En jaksa säästää koko ajan ja joka paikassa

Olen niin kypsä ja väsynyt tähän ainaiseen säästämiseen. Koko elämä on ollut yhtä säästämistä; 70-luvun alussa syntyneenä ekat lapsuudenmuistot on suunnilleen öljykriisin ajalta. Säästä energiaa. Sulje ovet. Lämpö karkaa harakoille. Koulussa kirjat kiersi ja aina piti säästää. Aikuisuuteen ehdin juuri 90-luvun alkuvuosina --> kaikki romahti ja kesätöitä sai vain hirveällä tuurilla ja jollakin tukisysteemillä. Työelämään pätkätöiden ja alihankinnan aikakaudella; työntekijä on pelkkä kulu yritykselle. Pitää säästää. pilkkoa ja jakaa. Lapset syntyi ja heidän pk-aikansa: pelkkää säästämistä. Käsipyyhepaperit leikataan kahtia ja vanhemmat kerää leluja ja askartelymateriaaleja. Koulussa sama jatkuu; urheiluvälineet ja luokkaretket; kaikkeen pitää kerätä rahaa. Ja sitten harrastuksiin sama rumba. Työpaikalla printataan kaksipuoleisesti, lennetään halvimmilla lipuilla ja mussutetaan liian kalliista parkkipaikasta asiakaskäynnillä. Koulutuksiin ei pääse kun pitää säästää. SÄÄÄSTÄÄ JA SÄÄSTÄÄ ja karsia kuluja. Porukkaa vähennetään mutta töitä ei. Jos valitat niin yt:ssä pääset pois.

Yksityispuolella säästät pahanpäivän varalle. Eläkepäiviä varten. Koko ajan ja mikään ei ole tarpeeksi. 1000€/kk pitäisi saada säästöön jotta olisi sitten edes 1000€/kk ruoka, -lääkäri- ja lääkerahaa eläkkeellä. Hoidat vanhempasi ja appivanhempasi hautaan kun yhteiskunnalla ei ole varaa ja hoitopaikkoja ei ole. Ja kun loppuvuosiksi laitokselle ei ole enää vaihtoehtoja niin kannat sinne ruokaa, peittoja ja autat ruokinnassa ja pukemisessa kun henkiökuntaan ei ole varaa. Ja maksat 40-50% tuloista veroina. Mä en jaksa!!