Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Ei nelikymppisenä jaksa niin bilettää kuin parikymppisenä

Vierailija
13.12.2016 |

Vaikka tätä ei tietenkään nuorena lapsen saaneet myönnä. Nuoruus on ainutlaatuista.

Kommentit (13)

Vierailija
1/13 |
13.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei ne lapsettomatkaan nelikymppiset mene enää niin lujaa kuin parikymppisinä. Eikä ole tarpeenkaan.

Vierailija
2/13 |
13.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miksi pitäisikään jaksaa.

Tosin en jaksanut bilettää kaksikymppisenäkään. Mälsää hommaa josta kärsi niin kukkaro kuin kroppakin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/13 |
13.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Entäs jos ei halua bilettää missään iässä? Vai kuuluuko jokaisen elämään joku ihmeen pakollinen biletysvaihe? 

Vierailija
4/13 |
13.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miksi pitäisi bilettää? Ei kaikkia kiinnosta missään iässä.

Vierailija
5/13 |
13.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joo se on ihan totta. Eikä huvittakaan sillä lailla kun nuorempana, kun ei tarvinnut olla vastuussa mistään kellekään. Vaikka lapset on jo isoja, niin olen ihmisenä muuttunut kovasti siitä nuoruudeen huolettomasta tytöstä, joka reissasi pitkin ja poikin ja juhli yöt läpeensä. Olen myös lapsiani neuvonut nauttimaan vapaudesta nuorena, sillä sitä vaihetta ei pysty koskaan enää myöhemmin tavoittamaan.

Vierailija
6/13 |
13.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Suurin osa ihmisistä ei halua "bilettää" missään iässä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/13 |
13.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei jaksa eikä halua! Villiys ja vapaus näyttäytyy tässä kohtaa ihan erilaisena kuin parikymppisenä. Alkoholilla on hyvin vähän tekemistä asian kanssa ;)

Vierailija
8/13 |
13.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hmm, mä olen alkanut bilettämään vasta nelikymppisenä, eron jälkeen. Nuorena olin niin arka ja ujo että nyhjäsin vaan kotona kirjojen parissa. Nyt on alkanut menojalka vipattaa oikein kunnolla, eikä mitään jaksamisongelmia. Ikää vasta 42 ;)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/13 |
13.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mitä parikymppisenä katsoin sitä bilettämistä niin se tarkoitti sitä, että hytistään pakkasessa kilometrinmittaisessa jonossa odottamassa pääsyä sisälle johonkin suosittuun baariin. Kun sinne päästään, jonotetaan baaritiskille, ostetaan juoma ja sitten seistään kuin sillit suolassa ja huudetaan kaverin korvaan kun ei meteliltä muuten kuule. Kun juomasta on selvitty, poistutaan jonottamaan seuraavaan paikkaan. Jossakin vaiheessa jonotetaan vessaan ja illan lopuksi taksiin.  Totta, ei tuollaista näin vanhana enää jaksa. Hermo meinaa mennä jo siinä, jos ruokakaupan kassalle on kymmenen hengen jono.

Vierailija
10/13 |
13.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Puhu vaan itsestäsi, bilettäminen taittuu aamuun asti ja seksi sujuu loistavasti

M56N55

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/13 |
13.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä minä ainakin vielä kansan ihan samaan tahtiin mennä, vaikka olen 34. Ehkä se neljänkympin kupsahdus tapahtuu ihan yhtäkkiä jokusen vuoden päästä :D

Vierailija
12/13 |
13.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kansan = jaksan

T: 11

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/13 |
13.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mitä se sellainen bilettäminen tai juhliminen oikein on? En hankkinut parikymppisenä lasta, mutta en siltikään tiedä.

 Osaan kyllä käydä kesällä terassilla kaljalla, mutta sitä ei varmaan lasketa bilettämiseksi? Tanssimisesta en ole koskaan tykännyt, onko se bilettämisessä pakollista? En myöskään koskaan ole ollut kiinnostunut johonkin juhlalookiin laittautumisesta; onko se pakollista jos haluaa bilettää?