Lue keskustelun säännöt.
Täydellisen huolimaton lapsi
13.12.2016 |
Tyttäreni on 8-vuotias ja menetän kohta täysin hermoni siihen ettei lapsi pysty pitämään huolta mistään. Lapsi on kadottanut kotiavaimensa lukuisia kertoja. Viimeksi jouduttiin uusimaan lukot tämän takia eikä minulla ole varaa tällaisiin juttuihin! Hanskoja hukataan vuosittain lähemmäs 10 paria. Villatakkeja lapsi hukkasi tänä syksynä 6 kappaletta eli kaikki villatakkinsa.
Bussikortti on hukattu ja uusittu nyt varmaan 3 kertaa.
Viimeisin niitti oli tämä:
Minulla on ollut eräs perintökoru 5-vuotiaasta asti, jota olen käyttänyt tuon ikäisestä siis päivitttäin. Koru on säilynyt tallessa ja on minulle erittäin rakas sillä isoäitini antoi sen aikanaan äidilleni tämän ollessa pikkutyttö, ja äitini antoi sen minulle. koru ei noin vain häviä tai hajoa, se pitää erikseen ottaa pois jotta saa sen hukattua. Minä käytin korua 35 vuotta hukkaamatta sitä.
Tyttäreni on jo pari vuotta vinkunut tuota korua itselleen ja vannonut ja vakuuttanut ettei hukkaa sitä. Rahallista arvoa korulla ei ole, mutta suunnaton tunnearvo.
Viikonloppuna ajattelin että tyttöä kannustaisi pitämään huolta tavaroistaan ja kantamaan vastuuta se että luovuttaisin nyt osaltani tuon korun hänelle. Juttelimme vakavasti että korua ei sitten oteta pois missään tilanteessa,näin se pysyy tallessa. Lauantaina annoin tytölle tuon korun. Eilen, maanantaina, se oli hukattu.
Tiedän etten olisi saanut saada raivaria, mutta petyin totaalisesti lapseen. Olin nimenomaan sanonut ettei korua oteta pois, mutta koska tyttäreni tietää aina paremmin, oli hän ottanut sen koulussa kädestään ja kuulemma laittanut reppuun (jossa se ei ollut enää, eli ts koru oli huolimattomasti vaan laitettu jonnekkin). Tyttö oli aluksi kovin pahoillaan mutta käänsi sitten asian minun syyksi, pitää nyt minulle mykkäkoulua koska syyttää minua korun hukkaamisesta, "mitäs annoit sen mulle". Ja kyllä, oikeassahan hän on, ei olisi pitänyt luottaa.
Olen pettynyt ja vihainen, jan mietin miten lasta voisi kannustaa enää pitämään edes jonkun tasoista huolta omaisuudestaan? Koru nyt on menetettty, ja se pitää vaan hyväksyä, mutta tuntuu että lasta ei vaan kiinnosta huolehtia mistään. Ymmärrän huolimattomuuden tiettyyn pisteeseen mutta tämä välinpitämättömyys omaisuuttta ja tärkeitä tavaroita kohtaan alkaa olla jo epätoivoista. :(
Kommentit (46)
Hei ap.
Lapset kehittyvät kovin eri tahtiin ja tavaroista huolehtiminen on yksi asia, jossa ikä useimmiten auttaa. 8-vuotias on vielä lapsi, elää lapsen maailmassa eikä osaa ennakoida riittävästi asioiden syy-seurausketjuja, kuten esim. minne laittaa tavarat 'hetkeksi' odottamaan ja sitten unohtaakin ottaa ne sieltä. Reppua kaivettaessa sieltä kumotaan tavaroita pois eikä sitten muistetakaan laittaa niitä järjestelmällisesti takaisin vaan osa jää lojumaan. Tämä on aivan luonnollista, jos ajattelee tilanteita lapsesta käsin eikä aikuisesta käsin. Lapselle sillä hetkellä tärkentä on se kiva kynä sieltä repusta eikä hanskat, joita tarvitaan kotimatkalla tunnin päästä ole millään lailla mielessä olevaa agendaa.
