Lue keskustelun säännöt.
6v poikani haluaa kuolla
11.12.2016 |
Hän puhuu kuolemasta koko ajan. Hokee vaan, että ei halua enää elää ja puhuu että millaisen arkun haluaa itselleen ym. Olen ihan kauhuissani noista sen jutuista ja pelkään, että meinaako tehdä itselleen jotain. Onko tällaiset kuolemajutut ihan normaaleja, vai pitäisikö tuohon puuttua jotenkin?
Kommentit (24)
Ei ole normaalia ja puheet pitää ottaa vakavasti. Ota yhteys perheneuvolaan/psykologille ja mikäli et saa sieltä apua, niin teet lastensuojeluilmoituksen itsestänne.
Olin jo hyvin nuorena masentunut. Minun äitini ei halunnut kuulla vastaavia avunpyyntöjäni. Murrosiässä lopulta päädyin omiin rajumpiin ratkaisuihini. En uskonut olevani avun arvoinen, kun en ollut sitä ennenkään saanut, vaikka olin sanonut ääneen, että haluan kuolla. Sain apua vasta kun olin 16-vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä hän on vain tajunnut, että kaikki kuolevat aikanaan ja tuo on hänen tapansa käsitellä asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Eikös ton ikäisille tule joskus sellainen mini teini-ikä hetkeksi?
Normaaliin teini-ikään ei kuulu toiveet kuolemasta.
Huolestuisin kovasti. Soittaisin perheneuvolaan tai varaisin ajan yksityiselle lastenpsykistrille.
Pelkää vanhempien kuolevan ja että jää yksin? Meillä oli vasta sellaista että poika sanoi haluavansa kuolla ensin ettei jää yksin. Juurikin 6v ja vasta isomummo kuollut. Mutta jos ei kotona keskustelemalla mene ohi niin veisin psykologille tai lastenpsykiatrille varmuuden vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös ton ikäisille tule joskus sellainen mini teini-ikä hetkeksi?
Normaaliin teini-ikään ei kuulu toiveet kuolemasta.
Kuuluupas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös ton ikäisille tule joskus sellainen mini teini-ikä hetkeksi?
Normaaliin teini-ikään ei kuulu toiveet kuolemasta.
Kuuluupas.
Teini-ikäinen voi toki kärsiä masennuksesta jopa siinä määrin, että toivoo kuolevansa. Mutta normaalin terveen teinin ajatuksiin ei kuolemantoiveet kuulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuolema on ollut omalla eskari-ikäiselläni myös teemana tänä syksynä. Kyselee, milloin ihminen kuolee, mitä sitten tapahtuu ja joskus toteaa, että kun kuolee niin laitetaan maahan ja ei enää ole jne.
Kuolema siis aihepiirinä lienee normaalia mutta kuolemisen toivominen varmaankaan ei. Kannattaa vaikka soittaa neuvolaan ja mainita asiasta.
No oletko puhunut lapsen kanssa ja kysynyt miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh. Oma lapseni ei kuusivuotiaana todellakaan puhunut kuolemasta. Saati että olisi sanonut haluavansa kuolla. Minusta lapsesi tarvitsee apua, kaikki ei kuulosta olevan hyvin.
Lapsellekin voi tulla masennus. Hakisin apua!
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuolenpelko kuuluu alle kouluikäisen kehitykseen, numerolle 12 tiedoksi.
Vierailija kirjoitti:
Eikös ton ikäisille tule joskus sellainen mini teini-ikä hetkeksi?
Meinaat, että normaaliin teini-ikään kuuluisi itsemurhalla uhkailu äidille ja arkun suunnittelupuheet???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän asperger-poika sanoi aina raivokohtauksen yhteydessä haluavansa kuolla. Muuten ei asiasta puhunut. Liittyykö teillä kuolemapuheet suuttumiseen?
Minä aloin haluta vasta joskus 10-vuotiaana kun ymmärsin etten tästä sairaudesta parane koskaan ja koulukiusaus oli kestänyt pari vuotta.
Ota yhteys esim. perheneuvolaan tai muuhun vastaavaan tahoon. Kyllä tuollaiset puheet tulisi selvittää ja mieluiten pian. Enkä nyt siis tarkoita, että lapsesi olisi välttämättä vakavasti masentunut tmv., mutta tosissaan täytyy ottaa ja tutkia.
T. Perheneuvolassa työskennellyt
Olin myös samanikäinen, kun aloin miettimään kuolemaa...En niinkään omaani, mutta yks päivä vaan tajusin, että ihan kamalaa, jos isää ei enää olis. Itkin tätä öisin hiljaa sängyssä, kunnes en enää kestänyt. Jonkinmoinen "pahimpaa ahdistusta helpottava"- keskustelu käytiinki sitten isän kanssa. Eli varmaan tossa iässä hyvin yleistä, kuolemanpelko siis. Ei halu kuolla.
Sinun pojastasi en tiedä, mutta kannattaa tosiaan kuulostella ja keskustella asiasta. Hakea mahd.hoitoa, jos sitä oikeesti tarvitsee.
Itse sairastuin masennukseen juuri tuossa iässä, n. 10 vuotiaana masennuksen uusittua tuli eka hypomania. Nyt olen ollut masentunut yhtäjaksoisesti n. 30 vuotta. Nykyisin olen surrut sitä, että vanhempani torjuivat päiväkodin, koululääkärin ja lastensairaalan avun ja estivät avunsaannin.
Lapsi pitäisi pikimmiten saattaa avun piiriin johonkin sellaiseen maahan, jossa eutanasia on sallittu.
Eikös ton ikäisille tule joskus sellainen mini teini-ikä hetkeksi?