Saas nähdä mitä mun 14 vuotiaasta likasta tulee...

Ota yhteyttä Setaan niin saat lisää tietoa aiheesta.



http://www.seta.fi

olin kuuntelemassa pykologien ynms.keskustelua ja siellä oli puhetta että 8lk.on pahinta aikaa.

Itsellä on kans 14v tyttö,ei lintsaa,olen sanonut et sit on piru merrassa kun yksin tunti tulee lintsausta,koulu tosin ei kauheesti kiinnosta ja kokeet menee miten menee,haluaa silti hoitoalalle ja nuoriso/lapsi työhön...olen sanonut että jos jotenkin voin auttaa kokeisiin lukemisessa niin pyytää apua,tietokone meillä menee arkena kiinni klo.21.00 ja kerran viikossa on kokonaan kiinni.

Tupakasta jäi kiinni juuri,alkoholiin ei koske...Nuoruus ei ole helppoa aikaa ja kokemuksesta(omasta)voin sanoa ettei se kuinka koulun käy kerro etteikö elämässä pärjä,itse lintsasin ja poltin,tappelin opettajien kanssa,lopetin koulun kesken...opiskelin sitten 25v ammatin ja opiskelen edelleen hoitoalaa,olen neljän lapsen äiti ja vakituinen työ ja olen hyvä työntekijä,ikää kun tuli niin rupesin järjellä ajattelemaan.Eipä tarvii nytten elää kadotettua nuoruutta,eletty on sekin.Nyt olen tunnollinen äiti joka hoitaa(parhaansa tekee)lastensa eteen.

Tsemppiä tytölle...taitaa vaan nyt kapinoida.

ei kavereita, töykeä (haukkuu opettajia, ei tee läksyjä jne.), ei käy ulkona, istuu kotona jne. Kun häpeää lesbouttaan.

Tietsikallakin saa olla 1,5h/päivä. Sääntöjä on. Jos ei läksyjä tee, ei saa olla tietokoneella eikä rahaa. Eli ei ole kyse kurin puuttumisesta vaan yksinkertaisesti tytön välinpitämättömyydestä ja uhmasta.

Kotiolot taitavat olla aika hyvät. Meillä ei juopotella, lyödä jne.

Vanhemmat aina käytettävissä.

Kyllä pelottaa tytön tulevaisuus kuitenkin. Tuommoisella asenteella ei voi päättyä kaikki hyvin.

Ehkäpä tyttö saanut kaiken liian helposti..On suunnattoman itsekeskeinen..

Lisään vielä että tyttö hurahtanut eläimiin...ei naisiin..ainakaan vielä

Se vain tosiaan on vaikea ikä. Itsekin tunsin itseni väärinymmärretyksi taitelilijasieluksi. Onneksi pärjäsin koulussa hyvällä muistilla ja älyllä, vaikka lukuhaluja ei ollut, ja ihan hyvin olen pärjännyt myöhemminkin.



Eiköhän tuo ole ohimenevää. Itse seuraisin vähän aikaa ja puuttuisin vasta, jos numerot laskevat selvästi tai huomaisin selviä masennuksen oireita - esim. harrastustenkin poisjäämistä.

mutta ei siinä vanhempien sanomiset auttanut kun oli kapina vaihe menossa,kotiintuloajatkin oli tiukat,joskus vaan vanhemmat ei mahda mitään kun lapsi kasvaa nuoruttaan ja siitä pikkuhiljaa aikuiseksi,ihan hyvin voi tulevaisuus mennä hyvinkin,ei tuo kerro siitä mitään.

meillä poika tuossa iässä kanssa hiukan kapinoi,mutta sitten siitä 1v niin alkoi tulla pikkuhiljaa järkeä päähän.

Tiedän monta jotka nuorena oli tosi kilttejä ynm.nyt aikuisena ja perheen perustaneena elävät kun viimeistä päivää,sitä kadotettua nuoruutta ja kapinaa.