Pikku hiljaa lapsi oppii hahmottamaan ja ennakoimaan, että jotta minulla ei tunnin päästä ole sormet jäässä, minun on NYT tarkistettava missä hanskat ovat.
Rankaisemalla tai pettymällä lapseen et opeta näitä ennakoimistaitoja. Sen sijaan kannattaa opettaa apuvälineitä. Yksi vaihtoehto on laittaa kännykkä muistuttamaan pirauttamalla joistain asioista. Toinen on ppettaa vaikka lapselle jokin hauska kouluunlähtöloru, jota hän voi rallatella aamuisin ja tsekkaa tavarat:
Avaimet ja lapaset, kaikki koulukirjaset, vielä känny taskuun ja sitten lähtölaskuun....
Lappu oveen muistuttamaan jne. Tekniikoita muistin harjoittamiseen voi keksiä vaikka miten paljon. Tärkeää on, että lapsi kokee, että hän VOI hallita tavaroitaan ja saa kannustusta siitä, EI niin, että lapsi pannaan liian tärkeiden asioiden haltijaksi (kuten koru) joka vain lisää kokemusta, että tavaroiden hallinta on saavuttamatonta ja liian vaikeaa
Tsemppiä ja uusien taitojen opettelua teille koko perheelle käytännön toiminnanohjaukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyttäresi on 8-vuotias(eli pieni lapsi) huithapeli, minä olen 40-vuotias ja samanlainen edelleen kuin tyttäresi. Toisilla vaan on keskittyminen ja asioiden muistaminen huonompaa. Tyttäresi on erilainen kuin sinä, ja siinä sinull on äitinä nyt tehtävä selviytyä siitä
Sepä se, kun olen itsekin ollut aina melko huolimaton, mutta opetellut kantapäänkautta asiat. Lastani ei tunnu kiinnostavan vähääkään vastuunkato mistään. Hyväksyn täysin sen että häneltä ei voi odottaa huolellisuutta siinä mittakaavassa kuin esim. ikäisiltään tytöiltä yleensä. Mutta edes jotain? Ei se elämä nyt vaan niin mene että lapset kasvatetaan hyväksymään tavaroiden jatkuva hukkaaminen koska "he nyt vaan on sellaisia".
AP
Ei 8-vuotias lapsi ole tahallisen huolimaton. On hyvin mahdollista, että asialla on neurologinen pohja. Hänellä voi olla toiminnanohjaamisen ja tarkkaavuuden ongelmia. Jos koulu kuitenkin sujuu, kyseessä voi olla hyvin lievä oireisto. Jos taas koulutehtävistäkin on vaikea pitää lukua, eikä tunnilla jää oppi päähän, hänellä voi olla add tai adhd. Ne jäävät tytöiltä usein diagnosoimatta.
Lapsi on tietenkin vielä hyvin nuori. Oireet tulevat lievenemään iän myötä.
Itse en kyllä antaisi alakouluikäisen huomaan mitään arvokasta, jos ei ole pakko.
