitänyt puhua jostakin tosi vakavasta asiasta, tullut sellainen "ylikepeys".
Minä olen sellainen, että hymyilen hermostuessani ja vaikeissa tilanteissa. Olen yrittänyt päästä tavasta eroon lähemmäs ilmeettömyyttä, mutta siitä seurasi vain jotain outoa irvistelyä... joten päätin olla oma itseni. Onneksi en sentään naura tai tirskahtele...
Ja ei, en ole varustettu huonolla itsetunnolla, enkä hae toiselta osapuolelta myös vastavuoroista hymyä. Tämä hymy on vain minun "vaikeiden tilanteiden ilmeeni".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin itsekin reagoin huonoihinkin uutisiin, enkä vain voi sille mitään. Onhan se kiusallista, mutta ensireaktio on automaattisesti hymy.
Mun äiti on tällänen, eli jos jotain kamalaa tapahtuu tai on tapahtunut ja siitä kertoo niin sillain naureskelee siinä samalla. Ehkä hankala sillain selittää kun kuitenkin kyseessä oma äiti jonka oon tuntenut aina niin tiedän että ei tietenkään tarkoita asiaa huvittavana tai mitään oikeasti, mutta voisi olla jonkun ulkopuolisen mielestä todella psykoottista. Tiedostaa asian itsekin ja joutunut just noloihin tilanteisiin tuon takia, mutta minkä hän sille mahtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli tuollainen ystävä, joka naureskeli ja hihitteli vakaville asioille. Neuvoin häntä nipistämään tai tukistamaan itseänsä kun nauru on tulossa väärässä tilanteessa. Hän ei suostunut opettelemaan käytöstapoja, vaan olis sitä mieltä että juuri hänelle on soveliasta hihitellä ja naureskella, vaikka muut itkisivät. Edes se, että hänen käytöksensä loukkaa, ei kiinnostanut häntä itseään, kun ei kuulemma kuitenkaan tarkoittanut.
Teki mieli kiskoa häntä tukasta ja todeta, että et voi suutua, kun en kuitenkaan tarkoittanut tukistaa. Hahhah!
Vierailija kirjoitti:
Mitä järkyttymistä tuossa on? Osa ihmisistä nauraa kiusallisissa tilanteissa, eivät he ole sitä valinneet.
Minun äitini taas on sellainen, joka suuttuu kun häntä jännittää tai jotain ikävää tapahtuu. Kiukuttelee ja tiuskii ja välissä pyytelee anteeksi käytöstään. Ei varsinaisesti helpota tällaisia jo valmiiksi hankalia tilanteita, mutta minkäs teet.
täytyy ollA SUOMALAINEN ILMIÖ KOKA EI LÄNSIMAISSA TÄLLAISTA OLE
Alue: Aihe vapaa
Itselleni tulee luonnostaan se, että suhtaudun myös vastoinkäymisiin huumorin kautta.