Lue keskustelun säännöt.
Anoppi suuttui lapsen nimestä.
09.12.2016 |
Lapsi sai edesmenneen äitini etunimen kutsumanimekseen. Anoppi otti nokkiinsa kun toista sukua näin "suositaan". Lapsi sai kyllä miehen suvun sukunimen, mutta se oli heille ilmeisesti itsestäänselvää.
Kommentit (34)
Lapsi ansaitsis kyllä oman nimen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ot, mutta vanha sukulismies valitti lapseni nimestä. Anni on vanhojen mummojen nimi. Ehdotti Sirpaa !! 😂
En ole ikinä ymmärtänyt, että miksi toisten ihmisten lapsilleen antamat nimet herättävät niin paljon mielipiteitä, varsinkin suuttumusta. Makuja on niin monenlaisia. Tiedän erään naisen, joka pani välit poikki poikansa perheeseen, koska nämä antoivat lapselleen nimeksi Taika.
Meillä miehen mummo suuttui, kun kuuli lapsemme saavan minun sukunimeni eikä mieheni. Kuulema sillä yritettiin peitellä sitä ettei lapsi ole mieheni! Miehen vanhemmille sukunimiasia oli ollut ok ristiäisiin asti, mutta sen jälkeen hekin alkoivat nälviä asiasta. No, eipä ole sen jälkeen muutenkaan tarvinnut olla väleissä miehen suvun kanssa. Ei jäänyt vain tähän asiaan vaan saimme kuulla haukkumista muistakin perheemme valinnoistal.
Joten älä, ap, välitä! Te teette ratkaisunne ja annatte muiden räkyttää. Ei kaikissa asioissa tarvitse muita miellyttää.
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä ymmärtänyt, että miksi toisten ihmisten lapsilleen antamat nimet herättävät niin paljon mielipiteitä, varsinkin suuttumusta. Makuja on niin monenlaisia. Tiedän erään naisen, joka pani välit poikki poikansa perheeseen, koska nämä antoivat lapselleen nimeksi Taika.
Sanopa muuta. Ihmettelen ihan samaa. Kuitenkin, kun lapsi on ollut Einolius vuoden verran, kukaan ei enää ihmettele miksi kummassa sen nimi on Einolius. Nimiinhän tottuu, ja niitä alkaa pitää itsestäänselvyytenä. Jos ulkopuolinen tulee sanomaan että onpa outo nimi tuolla teidän Einoliuksella, koko suku katsoo ihmeissään, että mitä tuo tyyppi selostaa; meidän Einoliushan on maailman ihanin ja normaalein lapsi. Ja niin onkin.
Nimi on vaan nimi. Muodollisuus. Otetaan rauhallisesti.
t. Einolius.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimet aiheuttavat vain riitoja. Ehdotan kaikille omaa numerokoodia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aion antaa lapselleni oman nimeni. Johanna. Jos poika, Johannes. Ihan sama mitä anoppi/naapuri/Sauli Niinistö tuumaa.
Tykkäät omasta nimestäsi niin kovin? Itsestäsi?
Minusta se vaan on oikein. Mieti niitä kaikkia tyyppejä, jotka historian saatossa on antaneet lapsilleen oman nimensä.
George. George II. George III.
Gustav Adolf. Gustav Adolf II.
Pentti. Pentti (mökkinaapurini).
Ja tykkään joo itsestäni kovin. Ja tykkään pitää asiat simppeleinä. On jo hyvä nimi, minun nimeni. Miksi mennä merta edemmäs virvelöimään.
Repesin tälle niin pahasti ! Ihan mahtavaa huumoria, aukotonta logiikkaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyhmää antaa edesmenneen mummin nimi lapselle. Kuin hän muka olisi sitten se henkilö.
Ekan lauseen kanssa olen kyllä samaa mieltä. Toiseksi tai kolmanneksi nimeksi sopisi kyllä, mutta kutsumanimenä tökkisi kyllä, vaikka mumma oliskin jo edesmennyt.
Miksi tökkii? :)
Ap
Koska isoäiti on liian läheinen kaimaksi. Olen asunut USAssa ja siellä nämä isoisä-isä-poika-nimeämiset järjestysnumerolla erotettuna kuuluvat kulttuuriin, mutta meillä nämä perinteet, että 10 sukupolvea on Erik Erikssoneja, välissä yhdet Jan Eriksson ja Erik Jansson ja sitten taas 10 sukupolvea Erik Erikssoneja, on parin sadan vuoden takaista.
Lisäksi sillä voi olla tekemistä, millainen äidin äiti on ollut. Itse en kykenisi elämään äidin kaima perheessä. Sulla ilmeisesti oli kiva äiti!
Tuo numerokoodi ehdotus on loistava. Minä olen tästä lähin nimeltäni 666. Täytyy äkkiä vaihtaa siihen, ennenkuin joku muu ehtii ensin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on niin tyypillistä. Anoppini loukkaantui, kun kuuli, ettemme anna hänen äitinsä etunimeä lapsellemme. Kaunis nimi mutta anopin äidin kohtalo oli traaginen.
Miehelläni onneksi oli sanat valmiina: Eiköhän se ole vanhempien asia päättää oman lapsensa nimi.
Ei ole tarvittu keskustella nimivalinnasta sen jälkeen, varsinkin kun nimi ei tule kummankaan suvusta.
Minusta on kunnioitettavaa, että lapselle annetaan jo suvussa oleva etunimi. Vanhemmat päättäköön - ei siinä muilla pitäisi olla nokan koputtamista.
Ihmeellisen henkilökohtaisesti tuntuvat äidit ja anopit ottavan nimiasiat. Minun äitini loukkaantui, kun lapsen nimiin ei kuulunut hänen ja minun toinen nimeni, Johanna. Miehelle oli todella tärkeää, että joku lapsen nimistä olisi hänen edesmenneen isänäitinsä etunimi, jonka kanssa nimi Johanna ei olisi sopinut lainkaan. Anoppi totta kai suuttui siitä, että kyseessä oli hänen anoppinsa nimi eikä hänen kuolleen äitinsä nimi.
Pointtini on, että ihan sama mitä lapselle antaa nimeksi, tuntuu että joku loukkaantuu ihan loukkaantumisen ilosta. Tai sitten olen ympäröinyt itseni idiooteilla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei juma, eiköhän vanhemmat ihan itse päätä nimistä ilman nokan koputtamista..
Vierailija kirjoitti:
Ei juma, eiköhän vanhemmat ihan itse päätä nimistä ilman nokan koputtamista..
Totta kai päättävät, mutta vituttaahan se kuunnella monta kuukautta miten joku toinen nimi olisi ollut lapselle paljon parempi.
Meilläkin anoppi loukkaantui kun lapsi sai edesmenneen isovanhempani toisen nimen toiseksi nimekseen. Olisi pitänyt laittaa hänen etunimi toiseksi nimeksi..