Olenko mielisairas?
Onko normaalia, että jos toisilla ihmisillä menee hyvin, olen heille vähän kateellinen ja surkuttelen omaa elämääni, ja jos toisilla ihmisillä menee huonommin, olen tyytyväinen ja iloitsen. Järkytyn kuitenkin ja tunnen myötätuntoa jos jotain oikeasti kamalaa tapahtuu.
Kannattaako hakeutua hoitoon? Mistä tämä johtuu? En kai ole sadisti?
Kommentit (20)
Vierailija kirjoitti:
Et välttämättä sairas, mutta paska tyyppi, sama kuin koiranpaska kengän pohjassa tai kuivuneet spermat lahkeessa tai torakka kuistilla tai linnunpaska tuulilasissa.
Puhutko sinä nyt itsestäsi ja projisoit omatkin ikävät piirteesi Ap:hen?
Ap, varmaan aika yleistä. Kaikki eivät kuitenkaan halua myöntää tuota edes itselleen. Näkeehän sen etenkin tältä palstaltakin.
Ole huoletta, et ole sadisti. :D Katkera ehkä sen sijaan olet. Yritä löytää mukavia asioita omaan elämääsi.
Et ole sadisti, olet kommenteissasi rehellinen.
Vierailija kirjoitti:
Et välttämättä sairas, mutta paska tyyppi, sama kuin koiranpaska kengän pohjassa tai kuivuneet spermat lahkeessa tai torakka kuistilla tai linnunpaska tuulilasissa.
Sinä olet paljon pahempi tätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et välttämättä sairas, mutta paska tyyppi, sama kuin koiranpaska kengän pohjassa tai kuivuneet spermat lahkeessa tai torakka kuistilla tai linnunpaska tuulilasissa.
Sinä olet paljon pahempi tätä.
Kerro minulle mikä minä olen niin minä kerron mikä sinä olet.
Olet katkennut paskapökäle minkä peräsuoli imaisee takaisin ja aiheuttaa epämukavan tunteen. Olet pussillinen vauvan paskavaippoja piharoskiksessa lemuamassa kesähelteellä.
On normaalia olla kateellinen muille, mutta en sanoisi että on normaalia iloita toisten vaikeuksista. Siinä vaiheessa on hyvä katsoa peiliin ja kysyä itseltään: "Miksi tunnen näin?" Yleensä syynä on liika itsekkyys.
Itse en koe kateutta, enka myoskaan mielihyvaa muiden huonosta onnesta. Luulen, etta jos olisin itse tuossa tilassa hakisin apua. Ihmiset jotka eivat ole onnellisia paatyvat niiksi koulukiusaajiksi tai tyopaikka kiusajiksi tai muuten vaan kurjiksi kavereiksi. Jos on hyva olla, ei tarvitse olla kurja.. Toivon sinulle parasta .
Sinä kannat turhaa syyllisyyttä ajatuksistasi. Toisaalta ajatuksesi kertovat, että mielialasi on hyvin paljon kiinni ulkoisista asioista ja muiden tekemisistä ja kykenet olemaan tyytyväinen vain silloin, kun vertailussa muihin olet vahvemmalla. Se kertoo epävarmuudesta ja kypsymättömyydestä. Etenkin tuo että iloitset toisten onnettomuudesta. Olet ehkä jäänyt paitsi kannustusta ja tukea lapsena ja nuorena, ja sen vuoksi olet epävarma itsestäsi ja hahmotat paikkasi ja mahdollisuutesi tuollaisen jatkuvan vertailun kautta.
Vierailija kirjoitti:
Onko normaalia, että jos toisilla ihmisillä menee hyvin, olen heille vähän kateellinen ja surkuttelen omaa elämääni, ja jos toisilla ihmisillä menee huonommin, olen tyytyväinen ja iloitsen. Järkytyn kuitenkin ja tunnen myötätuntoa jos jotain oikeasti kamalaa tapahtuu.
Kannattaako hakeutua hoitoon? Mistä tämä johtuu? En kai ole sadisti?
Mä runkkasin just sun tekstille:)
Mites nyt, kun minua ei heilauta pätkääkään, vaikka välimereen hukkuisi kuinka monta pakolaista tahansa, tai alepossa kaikki kuolisi, niin maailma olisi parempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et välttämättä sairas, mutta paska tyyppi, sama kuin koiranpaska kengän pohjassa tai kuivuneet spermat lahkeessa tai torakka kuistilla tai linnunpaska tuulilasissa.