Kyllä 8-vuotias voi unohtaa kaikenlaista, mutta oikeasti tuo määrä, mitä ap luetteli, on minusta jo aikamoinen. Meillä 13-vuotias kadotti tässä kouluun fleecen ja hanskat ja olen niistäkin jo ihan riittävän vihainen. Kenellä enää riittää edes aikaa ostaa lapselle villatakkeja? Vai ostetaanko niitä 20 kerralla? Olen varmaan vanha kalkkis, mutta minusta lasten keskittymiskyky on viime vuosina heikentynyt selvästi ja sitä myöten tavaroitakin katoaa vaikka kuinka paljon. Vaikka tuossa juuri mainitsin esikoiseni unohdukset, ei esim. hänen alakouluaikoinaan kadonnut kouluun paljonkaan vaatteita. Kun neljä vuotta nuorempi kuopus oli ekalla tai tokalla, katsoin joskus löytövaatelaatikkoon koulussa, ne olivat tupaten täynnä ja myös kalliita vaatteita, toppahousuja, -takkeja ym. Itse sentään etsin vain jotain sormikkaita. Joulu- ja kevätjuhlien aikaan vanhempia kehotettiin tutkimaan laatikoita, jos löytyisi tuttuja vaatteita, mutta harvaa edes kiinnosti. Luulen, että yksi toimiva konsti voisi olla (ja on ainakin meillä ollut), että lapsi laitetaan etsimään vaatetta, mennään itse koululla, laitetaan opettajalle viestiä jne. Tämä opettaa lapselle, että käytännössä ei ole se ja sama hukkaako vaatteita. Ehkä lasta voisi terveellä tavalla vähän nolottaakin, jos joutuu opettajan kanssa etsimään tavaroita. Eli on meilläkin tosiaan tavaroita kadonnut, mutta vielä en minä ainakaan osaa suhtautua siihen leväperäisesti.
Onko lapsella viikkoraha tai jotain muuta rahaa kertynyt possuun tai tilille? Kun penskamme ovat törkeää huolimattomuuttaan tai peräti tahallaan rikkoneet tavaroita, emme yksinkertaisesti hanki uutta. Jos tavara on kuitenkin välttämätön, pidätämme uuden hinnan viikkorahasta tai kaivelemme säästöpossua. Siitähän, oppii että hukatut tavarat ovat hukattua rahaa. Mutta jos tyttärelläsi ei sitten niin mikään pysy muistissa, voi tietty olla kyse jostain häiriöstä. Siihen ei rankaiseminen auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä saarnaa, älä suutu... ei se mitään auta. Mahdollisuuksien mukaan anna hänen kohdata hukkaamimisen seuraukset.
Jos hukkaa kotiavaimensa, niin odottelee sitten kunnes joku on kotona avaamassa oven. Jos villatakkinsa (onpa niitä muuten paljon ollut), niin sitten joku ruma vastaava vaate tai palelee jne.
Kun hukkaamisesta ei seuraa mitään konkreettista, niin ei ole mitään tarvetta tarkentaa käytöstään.
Älä anna lapselle tavaroita jotka on liian arvokkaita huolehdittavaksi. Kiinnittäkää bussikortti reppuun. Nimikoi selvästi kaikki tytön vaatteet ja laita niihin myös puhelinnumero. Lapasetkin voi kiinnittää narulla takkiin. Naru kiinnitetään lapasiin ja pujotetaan hihasta hihaan. Laita tytölle kännykkään muistutuksia jos omistaa kännykän. Opeta myös itse laittamaan niitä. Toistuvat rutiinit auttaa myös muistamisessa. Palkitse pienestäkin muistamisesta.
Meillä on hajamielinen poika. On opetellut pikku hiljaa muistamista. Välillä kulki muistikirja mukana, nyt on kännykkä käytössä. Hajamielisyys on peritty isältä, elää muistilappujen varassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
KirkkoSisko kirjoitti:
Hei ap.
Lapset kehittyvät kovin eri tahtiin ja tavaroista huolehtiminen on yksi asia, jossa ikä useimmiten auttaa. 8-vuotias on vielä lapsi, elää lapsen maailmassa eikä osaa ennakoida riittävästi asioiden syy-seurausketjuja, kuten esim. minne laittaa tavarat 'hetkeksi' odottamaan ja sitten unohtaakin ottaa ne sieltä. Reppua kaivettaessa sieltä kumotaan tavaroita pois eikä sitten muistetakaan laittaa niitä järjestelmällisesti takaisin vaan osa jää lojumaan. Tämä on aivan luonnollista, jos ajattelee tilanteita lapsesta käsin eikä aikuisesta käsin. Lapselle sillä hetkellä tärkentä on se kiva kynä sieltä repusta eikä hanskat, joita tarvitaan kotimatkalla tunnin päästä ole millään lailla mielessä olevaa agendaa.
