Miten tulet toimeen appesi ja anoppisi kanssa ja näetkö heitä joulun pyhinä?

Nyt on tiedossa 12. perättäinen joulu appivanhempien luona, ja vielä ihan vapaaehtoisesti :) Tullaan loistavasti toimeen ja lapset eivät muunlaisesta joulusta tiedäkään. Appivanhemmat antavat meidän elää omaa elämäämme, ihan kuin mekin annamme heidän, mutta molemmin puolin autetaan jos tarvetta on.

Nyt molemmat ovat jo kuolleet, mutta siitä lähtien kun menimme naimisiin siihen asti kun anoppikin kuoli,  he olivat meillä jouluaaton. Järjestely oli ihan toimiva. He olivat tietysti loppuaikoina jo iäkkäitä ja huonokuntoisia ja kiitollisia huolenpidosta. 

Aivan ihania ihmisiä ovat kumpikin, minä siirryn joulupäivänä heille viettämään loppu pyhät.. Käydään muutenkin ehkä kuukauden välein.

Muutamaa puheenaihetta vältellään aina tarkoituksella ja muuten anoppi ja appi kyllä "väistelevät" tarpeen tullen, säilyy rauha maassa ja kaikilla hyvä mieli. On sitä joskus tullut istuttua villasukat jalassa sohvan nurkassa näpräämässä puhelinta varmaan aika happaman näköisenä koko päivä, mutta antavat vain olla, ymmärtävät että tuskin ovat syyllisiä vitutukseen, eikä närkkimisellä yleensä saavuteta mitään hyvää.

Mut kyllä mä tykkään, ihan hyvä kaupanpäällinen tähän parisuhteeseen, en vaihtaisi.

Jätä se sika.

Minun anoppi on aivan ihana ihminen, mennään hänen luonaan käymään joulupäivänä. On eronnut niin appiukkoa pitää mennä katsomaan eri osoitteeseen. Appi on ihan ok myös mutta ehkä vähän yksinkertainen joissain jutuissa, kyllä me silti toimeen tullaan. Siellä käymisestä en vielä tiedä, kai sitä pitää jossain välissä pistäytyä.

Anopin kanssa tullaan toimeen ihan hyvin. Appiukon kanssa emme pahemmin pidä toisistamme. Appi ei kunnioita poikaansa tai tämän mielipiteitä, minua vielä vähemmän. Anoppi ei halua riitoja, joten hymyilee vaan nätisti ja paheksuu sitten selän takana. Muiden kauhukertomuksia kuunnelleena tämä pitää kai kuitenkin luokitella hyväksi anoppi-miniä suhteeksi :) Itseäni vaan inhottaa, kun ei puhuta suoraan esim lapsia koskevista asioista, kun lapset on kuitenkin siellä usein hoidossa.

Jouluaatto ollaan heidän luona. Kiva päästä valmiiseen pöytään ja sinne tulee muitakin.

Tulen hyvin toimeen heidän kanssaan. Viettävät joulun  ulkomailla lapsensa perheen luona.

T. Miniä, joka sai anopilta (ei sentään joulu-)lahjaksi laminoidun BMI-taulukon

Vähän ollaan tekemisissä. Anoppi asuu ankeassa talossa kaukana meistä ja maaseudulla. Ei ole keittiöihmisiä, joten omat ruuat teemme siellä itse keittiössä, joka on hyvin vanhanaikainen. Jääkaapissa ja kaapissa vain sokerilla kyllästetyjä herkkuja, ei normaalia ruokaa. Pinttyneistä eriparikupeista juodaan kahvit. Oman kaivon vesi tarkistamatta. Käsintiskausta ja ei mitään tekemistä tai keskusteltavaa ihmisen kanssa, joka ei ole ollut työelämässä, mutta ei ole myöskään mikään emäntä tai kodistaan yleensäkään huolehtiva ihminen. Hänellä ei ole läheisiä ihmisiä ja sosiaaliset taidot olemattomat. Itseäni ärsyttää ihmistyyppi, joka sosiaalisesti erakoitunut ja ei tee elämässään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Appi on onneksi kuollut mutta anoppi tulee meille kuten AINA. Haluaisin viettää kerrankin joulun vain oman perheen kesken mutta anoppi änkeää itsestäänselvyytenä meille aatoksi. On hänellä toinenkin poika ja sukulaisperheitä mutta ne ei kelpaa.

