Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteessa oleva kaveri ei halua tehdä mitään ilmaan miestään
14.12.2016 |
En jaksa enää. Ovat nyt olleet miehensä kanssa jo lähes kahdeksan vuotta yhdessä, että mistään suhteen ihan alkuhuumasta ei ole enää kyse. Kaveri on todella kiinni miehessään, meitä hänen omia kavereitaan on jäljellä enää ihan vain muutama, suurin osa on miehen kavereita ja näiden tyttöystäviä. Ei tässä sinänsä mitään, mutta kun kaveri ei halua tehdä juuri mitään ilman miestään. On tylsää, kun mennään kahville, niin sinnekin pitää tämän miehen tulla mukaan. Mies ei puhu juuri mitään, on piinallisen hiljainen selvin päin, kännissä sen sijaan mm yrittää iskeä muita naisia ja mollaa ystävääni. Tämän sikamaisen käytöksen takia en miehestä juuri pidä.
Kaverin mies kyllä käy ulkona monta kertaa viikossa kavereiden kanssa ja viikonloppureissuilla ulkomailla. Kaveriani taas ei saa mitenkään houkuteltua edes Suomeen kohdistuvalle reissulle viikonlopuksi.
Meneekö tämä joskus ohi? Miksi naisen pitää luopua ystävistään parisuhteessa? Minulla on kyllä ystävät pysyneet tärkeinä, joten siksikin vaikea ymmärtää
Kommentit (31)
Jos on ollut läheiset välit ennen, voisi ihan rauhallisesti asiasta jutellakin. "Oletko huomannut, että... minusta tuntuu joskus..."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverisi on läheisriippuvainen. Ei ehkä itse tajua tai ei ainakaan myönnä. Et oikein voi mitään tehdä. Jos mainitsetkin asiasta välit voi mennä lopullisesti poikki. Läheisriippuvaiset on todella herkkähipiäisiä. Kokemusta on.
Voisiko olla noin? En ole koskaan asiaa ajatellut näin. Sopisiko tähän se, että kun mies onkin jossain pois, niin silloin meitä harvoja kavereita kutsutaan kyllä kylään. Usein kaveri siis ihan sanoo, että *Pertti* on viikonlopun poissa, nyt voitaisiin tehdä jotakin. On vähän jopa loukkaavaa olla tosiaan jatkuvasti se "paremman puutteesa" eli sanotaan ihan suoraan, että kun "Pertti" ei ole saatavilla, niin voisin nyt teitänne nähdä
Ap
Samanlainen kaveri mulla. Ehdottaa tapaamisia vain kun mies on jossain ja silloinkin vaan odottaa vaan että mies tulee kotiin että voi liueta paikalta. Kuka näitä läheisriippuvaisia jaksaa ystävinä...Eikä itse kai tajua kuinka loukkaavaa on, että on joku paremman puutteessa seura.
En vain tajua. Miten jaksaa rajoittaa elämänsä vain yhden ihmisen ympärille? Voisiko joku avata tätä ajatusmaailmaa? Tämä on jotenkin aivan täysin käsittämätöntä itselleni.
Kyse on läheisriippuvuudesta tai luottamuspulasta.
Mun hyvä ystävä on ollut muutaman vuoden parisuhteessa. Asuvat yhdessä (eli näkevät jatkuvasti), mutta kahdenkeskisiin tapaamisiin ei millään meinaa olla aikaa. Pariskunnalla ei ole lapsia, joiden hoito toki selittäisi asiaa.
Iltarientoihin kun kaveria pyysin, tuli mies aina mukaan. Koko illan kyhnyttivät kiinni toisissaan, eli vietin käytännössä iltaa yksin.
Jossain vaiheessa järjestelin omia menoja vaikka miten päin, että edes kahvittelu olisi onnistunut.
En enää. Olen luovuttanut. Olen sitä mieltä, että aikaa kyllä järjestyy asioille, jotka ovat tärkeitä. Näissä asioissa mulla on pitkä muisti.
Vierailija kirjoitti:
Kyse on läheisriippuvuudesta tai luottamuspulasta.
Mun hyvä ystävä on ollut muutaman vuoden parisuhteessa. Asuvat yhdessä (eli näkevät jatkuvasti), mutta kahdenkeskisiin tapaamisiin ei millään meinaa olla aikaa. Pariskunnalla ei ole lapsia, joiden hoito toki selittäisi asiaa.
Iltarientoihin kun kaveria pyysin, tuli mies aina mukaan. Koko illan kyhnyttivät kiinni toisissaan, eli vietin käytännössä iltaa yksin.
Jossain vaiheessa järjestelin omia menoja vaikka miten päin, että edes kahvittelu olisi onnistunut.
En enää. Olen luovuttanut. Olen sitä mieltä, että aikaa kyllä järjestyy asioille, jotka ovat tärkeitä. Näissä asioissa mulla on pitkä muisti.
Kai minun täytyy itsekin luovuttaa. Tulen vain hyvin surulliseksi tästä ajatuksesta.
Ap
Juu, en ymmärrä mitä tuollaisten ihmisten päässä liikkuu. Mitä sitten jos tulee ero. Ovatko ystävät jaksaneet odotella....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullekin on käynyt noin ja välithän siinä meni. Olin monta vuotta tosi pahana tästä asiasta, mutta nyt oon löytänyt uusia kavereita joiden kanssa on aikaa nähdä eikä tarvi kuunnella valheita ja tekosyitä.
Minä menetin kaikki ystäväni noin. Mun kohdalla se oli sitä, että olisin kyllä halunnut mennä ystävieni kanssa, mutta koska miehelläni ei ollut/ole omia kavereita, niin tuntui pahalta jättää se yksin. En sitten useinkaan jättänyt vaan olin hänen kanssaan.
Nyt kun ei ole enää yhtään ystävää ja suhdekin huono, niin kaduttaa ihan hirveästi.
Toivottavasti ystävällesi ei käy samalla tavalla, että kohta on ilman ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla myös yksi ystävä on tuollainen. Kumpikaan ei ole edellisen kuvailema hylkiö, vaan ihan normaaleja ihmisiä. En ymmärrä yhtään sitä kahdestaan nyhväämistä. Toki oman kullan kanssa on ihanaa oleskella, mutta itse ainakin nautin ja kaipaan myös kavereiden seuraa. Toki miehen kanssa tulee oltua eniten, mutta se kai ei ole kummallista.
On se taas vaikeaa. Jos mies ei vietä aikaa naisensa kanssa, se ei ole hyvä. Jos viettää aikaa, niin sitten sekään ei ole hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On se taas vaikeaa. Jos mies ei vietä aikaa naisensa kanssa, se ei ole hyvä. Jos viettää aikaa, niin sitten sekään ei ole hyvä.
Tämähän se pointti juurikin oli.
Samanlainen kaveri mulla. Ehdottaa tapaamisia vain kun mies on jossain ja silloinkin vaan odottaa vaan että mies tulee kotiin että voi liueta paikalta. Kuka näitä läheisriippuvaisia jaksaa ystävinä...Eikä itse kai tajua kuinka loukkaavaa on, että on joku paremman puutteessa seura.