Pikku hiljaa lapsi oppii hahmottamaan ja ennakoimaan, että jotta minulla ei tunnin päästä ole sormet jäässä, minun on NYT tarkistettava missä hanskat ovat.
Rankaisemalla tai pettymällä lapseen et opeta näitä ennakoimistaitoja. Sen sijaan kannattaa opettaa apuvälineitä. Yksi vaihtoehto on laittaa kännykkä muistuttamaan pirauttamalla joistain asioista. Toinen on ppettaa vaikka lapselle jokin hauska kouluunlähtöloru, jota hän voi rallatella aamuisin ja tsekkaa tavarat:
Avaimet ja lapaset, kaikki koulukirjaset, vielä känny taskuun ja sitten lähtölaskuun....
Lappu oveen muistuttamaan jne. Tekniikoita muistin harjoittamiseen voi keksiä vaikka miten paljon. Tärkeää on, että lapsi kokee, että hän VOI hallita tavaroitaan ja saa kannustusta siitä, EI niin, että lapsi pannaan liian tärkeiden asioiden haltijaksi (kuten koru) joka vain lisää kokemusta, että tavaroiden hallinta on saavuttamatonta ja liian vaikeaaTsemppiä ja uusien taitojen opettelua teille koko perheelle käytännön toiminnanohjaukseen.
Meillä tarkistetaan iltaisin joka aamu, että lapsen vaatteet, koulutavarat yms ovat oikeissa paikoissa aamua varten. JOKA ikinen ilta nämä käydään läpi, eikä milloinkaan lapsen aloitteesta, hän yrittää luistaa tästä edelleen joka kerta. Olen kärsivällisesti kohta 1,5 v vuotta koittanut saada lasta ottamaan vastuuta edes koulurepustaan. Käytössä on ollut palkitsemisjärjestelmä, tarra jokaisesta päivästä kun jotain ei hävinnyt/ lapsi muisti avaimet/ ihan mitä vaan/ mutta tämäkään ei auta. Ulko ovessa on lappu lapsen silmien korkeudella, jossa lukee vielä tärkeimmät muistettavat asiat. Lapsen välinpitämättömyys saa raivon partaalle, sillä olen alkanut kallistumaan siihene ttä kyse on laiskuudesta. Aamuisin lapsi on liian laiska vaihtaaan puhtaat pikkuhousut päälleen, ellen erikseen JOKA kerta muistuta asiasta. Muuten hän pitää vanhat pikkarit koska ei vaan viitsi vaihtaa. Hampaita ei pestä yhtenäkään iltana/ aamuna ilman muistutusta. Jokaiseen juttuun kuittauksena on vaan "ainiijoo". Tekisi mieli joskus katsoa, millaiseen katastrofiin lapsi ajaisi itsensä ellen huolehtisi aivan kaikesta. Tytölle ei voi antaa vastuuta mistään, ei edes siitäe ttä kun on koulun jälkeen 15- 30 min yksin, reppu ei lojuisi eteisen lattialla, märät hanskat eivät oplisi JOKA KERTA mytyssä repussa (jos niitä ei ole hukattu). Mieheni on totaalisen kyllästynyt lapsen huolimattomuuteen ja on sitä mieltä että seuraavat hukatut hanskat ovat ne viimeiset, sen jälkeen lapsi hankkii omilla rahoillaan itselleen hanskat.
Lapsi on sosiaalisesti älykäs, pärjää koulussa, tulee toimeen kaikkien kanssa. Kotona taantuu täysin vauvan tasolle.
