Olenko ainoa?
Onko ketään muuta, jonka mies tekee pitkää päivää? Ja miten jaksatte? Minusta tuntuu välillä et olis yksinhuoltaja, vaik on mieskin. Mies lähtee aamul noin klo6 ja aikaisintaan tulee illalla klo19 ja välillä se klo on jopa 24. Työpäivil ei ole mitään normi pituutta. Lomat on silloin ku voi pitää. Kesäloma esim syksyl 2vko. Mä pidän kodin kunnos, hoidan muksun (2,8v), hoidan kaik asiat. Viikonloput menee siin,et mies on omalla rakennuksella. Välillä alkaa tuntuu ettei jaksa ja et pinna alkaa ol tosi kireellä. Eipä juur ole omaa aikaa tai vapaata. Ystäviä ei ole kuin pari joihin pidän yhteyttä ja asuvat samassa kaupungis. Olen asunut tääl jo 10v, mut en ole vain tutustunut ihmisiin kunnolla ja tuntuu ettei tääl oikein haluta tutustua jos ei ole tuntenut lapsesta asti. Haluaisin tietää onko muita joilla on samanlainen tilanne ja miten jaksatte? Niin olen siis hoitovapaalla eli kotona 24h.
Kommentit (5)
Koin vähän samaa, kun mies oli yksityisyrittäjänä. Onneksemme yritys myytiin ja mies pääsi ' virka-aikaduuniin' eli tekee nyt normipäivää! Mutta raskasta se oli, kun lapsi oli pieni. Muistan hyvin omat tuntemukset ja sen katkeruuden isän poissaolemisesta. Tuntui niin epäreilulta, että kun kuitenkin lapsi oli yhdessä päätetty tehdä ja saada, niin sitten minä YKSIN siitä huolehdin.
Mielestäni asioiden ei pitäisi mennä niin. Lapsi on aina yhteinen asia ja siitä pitää molempien vanhempien kantaa vastuu. Toki se voi olla joskus vaikeaa, jos muuta mahdollisuutta ei ole...
Eikö teiltä löydä paikkakunnalta mitään perhekahvilaa tai vastaavaa, jonne voisit mennä päivisin, tavata muita äitejä ja päästä vähän tuulettumaan? Oletko kysellyt neuvolasta?
Mielestäni olis teilläkin vakavan keskustelun paikka miehenne kanssa...eikö mitään vaihtoehtoa tuolle poissaolemiselle löytyisi? Olisi reilu peli, että sinäkin pääsisit ainakin kerran viikossa yksin ulos, harrastamaan tai vaikka vaan kävelylenkille. Ihan oman mielenterveytesi takia, nimittäin!
jaksamisia,
sitruska
Mies siis esim. tänään ollut poissa kotoa klo 9.15-tulee noin 21.15.
Ja tätä samaa on ollut putkeen viimeiset 4 päivää. Työvuoro on siis 9.45-20.45. Työvuorot voivat olla 10-12 -tuntisia klo 8-24 välillä.
Minä teen töitä samoilla vuoroilla mutta vain 30 tuntia viikossa...
Arvaa ottaako pattiin työpaikan valinta? Arvaa kuinka paljon haluan pois?? Mutta kun ei ole vielä tärpännyt, heti kun vain pääsen lähden yöhön jossa tavalliset työajat.
Ymmärrän tuskasi ja jaan kanssasi tämän osa-aikaisen yksinhuoltajuuden (olin kotona 3,5 v ja miehellä samat työajat arkena-pyhänä, joten tiedän kyllä mistä kyse...).
Itse tuntui vähän aikaa sitten, en enää jaksa (olen osa-aika työssä, mies yrittäjä). Ja häivyin lapsen kanssa mun äidin luokse pariksi viikoksi. Hirvee olo, mut pakko oli. Nyt juteltu miehen kanssa, tajusi pointtini... SIIS Täytyy pitää huolta omasta hyvinvoinnista. Keskustele miehesi kanssa, ja jos ei tajua, tee jotain. Itse en enää VOI mennä siihen samaan. Tsemppiä sulle! Ottakaa edes pari päivää irtiottoa koko perhe, hyviä kokemuksia tarvitsette perheenä!
Olen Forssan alueelta. Ja mieheni on siis yrittäjä siks työajat mitä on. Ja kyl on keskusteltu ja asioille ei voi mitään. Mun täytyy jaksaa viel tätä ruljanssia ainakin siihen asti ku oma talo valmis. Ja pääsen kyl " vapaalle" , mut aina se ei ole niin yksinkertaista varsinkin jos toinen tulee vast myöhään illalla. Tykkään ol kotona, mut välil alkaa meneen hermot. Ja aina välil miehel on inhimilliset työajat, mut välil on työmaat sellaset et työaikoja ei tunneta. Ja viel ku työt on pääkaupunkiseudul, joten matkoihinkin menee päiväs melkein 3h.
kuulostaa tutulta, paitsi että kuoleman väsyneenä käyn vielä töissä 25 h /vko.....mistä päin olet? Olen länsirannikolta