Haaveilen yhä (20 joulua järjestäneenä) joulusta jolloin lähtisimme koko perhe miniän ja lapsenlapsen kanssa ilman anoppia johonkin ihanaan paikkaan valmiiseen pöytään jouluksi. Vaikka Salzburgiin tai pieneen alppihotelliin.

Eiköhän miniäkin halua viettää joulua oman perheen kesken ilman anoppia?

Nuoripari haluaa vuorotella meidän vanhempien luona jotta pääsevät valmiiseen pöytään. Oma valintansa, mun snopin läsnäolo ei ole.

Joulu mennee kuten jo 12 vuotta. Eli aattona käymme syömässä anopilla jouluruokaa (vien mennessä kinkkua). Illalla anoppi tulee meille katsomaan joulupukin käynnin ja tarjoan kahvit ja istutaan iltaa.

Hyvin tullaan toimeen. Soittelen anopille melkein päivittäin. Nähdään viikottain. Autetaan puolin ja toisin.

En tapaa appivanhempiani enkä onneksi tapaa miniäänikään. Miniä haluaa mennä väkisin omille vanhemmilleen jouluna lasten kanssa ja mun poika joka on töissä, tulee jouluksi meille. Kiva joulu tuolossa!

Appi oli hieno mies, valitettavasti hän on kuollut. Anoppi on katkera ja pahanilkinen. Hän on perinteisesti ollut appiukon kuoleman jälkeen meillä aattona muutettuaan samalle paikkakunnalle. Joulun hän ilmeisesti haluaisi viettää kultapoikansa perheen luona, mutta nämä eivät koskaan kutsu häntä ja muukin yhteydenpito rajoittuu pikaiseen vierailuun kerran vuodessa. Ilmeisesti he siksi ovatkin niin rakkaita.

Anopin kanssa en ikävä kyllä ole väleissä ollenkaan. (olisi kiva kun voitaisi edes toimeentulla) ja appiukkoa ei ole, mutta kertomusten perusteella varmaan olisi ihan ok välit :)

Anoppi on dementtinä osastolla, appiukko viinaanmenevä. Asuvat kyllä samalla kylällä, mutta en useinkaan tapaa heitä. Joskus vien lasta anoppia katsomaan, vanha ihminen kuitenkin tykkää nähdä pikkutyttöä vaikkei tuntisikaan. Ja joskus olen mukana kun mies vie lastamme apen luokse, tosin täytyy ensin aina varmistaa, että on selvin päin. Välimme ovat siis ihan hyvät mutta emme juurikaan seurustele keskenämme. Emme myöskään vietä mitään vuotuisjuhlia yhdessä, mutta lapsen synttäreille heidät aina kutsutaan. Joskus tulevat, joskus eivät.

Inhoan heitä, mutta tulisin kai toimeen. Mieheni tosin ei halua tavata kumpaakaan ollenkaan ikinä, ovat olleet todella huonoja vanhempia.

Hyvin tulen toimeen ja kyllä käydään jouluna. Ei tosin välttämättä aattona, mutta joko joulupäivänä tai tapanina. Asuva samalla paikkakunnalla, joten muutenkin tulee käytyä viikon tai parin välein. Sitä useammin en sentään jaksa kyläillä, kun on muitakin menoja.

Huomattavasti enemmän pidän nykyisestä anopista kuin ex- anopista

Anopin luona käydään varmaan syömässä joulupäivänä. Anoppi on ok harvakseltaan ja pieninä annoksina. Me ollaan anopin kanssa aika eri aaltopituuksilla, siksikään en oikein suurissa määrin häntä jaksa. Tämä on nyt vähän rumasti sanottu, mutta anoppini on vähän yksinkertainen. hyväntahtoinen kyllä, mutta sitä yksinkertaisuutta ei oikeasti jaksa kovin pitkään, varsinkin kun ajattelukyvyn puute näkyy ulosannissa tietämättöminä töksäyttelyinä ihan henkilökohtaisiinkin asioihin liittyen. 

