Lue keskustelun säännöt.
Naiset synnyttävät entistä myöhemmin
08.12.2016 |
- Vuonna 2015 äidiksi tultiin Suomessa ensimmäisen kerran keskimäärin 28,8-vuotiaina ja isäksi 31-vuotiaina.
- 35–39-vuotiaille syntyy selvästi aiempaa useammin vasta ensimmäisiä lapsia.
- Avioliitossa lapsista syntyi viime vuonna 56 prosenttia. Määrä ja osuus avioparille syntyneistä lapsista on pienentynyt jatkuvasti viime vuosikymmeninä.
- Myös avioliittojen määrä laski yli 5 000:lla viime vuonna.
- 35–39-vuotiaille syntyy myös suhteellisesti enemmän lapsia kuin 20–24-vuotiaille.
- Niin ikään 40–44-vuotiailla syntyvyys on jatkanut lievää kasvuaan.
- Viiden viime vuoden aikana syntyvyys on alentunut selvästi 20–34-vuotiailla.
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000004998156.html?share=c5a8a17df9331fa30…
Minkä ikäisenä sinä sait lapsesi? Avioliitossa, avoliitossa, parisuhteessa vai yksin? Mitä muita ajatuksia herättää?
Minä sain omani 1980-luvun lopulla ollessani 25-vuotias ja avioliitossa. Oman kokemukseni mukaan se oli oikein hyvä ikä, koska vähän yli nelikymppisenä olin jälleen vapaa matkustelemaan, harrastamaan, opiskelemaan töiden ohessa jne. Toisaalta sitä ennen olisin ollut aivan liian kypsymätön. Vasta tuohon mennessä oli peruselintaso kunnossa (asunto- ja työasiat).
Kommentit (48)
Olin 42 -vuotias. Ehdin bilettää nuorena aivan riittämiin. Nyt opiskelen taaperon kanssa ja matkustelen. Talous on enemmänkin kuin turvattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin.. jokainen tuppaa aina jälkikäteen olevan tyytyväinen lastensa saanti-ikään.
Onko se jotenkin huono asia?
ap
Esikoinen syntyi kun olin 25v ja kuopus kun olin 28v. Ajattelin aina, että haluan lapset alle kolmekymppisenä, joten olen tyytyväinen. Avoliitossa syntyivät molemmat.
Ennen lapsia kerkesin viettää ihan tarpeeksi villiä nuoruutta, ja rauhoituin jo pari vuotta ennen ensimmäisen lapsen syntymää.
Isovanhemmatkin ovat vasta alle kuusikymppisiä, joten jaksavat ja haluavat touhuta lastemme kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin.. jokainen tuppaa aina jälkikäteen olevan tyytyväinen lastensa saanti-ikään.
Onko se jotenkin huono asia?
ap
Ei ole, mutta ilmeisesti yrität tässä aloittaa keskustelua ns. sopivimmasta ajasta synnyttää lapsensa. Kerrot oman tilanteesi ja olevasi siihen tyytyväinen. Vastauksena tähän totesin, että kaikki, myös teiniäidit, kokevat oman synnytysajankohtansa olevan juuri heille sopiva.
Eli sopivaa aikaa ei voi omasta kokemuksesta määrittää.
28-, 30- ja 35-vuotiaana, kaikki avioliitossa. Ehkä vielä neljäs, mutta jos ei kuulu viimeistään ennen kuin täytän 37 niin ei sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
25, avoliitto
27, avioliitto
Nyt 44 ja haluaisin vielä lapsen. Yritystä takana 8 vuotta.
Omasta mielestäni olin 25-vuotiaana vielä liian lapsellinen. Olis ehtinyt myöhemminkin.
Jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee. Syy myöhäiselle lasten saamiselle voi olla myös se että niitä ei vain tule, vaikka haluaisi. Kunpa kaikki halukkaat saisivat lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
36v. Vastuullinen ihminen ei lisäänny ennen kuin löytyy a) isäkandidaatti, b) ollaan naimisissa, c) on koulutus, d) on oma asunto, jossa tilaa lapsen leikkiä. Mukavaa tietysti jos näiden lisäksi on vielä työpaikkakin.
Lisäksi, monet miehet vaativat kymmenen vuoden keskustelua ennen kuin ovat valmiina isäksi. Jostakin syystä tämä on hyvin yleistä.
Saimme esikoisen (ainoan) 23-vuotiaina. Oli avioliitto, asuntolaina ja vakityöt. Tämä viime vuonna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sain omani juuri 22 täyttäneenä, 16 vuotta sitten. Oli aviomies, lukio käytynä, perään ammattikoulu, vakituinen työpaikka ja asuntolaina. En koe menettäneeni mitään, en mikään innostunut bilehile ollut koskaan ja tuohon mennessä olin jo kerennyt nähdä baarielämää ja matkustella. Jälkimmäistä on jatkettu sittemminkin.
