Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Vastoinkäymiset tehneet minusta älyttömän kylmäsydämisen ja kovan ihmisen

Vierailija
10.12.2016 |

Viime vuodet ovat olleet elämässäni äärimmäisen raskaita. Voisin kirjoittaa pitkänkin selostuksen elämästäni, mutta jätän sen nyt tekemättä ettei kukaan vain tunnista.
Tässä on vain pidemmän aikaa ollut sellaista, että kaikki elämässäni tuntuu menevän pieleen ja jatkuvasti on vastoinkäymisiä.

Hämärästi muistan joskus olleeni iloinen ja auttavainen ihminen. Koin oikeasti mielenkiintoa muiden ihmisten hyvinvointia kohtaan ja olin aika empaattinen. Kaikki nämä piirteet ovat minusta kadonneet. Välillä tunnen itseni tunteettomaksi psykopaatiksi. En kykene tuntemaan enää mitään. Tai jonkin verran negatiivisia tunteita. Välillä meinaan tukehtua kateuteen, kun joku tuttu on onnistunut jossain missä itse en kyennyt onnistumaan.
Vihaan tätä ihmistä, joksi olen muuttunut. Olen ilkeä, katkera ja vihainen. En jaksa enää välittää kenestäkään. Sukulaisiini en ole pitänyt yhteyttä aikoihin, ei vain kiinnosta pätkääkään mitä heille kuuluu enkä jaksa teeskennellä että kiinnostaisi.

Voiko tästä vielä nousta? Eikö yleensä vastoinkäymiset kasvata empatiaa niin että helpommin osaisi samaistua toisten ongelmiin? Minulle on tuntunut käyvän päinvastoin. Tahtoisin oppia taas tuntemaan, mutta en tiedä miten.

Kommentit (12)

Vierailija
1/12 |
10.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Samma här. Olen ollut aiemmin liian kiltti ja inhoan itseäni miten olen antanut muiden kohdella. Samaan aikaan en usko enää omiin ponnisteluihini, koska tuntuu että epäonnistun kerta toisensa jälkeen enkä tunnu kehittyvän yhtään. Joten mieluummin etäännytän itseni muista henkisesti, koska uudet pettymykset tekevät entistä kyynisemmäksi ja inhottavammaksi enkä pidä itseäni enää edes hyvänä seurana toisille.

Haluaisin olla mukavampi muille, mutten enää tiedä miten sellaiseksi tullaan kun ärsytän itseäni ja muut ärsyttävät minua.

Vierailija
2/12 |
10.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miksi sun pitäisi miksikään muuttua? Suurin osa ihmisistä on juuri tuollaisia ihan jo lähtökohtaisestikin. Ei minuakaan voisi paskaakaan kiinnostaa muiden ihmisten hyvinvointi. Kuka tässä maailmassa mun etua ajaa, jos en minä? Parasta on vaan pitää huoli itsestääm ja perheestään ja mennä kyynärpäätaktiikalla elämässä eteenpäin. Niin ne kaikki muutkin tekee.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/12 |
10.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sulla on burn out. Jos pysähdyt hoitamaan itseäsi, empatiakykysi palautuu ja kyynisyys katoaa. 

Vierailija
4/12 |
10.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuttuja fiiliksiä. Minusta on tullut niin katkera ja kateellinen ja kyyninen, etten osaa iloita mistään. En edes ystävieni menestyksestä, vaikkei se minulta ole pois. Jotenkin käsittämättömästi vaan tuntuu että on. En jaksa kenenkään seuraa kun tunnen itseni koko ajan vain niin huonoksi ja turhaksi. Yritän ponnistella, että saisin jotain aikaan mutta kaikki vain tuntuu epäonnistuvan. En tosiaan tiedä miten pääsisin tästä eteenpäin, en minäkään halua olla tällainen...

Vierailija
5/12 |
10.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itsellä samantapainen "tausta" ja olen muuttunut monien pettymysten ja parin unelman murskaantumisen jälkeen sosiaalisesta huuliveikosta erakoituneeksi ja äärimmäisen varovaiseksi ihmisten kanssa. Myös tunteet ovat latistuneet: ne asiat, jotka ennen olivat merkityksellisiä, eivät enää kiinnosta. Aluksi tämä herätti muissa ihmetystä, nyt ovat antaneet olla ja puhelin ei soi.

