♥♥KESÄKUUN KERTUT MAANANTAI 13.3♥♥

Hei! onko ketään kuka odottaa ns.yksin eronnut lapsen isästä hiljattain ja painii näiden asioiden kanssa tällä hetkellä. nimimerkillä: vertaistukea vailla!

Auringonpaiste on kyllä ihan mahtava!!! Mekin oltiin esikoisen (11 kk) kanssa ulkoilemassa tänään ekaa kertaa silleen isojen poikien tyyliin eli mentiin jo aamupäivällä leikkipuistoon leikkimään lasten kanssa, tultiin kotia, syötiin lounasta ja sitten vasta ulos vaunuihin päikkäreille ja ainakin ruoka ja uni maistui riehakkaan aamupäivän jälkeen, poitsu on nukkunut nyt 3 tuntia!!! Muutos aikasempaan on siis se, että ennen ulkoiltiin vain nukahtamistarkoituksessa ja työnsinkin poikaa vaunuilla jopa 1 h tunnin lenkkejä mutta enää ei paikat kestä. Häpyluu, selkä ja lonkat vaivaa, jomottaa, särkee jne.. yritän nyt välttää jonkun aikaa noita " maratooneja" .. muistaakseni esikoisen odotuksessa kivut alkoi helpottaan jossain vaiheessa ja pystyi taas käveleen " kunnolla" ilman jatkuvia kipuja.. sitä odotellessa!!! :))))



Näköjään muutkin ovat intoutuneet kirppikselle. Minäkin sinne viime viikolla suuntasin, yleensä en harrasta moisia, täällä Vaasassa ei mielestäni ole ollut hyviä kunnes löysin tuon SPR:n kirppiksen, missä näytti olevan hyvää tavaraa edullisesti, paikka oli siisti ja puhdas, mikä on TOSI tärkeää mulle!! Ja mukaanhan sieltä tarttui ihania pikkuisia vaatteita mm. vaaleanpunainen helleasu 2,50 euroa, saa nähdä ostelenko turhaa noita vaaleanpunaisia, poika se on kuitenkin.. :)



Jaahas, nyt pikkumies heräilee ja on varmaan NÄLKÄINEN noin pitkien unien jälkeen. *Aurinkoista päivää ihaillen*



MiljaMaaria 28 + 1

Laitanpa heti tässä meitin neuvolakuulumiset, kun siellä oltiin perjantaina käymässä. Eppu esitti parastaan potkimalla anturiin kun täti yritti saada selkoa sydänäänistä. Komeet kajautukset laitteesta sai äidin, isukin ja neuvolatädin nauramaan. Paino on pysynyt kurissa ja vielä ainakin mennään käyrien alapuolella. Mulla kun sitä varaa on mennä kun ylipainoa tuli kerrytettyä vielä 10 kiloa lisää viime syksynä. Ekaa kertaa mitattiin sf-mitta joka oli 22 senttiä. Viikoille 24+3 se oli inan iso, mutta vielä sallituissa mitoissa. Sitten sumplittiinkin seuraavia aikoja, kun oon töissä 140 kilometrin päässä viikot ja joudun sitten aina ottamaan kokonaisen päivän vapaaksi neuvolaa varten. Nyt onkin sit samalle päivälle varattu sokerirasitus, neuvola ja lääkäri.



Kelan paperitkin saatiin mukaan ja voih, kun ne aina on niin yhtä hankalia täytettäviä mun mielestä. Etenkin kun on saanut joulukuuhun saakka opintotukea, saanut joulukuun parin viikon sijaisuudesta tammikuussa palkan ja sit peruspäivärahaa 19.2 saakka. Nyt sitten kun töiden loppumisesta ei ole vielä varmaa tietoa (paitsi tietty äitiysloman alkaminen) niin kovin vaikeaksi taas menee. Vai ajattelenko liian vaikeasti? Onko muut kokeneet ne laput vaikeaksi?



Viime yö meni valvoessa kun Eppu ei antanut ensin millään mun nukahtaa vaan meni ympäri vatsaa kuin hamsteri juoksupyörässä ja sama alkoi taas viideltä aamulla jatkuen kellon herätykseen eli kuuteen. Töissäkin se muistutteli jatkuvasti olemassaolostaan! No, ei pitäisi valittaa, koska kaikki on siis hyvin, mutta ajatukset alkavat harhailemaan potkuista, kun yrittää keskittyä jonkun asiakkaan ongelmiin ja terapoida siinä sitten samalla.



Nyt saa riittää tää koneen ääressä istuminen, kun tuntuu selkä väsyvän. Hieman vielä levähdän sohvalla ja meen sitten pienelle kävelylle.



Venla82 ja Eppu 24+6