mies on sitä mieltä, ettei meidän tarvitse erota ja "suhteemme on hyvä!" . mitä hel"""iä? :(

Ap, kuten on nyt sanottu

1) Kerro suoraan (ei lasten aikana), miten miehen käytös loukkaa sinua.

2) Jos miehen käytös ei muutu, aloita järjestelyt eroa varten. (Kokemuksesta sanon, että 99% todennäköisyydellä ei muutu.)

3) Yritä saada mahdollisimman moni asia sovittua miehen kanssa sovussa (asuminen, rahat, lasten asiat).

4) Luota itseesi ja arvosta itseäsi. Avioero on riittävän rankka ilmankin. Eronneen naisen elämä on myös hienoa, tapaat uusia ihmisiä ja saat nauttia itsenäisyydestä. Minusta ainakin hehkui eron jälkeen onnellisuus ja tasapainoisuus, kun ei tarvinnut enää ahdistua kontrolloivan miehen otteessa. Nyt pari vuotta eron jälkeen mulla on uusi mies ja olen todella nähnyt, että hyviä ja fiksuja miehiä on olemassa!

Ap, on aivan samantekevää, haluaako miehesi erota vai ei.

Ratkaisevaa on se, haluatko sinä erota. Jos haluat, lopeta valittaminen ja pane eropaperit menemään tänään.

Mies päättää onko asiat hyvin vai ei. Jos nainen on eri mieltä se on nalkuttaja.

Meillä hieman samanlainen tilanne. Mies on tyytyväinen, kun palvelu pelaa. Tai ei hän enää mitään palveluakaan saa. Pesen vain lasten ja omat vaatteeni. Mies pesee vain omansa. Ruokaa teen vain, jos lapsilla tai minulla on nälkä. Mies tekee harvemmin ruokaa. Seksiä ei ole ollut varmaan viikkoihin. Miehen menot ovat vain ilmoitusluontoisia asioita. 

Olen nostanut eroaikeeni esille, mutta mies ei ota niitä tosissaan. Yleensä hän alkaa vielä ilkkua "olisiko sitten kiva asua vuokrakämpässä jossain betonihelvetissä?". Hän myös ihmettelee miksi erota, kun onhan hän kuitenkin usein kotona? Mies on kotona omissa oloissaan, mutta ei lainkaan läsnä. Jos lapset riitelevät, mies ei reagoi mitenkään. Varmasti eroaisin, jos voisin olla varma, että ero sujuisi sopuisasti. Ennemmin kärvistelen tässä suhteessa kuin ajaudun keskelle erohelvettiä.

Sinussa ei ole kuin 2 vikaa.

1: Kuuntelet Yötä

2: Olet paskassa suhteessa etkä älyä lähteä pois

Tyypillinen mies joka toitottaa miten ero "tuli ihan puskista" ja "akka halusi vaan jakaa persetttään pitkin kyliä siksi jätti"

Vierailija kirjoitti:

olen saanut kestää vuosia vitseiksi naamioituja piikkejä, vähättelyä ja arvostelua. jopa telkkarin katselu on jatkuvaa valtataistelua: lempisarjani ovat miehen mielestä paskaa ja miehen lempiohjelmat taas unettavat minua.. samoin mies vihaa mielimusiikkiani ja toisinpäin. mikä nyt on ymmärrettävää, jos toinen kuuntelee Nekromanticia ja toinen Yötä..

olemme olleet 15v yhdessä ja noista ensimmäiset 5v olivat normaali, onnellinen parisuhde... lapsia on 2, jos olisimme lapsettomia olisin luultavasti jo häipynyt aikapäiviä sitten ! koska mies on kuitenkin hyvä isä, yritin kestää, mutta nyt tuli mitta täyteen. haluan muuttaa pois.. ja tätähän mies ei ymmärrä! "mä siivoan, mä teen teille ruokaa, mikä sulla nyt on huonosti? sulla on varmaan hormonit sekas tai jotain..."

AI MIKÄ ON HUONOSTI? en halua enää edes hipaista tuota miestä, en nukkua vieressä enkä suudella ja tulen pahalle päälle heti kun tämä saapuu töistä, mutta miehen mielestä meillä on "hieno suhde ja kaikki hyvin". tämä on parisuhteen irvikuva ja sitä ei pelasta se, että mies pesee pyytämättä vessaan ja leipoo sämpylöitä !

onko mies tosiaan niin vanhankantainen, että lasten (lapsilla pitää olla ehjä koti! erolapset menevät sekaisin!) takia tahtoo jatkaa tätä pelleilyä?!

Hmm... Siinä vaiheessa kun itse olin katsellut mieheni touhuja tarpeeksi ja mittani oli niin täynnä että ilmoitin tulevasta erosta, miehen oli turha alkaa enää änkyttämään mitään. Olin pyytänyt vialla oleviin asioihin tarpeeksi monta kertaa korjausta ilman tulosta.