Lue keskustelun säännöt.
Meillä ei 10 vuotias ole koskaan saanut lahjaksi juuri sitä mitä kaikkein eniten on toivonut, eikä ole mennyt rikki tai vajonnut masennuksen alhoon
09.12.2016 |
En minäkään ole saanut 80/90luvulla mitä olen enitentoivonut ja ei ole traumoja. Meillä ei 10 vuotias ole koskaan saanut juuri sitä 200euron legopakettia tai 100 euron pattereilla toimivaa yhden joulun hittiötökkää. Sen sijaan on saanut niitä listalla toisena,kolmantena, neljäntenä,viidrntenä olevia asioita ja sellaista mitä ei ole toivonutkaan. Ja toisin kuin täältä palstalla saa lukea niin koskaan ei ole järjestänyt raivareita saamatta jääneistä lahjoista eikä ole vaipunut masennukseen.
Kommentit (19)
Ok, kiva tietää. Ei siitä kuitenkaan lapselle mitään haittaakaan olisi, jos edes kerran lapsuudessa saisi sen lahjan, jota kaikista eniten toivoo. Meillä on kaksi lasta, joista molemmat ovat joka joulu saaneet sen mitä eniten tahtoivat. Kun toinen pyysi viime jouluna kallista puhelinta, tehtiin selväksi, että sen lisäksi ei sitten saa mitään muuta ja isovanhemmatkin osallistuvat sen puhelimen hankintaan, eikä välttämättä saa sieltä mitään muuta. Näin tehtiin, ja lapsen toive toteutettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin lapsena sain tosi harvoin juttuja joita toivoin, mutta ymmärsin kyllä että ei joulupukki kerta kaikkiaan pysty joka joulu kaikkien lasten toiveita toteutttamaan :D Tietysti se saattoi harmittaa ja paljonkin, mutta nopeasti asiasta pääsi yli.
Minä parantelin itseäni nelikymppisenä siitä, etten koskaan saa mitä tahdon. Eli eroitkuissa koko lapsuus vyöryi päälle kerralla.
Samalla kertaa olen yrittänyt puhdistaa alitajuntaani siitä "etten koskaan saa mitä haluan". Tämä uskomus on aina vaikuttanut työpaikan saantiin yms.... Ja se alitajunta on se pahin. Mitä minä nyt tuota haen, en kuitenkaan saa sitä....mitä minä tuollaisesta haaveilen, en kuitenkaan onnistu....
Juu, en minä lapsena siitä rikki mennyt, mutta uskon asian vaikuttaneen minuun läpi elämän.
En ihan tajua miksei ole koskaan saanut eniten toivomaansa. Jos kuitenkin on ollut rahaa ostaa muuta. Onko tämä joku "maailma on kova paikka etkä koskaan saa haluamaasi" -opetus?
Itselläni se näkyi aikuisena. Hankin kaikki mitä haluan itse, oli kyse sitten materiasta tai ei. Välillä inhoan tätä piirrettä, kun "huonompi" ei enää kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me saimme lapsina 80-90luvulla aina sen jota toivoimme eniten. Muut sitten lahjatoiveista sattumanvaraisesti. Näin on omillakin lapsilla. Molemmat saavat sen, mitä eniten toivovat.
6v toivoo eniten kirjaa, muutenkin taisi olla n. 5 toivetta listalla ja kaikki järkeviä, ei monien satojen toiveita.
4v toivoi eniten sitä kuoriutuvaa munaa, hän tykkää muutenkin noista tuollaisista leluista, joita hoivataan ym. Hänelläkin toiveita oli n. 6 kpl. Yksi oli muita kalliimpi, sen 89e.
Kaikkia ei noilta listoilta tule, mutta aika monta, sillä mummot ja papat kysyvät mitä he haluavat ja tuossa on heillekin vinkkejä.