Masennustahan se lääkäri tarjoaisi, jos menisi kyselemään. Käyn kuitenkin töissä, minulla on puoliso, enkä tunne, että minulla olisi paha olla. Haluan vain olla rauhassa ja erilläni, koska niin on parempi. Entinen elämä ei enää palaa ja hyvä niin. 

Vierailija
6/12 |
10.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Sulla on burn out. Jos pysähdyt hoitamaan itseäsi, empatiakykysi palautuu ja kyynisyys katoaa. 

Ap tarvitsee ulkopuolelta tulevaa rakkautta ja välittämistä. Ihminen toistaa ympäristöään ja sitä, mitä hänelle tapahtuu. Negatiivisista tapahtumista seuraa negatiivisia asioita, positiivisista positiivisia asioita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/12 |
10.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla on burn out. Jos pysähdyt hoitamaan itseäsi, empatiakykysi palautuu ja kyynisyys katoaa. 

Ap tarvitsee ulkopuolelta tulevaa rakkautta ja välittämistä. Ihminen toistaa ympäristöään ja sitä, mitä hänelle tapahtuu. Negatiivisista tapahtumista seuraa negatiivisia asioita, positiivisista positiivisia asioita.

Miten sitten voisi oikein saada rakkautta ja välittämistä jos on kova, varautunut ja kyyninen? Olen ainakin omakohtaisesti huomannut, että tuollaiset piirteet ovat todella tehokkaita estäjiä jos etsii kumppania jakamaan elämää. Ihan ymmärrettäväähän se on.

Vierailija
8/12 |
10.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla on burn out. Jos pysähdyt hoitamaan itseäsi, empatiakykysi palautuu ja kyynisyys katoaa. 

Ap tarvitsee ulkopuolelta tulevaa rakkautta ja välittämistä. Ihminen toistaa ympäristöään ja sitä, mitä hänelle tapahtuu. Negatiivisista tapahtumista seuraa negatiivisia asioita, positiivisista positiivisia asioita.

Miten sitten voisi oikein saada rakkautta ja välittämistä jos on kova, varautunut ja kyyninen? Olen ainakin omakohtaisesti huomannut, että tuollaiset piirteet ovat todella tehokkaita estäjiä jos etsii kumppania jakamaan elämää. Ihan ymmärrettäväähän se on.

Toisesta samankaltaisesta tai ymmrätäväisestä ihmisestä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/12 |
10.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla on burn out. Jos pysähdyt hoitamaan itseäsi, empatiakykysi palautuu ja kyynisyys katoaa. 

Ap tarvitsee ulkopuolelta tulevaa rakkautta ja välittämistä. Ihminen toistaa ympäristöään ja sitä, mitä hänelle tapahtuu. Negatiivisista tapahtumista seuraa negatiivisia asioita, positiivisista positiivisia asioita.

Ehkäpä ap alunperin haki sitä rakkautta ja välittämistä, mutta kohtasikin jotakin ihan muuta ja sen vuoksi pettyi? Ihminen suojaa itseään: se ei uudestaan vapaaehtoisesti sellaista halua kokea.

Vierailija
10/12 |
10.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla alkoi olla samanlaisia oireita, sitten lopulta erosin negatiivisesta avopuolisosta ja heti tuli elämäniloisempi olo. Kannattaa tarkastaa tekeekö oman olon hankalaksi joku muu kuin itse. Ikävät tyypit kannattaa karsia elämästä pois tai ainakin kauemmaksi, jos heidän kanssa ei pysty ilmapiiriä puhdistamaan.

Jos olot johtuu vain itsestä niin täytyy yrittää keksiä mikä auttaisi muuttamaan ajatusmaailmaa tai toimintatapoja jotta elämästä tulisi miellyttävämpää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/12 |
10.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Suojareaktio. Kun ei odota tai tunne mitään positiivista, ei kukaan/mikään voi enää satuttaa niin pahasti, että se ylittäisi ihmisen sietorajan. Ihmisellä taitaa olla melko paljonkin erilaisia suojareaktioita, esim. monipersoonahäiriö ja kyvyttömyys muistaa joitain hyvin traagisia tapahtumia ovat myös suojareaktioita.

Vierailija
12/12 |
10.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sama. 9 v lapsettomuutta tuntuu umpikujalta.