Kyllähän se joitakin asioita pisti toiseen järjestykseen. Kolmevitosena asuntolaina oli maksettu ja lapsi sen verran iso, että pystyn aloittamaan opiskelut. Maisterinpaperit pitäisi olla kädessä vuoden kuluttua, katsotaan mitä sen jälkeen tapahtuu. Silti, olen ehtinyt tehdä ennen tätä yli kymmenen vuotta töitä ja hoitaa sairastuneen puolisoni eläkkeelle. Nyt alkamassa on pikkuhiljaa kolmas ikä; nyt ysiluokkalainen nuori suunnittelee menevänsä toiselle asteelle hieman kauemmas, joten asuntola näyttää todennäköiseltä vaihtoehdolta.
Elämä on kaikin puolin hyvää, ja olisi kauhistus aloittaa koko urakka alusta tämänikäisenä, nyt kun tietää mitä se on... Ymmärrän kyllä, että toisille se sopii :) muuten pidän ihan ymmärrettävänä että useimmat ovat tyytyväisiä lastenhankintaikäänsä: silloinhan asia tulee ajankohtaiseksi, kun siihen kokee olevansa valmis (jos lapsia haluaa).
Lapsettomuudesta kärsivänä ärsyttää se, että kuvitellaan että lapsi tulee aina silloin kun niin päättää. Myös alle 30vee voi kärsiä lapsettomuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä on jo useita vuosikymmeniä, kun miehet ovat halunneet vähän päälle kakskymppisinä tulla iseiksi. Jos lapsia on nuorille miehille syntynytkin, yleensä on ollut kyse vahinkoraskaudesta. Nykyisin pidetään tärkeänä, että sekä mies että nainen ovat valmiita ja haluavat tulla vanhemmiksi. Moni tuntemani nuori mies suhtautuu lapsiasiaan myönteisesti, mutta ei halua omia lapsia vielä moneen vuoteen vaan vasta noin kolmekymppisinä. Ehkäisymenetelmien ansiosta vahinkoraskauksia on paljon vähemmän kuin aiemmin ja ensisynnyttäjien ikä on noussut.
Omat lapseni sain 25- ja 30-vuotiaana avoliitossa. Ammatti ja työpaikka oli.
Pitäis varmaan alkaa naittaa naisia vanhemmille miehille. Sillais saataisiin syntyvyys nousemaan kun lapset tehtäisiin nuorempina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitäis varmaan alkaa naittaa naisia vanhemmille miehille. Sillais saataisiin syntyvyys nousemaan kun lapset tehtäisiin nuorempina.
Niin, aina ratkaisu on se, että kolme-nelikymppiset miehet tarvitsevat kaksikymppisen vaimon.
Jos parikymppistä miestä ei lasten hankinta kiinnosta, niin miten kuvittelet saman ikäisen naisen kiinnostuvan? Ihan samalla tavalla naisilla on opiskelut ja töiden etsintä. Toisekseen harva haluaa muuttaa lapsuudenkodistaan suoraan perheen äidiksi. Huoleton nuoruus kuuluu myös naisille.
Olin esikoisen syntyessä 32 ja naimisissa. Olisin halunnut äidiksi jo aiemmin, mutta eipä ne lapset välttämättä silloin tule, kun haluaisi.
Vierailija kirjoitti:
Olin 42 -vuotias. Ehdin bilettää nuorena aivan riittämiin. Nyt opiskelen taaperon kanssa ja matkustelen. Talous on enemmänkin kuin turvattu.
Jestas sentään! Tuon ikäisenä riski down-lapseen on jo 33-kertainen 20-vuotiaaseen verrattuna.
28-vuotiaana sain esikoiseni, joka on toistaiseksi ainokaiseni. Avioliittoa oli takana silloin 4 vuotta ja seurustelua 10 vuotta. Siinä mielessä hyvä ikä mulle, että kaikki opinnot oli suoritettuna ja vakituinen työpaikka hankittuna eli puitteet kunnossa lasten hankintaa ajatellen. Enkä kokenut edes olevani aiemmin henkisesti valmis äidiksi kuin vasta tuolloin.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee. Syy myöhäiselle lasten saamiselle voi olla myös se että niitä ei vain tule, vaikka haluaisi. Kunpa kaikki halukkaat saisivat lapsia.
Niinpä. Yritystä takana 1,5 vuotta.
t. 29 vuotias avioliitossa ja lapsettomuustutkimuksissa
24, 26, 32 ja 34-vuotiaana.
Eniten nautin viimeisestä, kaikki peruspalikat olivat kunnossa. 24-vuotiaana olin aika yksin, kaverit kun vielä viipottivat.
Mutta kaikki iät olivat näistä ok :) Nyt kaikki jo aikuisia.
Niin.. jokainen tuppaa aina jälkikäteen olevan tyytyväinen lastensa saanti-ikään.