Miksi ette ostaneet sitä, mitä lapsenne halusi eniten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuuden traumat voi nousta pintaan vasta vuosienkin päästä, kun itsenäisyyden ja aikuisuuden kynnyksellä oleva nuori alkaa hahmottamaan mitä tarvitaan hyvään kasvuun ja aikuisuuteen.
Siis eikö se lapsi saa ikinä sitä ensimmäistä toivoomansa ihan vain sen takia että se on ykköstoive vai sattuuko ykköstoive olemaan aina älyttömän kallis?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en lapsena saanut kertaakaan mitään niistä lahjoista, joita toivoin. Ihmettelin asiaa ja päättelin ettei joulupukki ole edes viitsinyt lukea toivelistaani. Lakkasin kirjoittamasta siinä vaiheessa pukille. Mitä turhia kun ei edes yhtä toivetta viitsi toteuttaa.
Omien lasteni toiveet olen toteuttanut. Tokikaan he eivät ole saaneet kaikkia (koska ne listat ovat välillä olleet hurjan pitkiä) mutta olen valinnut ne kaikkein toivotuimmat.
10-vuotiasko on nyt sitten valmis, eikä voi enää mennä rikki ja masentua?
Palataan asiaan viidenvuoden päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ikinä saanut lahjaksi sitä mitä toivoi. Jotain toki, eikä koskaan esim selkeästi halvempaa kuin mitä oli toivonut, joskus selvästi kalliimpaakin. Vuodesta toiseen toivoin esim korvalappustereoita, enkä niitä ikinä lahjaksi saanut, suurinpiirtein samanarvoista kamaa kuitenkin, ei vain koskaan mitään mitä olisin yhtä paljon toivonut. En sitten tiedä mikä siinäkin oli se idea.
Meillä lapset on aina saaneet sen yhden tavaran mitä ovat eniten toivoneet. Toiveet olleet kohtuuden rajoissa niin miksen olisi niitä toteuttanut? Muutenkin noudatan maltillista lahjapolitiikkaa, mieluummin muutama mieluinen kuin iso kasa jotain jota ostetaan vain siksi että on paljon paketteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä toivoin lapsena vuosikausia Barbia, taisin olla yhdeksänvuotias kun sen vihdoin sain. En tunne jalostuneeni mitenkään.
Eikä ollut rahasta kiinni vaan jostain muusta.
Kyllä elämässä pettymyksiä tulee vaikka vanhemmat ei niitä tietoisesti aiheuttaisi. Lisäksi joskus sen ylikalliin suosikkiötökän saaminen voi olla kasvattavaa. Ainakin minä opin että mainostettu tuote ei aina ole niin kiva kuin miltä tv:ssä näyttää, kun sain hittilelun mitä olin kovasti toivonut eikä se ollutkaan kovin kiva.
Meillä lapset yleensä saa jonkun ykköstoiveen ja jos se on kovin kallis niin sitten ei tule montaa lahjaa. Eivät edes pyydä epärealistisen kalliita lahjoja.
Lasten täytyy oppia pettymäänkin.
Meillä ei lapset ole koskaan pyytänyt mitään tiettyä ja aina ovat olleet tyytyväisiä mitä on saaneet.
Ei ole mitään yltäkylläisyyttä mut kuitenkin pakettia ollut reilusti ja riittävästi.
Kyse ei ole rahasta ym mutta minusta me olemme osanneet suhtautua itse järkevästi joulun viettoon eikä lähdetty höyryämään lahjoista vaan itse joulu on tärkeä perhejuhlana meidän lapsille.
Yhdessäoloa eikä kiirettä sitä se on meille.
Kerran sain mitä toivoin: super Nintendon! Ja varmaan se oli taloudellisesti iso rutistus, kun rahankäyttö oli perheessä mitä oli.
Muulloin lahjat olivat suklaalevy, sukkia, pehmolelu yms. jotain paketteja, mutta ei mitään kovin kallista.
Siltik huono omatunto? vai miksi siitä tulit ilmoittamaan?