AP
Minulle tuli myös heti mieleen neurologinen ongelma. Oma add-lapseni olisi ala-asteella hukannut varmaan päänsäkin ellei se olisi niin tiukasti kiinni vartalossa. Hanskat, pipot, hupparit, takit, housut, reput, kynät ja kummit, koulukirjat, avaimet, kännykät ja ties mitä hävinnyt moneen kertaan joko kokonaan tai löydetty myöhemmin matkan varrelta mitä ihmeellisimmistä paikoista. Nyt teini-iässä osaa jo paremmin huolehtia tavaroistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jospa lapsi voisi tienata viikko rahan huolellisuudella? Jos siis saa viikkorahaa. Tai sitten teette jotain kivaa yhdessä. Tee seinälle ruudukko jossa on asiat jotka pitää muistaa. Rasti ruutuun kun asia on tehty. Kun on kerännyt tarpeeksi rasteja niin sitten tulee palkinto. Jos taitoa riittää, tee siitä visuaalisesti kaunis tai askarrelkaa yhdessä hieno taulu. Esim voisi tienata karkkipäivän herkut tms.
No älä huolehdi noin paljon. Jos hukkaa hanskat, villatakit sun muut lämpimät, niin sitten kulkee seuraavaan lapsilisäpäivään tai tilipäivään tai lopputalven ilman tai lähtee etsimään ne. Mitä te muuten olette tehneet jos lapsi hukkaa jotain, onko vaan todettu, että hankitaan uus vai oletteko laittaneet lapsen etsimään? Kyllä sen sitten oppii muistamaan kun talvipakkasessa ilman käsineitä kulkee pari kilsaa jonnekin missä ne mahdollisesti on viimeksi nähnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen monissa asioissa huolimaton ja epäjärjestelmällinen, mutta tavaroita en hukkaa oikeastaan koskaan, niistä olen pienestä pitäen osannut pitää huolen. Ihmetyttää aikuiset ihmiset, jotka vaikuttavat joka päivä unohtavansa lapasensa jonnekin, laukku tai takkikin saattaa kadota reissulla. Mitä ihmettä? Näin joulun alla mietin joidenkin ihmisten joululahjatkin siltä kannalta, hukkaako tai rikkooko lahjan saaja sen välittömästi, kannattaako harkitakaan tiettyjä lahjoja.
Jospa tässä ketjussa joku osaisi antaa vinkkejä, joilla opettaa lastasi huolellisemmaksi. Se on kuitenkin lapsen oma etu ennen kaikkea, ei vain äidin.
Koulussa kerätään yleensä löytötavaroita. Laita lapsi käymään vahtimestarin tms. luona kyselemässä tavaroitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Melkoisia ohjeita annettu hukkaajien vanhemmille... Jos lämpimät vaatteet on hukattu niin sitten ollaan ilman kunnes löytyy tai kunnes on seuraava lapsilisäpäivä? Lapsi varmaan oppii joo, mutta kyllä tuollainen on minusta ihan selkäsaunaan verrattava pahoinpitely, jos lapsi laitetaan pakkasessa ulos ilman hanskoja tai muuta lämmintä vaatetta. Kyseessä kuitenkin ap:llakin 8-vuotias lapsi, jonka toiminnanohjaus on ihan iästä johtuen vielä puutteellista.
Vierailija kirjoitti:
Ei 8-vuotias lapsi ole tahallisen huolimaton. On hyvin mahdollista, että asialla on neurologinen pohja. Hänellä voi olla toiminnanohjaamisen ja tarkkaavuuden ongelmia. Jos koulu kuitenkin sujuu, kyseessä voi olla hyvin lievä oireisto. Jos taas koulutehtävistäkin on vaikea pitää lukua, eikä tunnilla jää oppi päähän, hänellä voi olla add tai adhd. Ne jäävät tytöiltä usein diagnosoimatta.
Lapsi on tietenkin vielä hyvin nuori. Oireet tulevat lievenemään iän myötä.