Sinä olet paljon pahempi tätä.
Kerro minulle mikä minä olen niin minä kerron mikä sinä olet.
Olet katkennut paskapökäle minkä peräsuoli imaisee takaisin ja aiheuttaa epämukavan tunteen. Olet pussillinen vauvan paskavaippoja piharoskiksessa lemuamassa kesähelteellä.
Anna tulla vaan. Kyllä minä kestän. Onko parempi olo nyt?
Vierailija kirjoitti:
Mites nyt, kun minua ei heilauta pätkääkään, vaikka välimereen hukkuisi kuinka monta pakolaista tahansa, tai alepossa kaikki kuolisi, niin maailma olisi parempi.
Olet varmaan kiva ja suosittu ihminen livenä :D
En tiedä. Kuten joku sanoi; katkera ehkä? Et kuulosta epänormaalilta. Mielestäni terapia olisi hyvä idea. Ei koska olisit hullu, ei koska olet katketa, vaan selvittää miksi voit pahoin ja keksiä asioita käsitellä sitä. Jos olet urpo joka nauttii tuosta yksiselitteisesti niin okei, good for you, mutta tilanne tuntuu vaivaavan sinua. Terapia voisi siinä tapauksessa parantaa elämänlaatuasi. Ja löytyyhän niitä kaiken maailman itsehoito-oppaita jos ne riittäisi.
Olen itse päässyt sinuiksi ja tasapainoon huonon terveyteni kanssa terapian avulla, vaikka se ei ole sairauksia poistanutkaan. Suosittelen.
Kuinka vanha olet? Minkälainen tarina sinulla on? Mistä tuollainen katkeruus saa alkunsa, syytätkö siitä jo vanhempiasi vai löytyykö syy lähempää? Aika raakile olet ihmiseksi, keskeneräinen ja hyvin haavoittuvainen.
Ihmiset ovat syntiin langenneita, epävarmoja ja heikkoja. Tämä tila saa aikaan eri ihmisissä erilaisia ilmenemismuotoja.
Nyt kun olet tunnistanut taipumuksen itsessäsi, ala työskennellä löytääksesi taipumuksen syyn. Taipumus nimittäin kielii siitä, että jotain on pielessä – olkoonkin, että taipumus lienee suht yleinen (moni ei vain halua nähdä sitä itsessään).
Aloita vaikka siitä, että mietit miten toimisit, jos saisit yliluonnollisesti mahdollisuuden säätää toisten ihmisten elämäntapahtumia? Valitsisitko, että joku joutuu vaikeuksiin? Vai valitsisitko, että hänelle tapahtuu jotain hyvää (vaikka se aiheuttaisi sinussa tilapäistä kateutta ja epävarmuutta)? Eikö kuitenkin hyvän lisääntyminen maailmassa ole sinustakin toivottavampaa kuin vaikeuksien ja kärsimyksen?
_____________________________________________________________________________________________________
** Jumala syntyi ihmiseksi Pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa, sovitti ihmisten synnit Golgatan ristillä ja nousi kuolleista! Joka uskoo Jeesukseen sovittajanaan ja herranaan, perii ikuisen elämän. **
Huh. Hyviä vastauksia. En minä toimi ajatusteni mukaan tai näytä niitä. Juuri ja juuri myönnän ne itselleni. En ole koskaan kiusannut enkä voisi tehdä niin. Minua on kiusattu joten olen varmaan juuri katkera ja kypsymätön. Ehkä kehityn tästä. Ap
Ehkä kielii enemmänkin epävarmuudesta ja tietynlaisesta itsekeskeisyydestä. Joista sitten kumpuaa kateutta ja myöhemmässä vaiheeasa jopa katkeruutta.
On normaalia heijastaa itseään toisiin mutta sellainen jatkuva vertailu ei ole enää normaalia.
Mietippä ap tätä! Jos minä nuolen kuin kilttikoira sinua poskelle, hellyyttä antaen ja sinä sanot "ei saa", olet tällöin mielestäni sadistinen (en väitä silti, että olisit sadisti!) Samalla tavalla kuin olla Nykänen tai Peltonen ei ole sama kuin olla "nykä" tai "pelto".
Mieti asiaa rauhassa ja tutkiskele itseäsi. Kerro sitten, mikä mielestäsi itse koet olevasi.
Et välttämättä sairas, mutta paska tyyppi, sama kuin koiranpaska kengän pohjassa tai kuivuneet spermat lahkeessa tai torakka kuistilla tai linnunpaska tuulilasissa.