Jos lapsiasi ei lasketa, niin kuka aikuinen ihminen on tai on ollut sinulle kaikkein rakkain ja miksi?
Kuka on saanut sinut tuntemaan olosi turvalliseksi ja täysin hyväksytyksi tai ainakin lähelle sitä?
Kommentit (22)
Sielunkumppanini, eli paras ystäväni.
En osaa laittaa häntä ja lastani tärkeysjärjestykseen tai arvottaa kumpaa rakastan enemmän, mutta tietysti jossain "palava talo tai uppoava vene"-skenaariossa pitäisi pelastaa ystävän sijasta lapsi.
Mummi.
Mummi oli ihana ja lämmin ihminen.
Vaimo ❤️
Vaimoa ennen vain äiti. M29 ja latino
Äiti, aina voi luottaa myös hädän hetkellä. Haluaa minulle vain hyvää. Mieheeni en luota, tuhonnut valehtelemalla ja pettämällä avioliittomme.
Puoliso. Voi luottaa kuin kallioon, tukenut ja lohduttanut vaikeissa tilanteissa.
Entinen miesystäväni, elämäni rakkaus. Tulee aina olemaan sydämessäni, vaikkakaan ei enää elämässäni.
Kyllähän se on aika selvää jokaiselle normaalille ihmiselle että, puolison, vanhempien, sisarusten ja sukulaisten ohi menee bussikuski ja sitten apteekin sellainen yksi täti.
Puoliso, hänen kanssaan voi jakaa kaiken ja hän tukee aina.
Pikkuveli, on ollut elämässäni niin kauan kuin muistan, leikkikaverina, harrastusseurana, lähimpänä asuva sukulainen.
Eksä. Silloin joskus sai mun olon sellaiseksi.
Molempien lasteni isät. Mahtavia, turvallisia, kauniita ihmisiä kummatkin.
Vaikea kyllä.
Avopuoliso tai isoveli.
Kumpaakin rakastan aivan eritavalla niin vaikea arvioida.
Äitin sisko ja veli. Maalla vietin kesät luonnonhelmassa ja tehtiin kaikkea kivaa. Kermakakkuja, ongintaa, heinäntekoa, saunomista, uimista, pyöräreissuja, piiitkät aamu-unet. Talvisin hiihtoa ja ulkoilua,
Harmi ettei ole omalle muksulle tarjota tällaista. Kerrostalossa möksötetään. Ja ollaan koneella...
Äiti