Itse en kyllä antaisi alakouluikäisen huomaan mitään arvokasta, jos ei ole pakko.
Kuka on tahallisen huolimaton?
Tiedän aikuisia, joilta jatkuvasti on kaikki kadoksissa. Tuskin he sitä tietoisesti haluavat. Aiheuttahan se harmia ja ihan taloudellistakin haittaa.
Kun mun poika oli ekaluokalla, hänen sukkansa löytyivät koulumatkalta pyörätieltä!! Ensin toinen ja sitten toinen. Ajettiin pyörällä, teki äkkijarrutuksen ja huusi että mun sukat löytyi!! :D
Mun pitää miettiä tarkkaan, että muistan kaikki tavarat. Jos lähden vauhdilla tai esim aamun rutiinit järkkyy, unohdan takuulla jotakin.
Vierailija kirjoitti:
Melkoisia ohjeita annettu hukkaajien vanhemmille... Jos lämpimät vaatteet on hukattu niin sitten ollaan ilman kunnes löytyy tai kunnes on seuraava lapsilisäpäivä? Lapsi varmaan oppii joo, mutta kyllä tuollainen on minusta ihan selkäsaunaan verrattava pahoinpitely, jos lapsi laitetaan pakkasessa ulos ilman hanskoja tai muuta lämmintä vaatetta. Kyseessä kuitenkin ap:llakin 8-vuotias lapsi, jonka toiminnanohjaus on ihan iästä johtuen vielä puutteellista.
Kritisoit toisten ajatuksia, mutta mikä on oma ohjeesi?
Ei kaikissa perheissä ole varaa jatkuvasti ostella uusia vaatteita hukattujen tilalle ja pitää villatakkeja suunnilleen kertakäyttöesineinä.
Kyllä siitä on lähdettävä, että lapsen tulee toimia ikätasoisesti. Koululainen pitää huolta tavaroistaan. Ellei pidä, niin sitä on oltava seuraamuksia. Aloittaja korostaa, että lapsi on täysin normaali.
Kyseessä voi olla jonkinlainen vallankäyttö, jolla saa vanhemmat kiinnittämään häneen jatkuvaa huomiota. Se tuli kyllä mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei 8-vuotias lapsi ole tahallisen huolimaton. On hyvin mahdollista, että asialla on neurologinen pohja. Hänellä voi olla toiminnanohjaamisen ja tarkkaavuuden ongelmia. Jos koulu kuitenkin sujuu, kyseessä voi olla hyvin lievä oireisto. Jos taas koulutehtävistäkin on vaikea pitää lukua, eikä tunnilla jää oppi päähän, hänellä voi olla add tai adhd. Ne jäävät tytöiltä usein diagnosoimatta.
Lapsi on tietenkin vielä hyvin nuori. Oireet tulevat lievenemään iän myötä.
Itse en kyllä antaisi alakouluikäisen huomaan mitään arvokasta, jos ei ole pakko.
Kuka on tahallisen huolimaton?
Tiedän aikuisia, joilta jatkuvasti on kaikki kadoksissa. Tuskin he sitä tietoisesti haluavat. Aiheuttahan se harmia ja ihan taloudellistakin haittaa.
No minulla ei ole mitään erityistä ongelmaa. Siksi ehkä saatan olla joskus tahallisen huolimaton. Mietin vaikka, että tämä pitäisi kirjoittaa muistiin, mutta en tee sitä: otan tietoisen riskin siitä, että asia unohtuu. Mutta jatkuvasti hukkaileva ihminen tuskin voi asialle mitään.
Tyttäresi on 8-vuotias(eli pieni lapsi) huithapeli, minä olen 40-vuotias ja samanlainen edelleen kuin tyttäresi. Toisilla vaan on keskittyminen ja asioiden muistaminen huonompaa. Tyttäresi on erilainen kuin sinä, ja siinä sinull on äitinä nyt tehtävä selviytyä siitä