Appiukko samaa kastia ajattelukykynsä kanssa. Anoppia pahempi siinä suhteessa, että hölöttää suu vaahdoten vain omia asioitaan, ei ole kiinnostunut kuuntelemaan, mitä toisella on sanottavanaan. Töksäyttelee vielä pahemmin kuin anoppi, joskus ajattelen, että hän tahallaan tahtoo loukata (toisin kun anoppi, sen tiedän että johtuu vain typeryydestä) esim. on nälvinyt minua kasvissyönnistä. Ehkäpä sekin kuitenkin johtuu vain ennakkoluuloista ja kapeasta ajattelusta. Appiukko asuu aika kaukana, häntä saatamme nähdä ennen joulua, mutta emme jouluna varsinaisesti, eikä oikein ole väliksikään. 

Sinänäs tulen toimeen molempien kanssa, mutta en liiemmin voi sanoa pitäväni heistä. Suurin ongelma on ajattelun tasojen kohtaamattomuus. Ei sitä tarvitse kaikkien kanssa syvällisiä pohtia, mutta jos toiselle tuottaa vaikeuksia ja jopa haluttomuutta ymmärtää erilaisia ihmisiä ja persoonia, erilaisia arvoja ja valintoja, erilaisia tapoja  jne. Nähdään vain minä-viitekehyksestä kaikki, niin on kieltämättä hieman hankalaa koettaa olla osa sukua. Minun ei tarvitse enkä edes voi muuttua toisen odotuksiin ja maailmankuvaan istuvaksi. 

Pakko kai se on anoppilaan mennä joulupäivälliselle. Näennäisesti tulen toimeen hänen kanssa mutta sisimmässäni halveksin häntä. On ollut paska mutsi pojalleen ja poika oireilee lapsuuttaa edelleen näin 3kymppisenä. Lisäksi on viinaan menevä, ei varsinainen alkoholisti, mutta inhoan miten kaikissa heidän juhlissaan alkoholilla läträäminen on niin vitun tärkeää. Juopotteluun on suorastaan painostettu minuakin, sitten ollaan ihmeissään ja jopa loukkaannutaan, kun mua ei kiinnosta. 

Eläin-raasuja löytyy 2kpl siitä talosta (koira ja kissa), ja ovat huonolla hoidolla, etenkin kissa. Kiusattu aggressiiviseksi, juoksee irrallaan milloin missäkin. Kerran anoppi perheineen lähti reissuun viikonlopuksi, pyysi meitä eläinvahdeiksi. Ohjeet olivat, että kissalle ei tarvitse laittaa ruokaan, eikä sitä saa päästää sisään. Just. En ihan noudattanut ohjeita. 

Anoppi on myös jotenkin vitun tyhmä. Ihmettelee ja taivastelee aina kaikkea "kummaa" esim. minun opintojani  ja kaikkea siihen liittyvää,  että miten ei töitä muka löydy, kyllä minun aikanani vaan ja blaa blaa. 

Vähäisimpiä anopin "kolttosia" on mm. lapsilla ja häillä painostaminen. Rasittavaa silti. Aina maiskuttelee siihen tyyliin, että oisko kesällä jotain juhlia tiedossa/ olis niin ihanaa kun kuulis ensi jouluna täällä pienten askelten tepsuttelua. Ei se vaan älyä, että elämäntilannekin on meillä lasten kannalta todella huono, saati että lapsia ei ole pakko hankkia ollenkaan, jos ei halua. 

Korkeintaan käyn kusemassa anopin kukkapenkkiin. 

Jaah, lahjanyssäkän vois heittää sisään. Nyssäkkään vaan kaikki kusiset pöytäliinat ja tuikkukipot, joita se haaska on vuosien varrella väkisin kantanut taloomme. 

Herttaisia vanhuksia. Anoppi laittaa paljon kotiaan ja hoitaa miehen veljen lapsia viikottain. Olen kutsunut meille monet kerrat jouluksi (ollaan oltu heillä muutaman kerran jouluna), jotta pääsisi anoppi kerrankin valmiiseen pöytään, mutta miehen veli haluaa viettää aaton lapsineen mummolassa, niin eivät pääse. Miehen veljen perhe on aina joulut valmiissa pöydissä molemmilla vanhemmillaan, jonne pukkikin heidän puolestaan tilataan ja lahjat järjestetään. Anoppi haluaisi kyllä tulla meille, muttei kehtaa, kun lapsenlapset odottavat jo joulupukkia. Vähän harmittaa anopin puolesta.