Huono omatunto ulkoilun puutteesta
Poika 8 kk nukkuu ulkona päiväunet, mutta itse en saa lähdettyä ulkoilemaan. Vaunuja työntämällä poika ei osaa nukkua. Nyt pakkasten aikaan on jäänyt oma ulkoilu kokonaan. Poika nukkuu yöt huonosti ja tunnen itseni aina väsyneeksi. Tiedän, että ulkoilu piristää, mutta.. Käyn vain kaupassa ja asioilla.
Miten te muut, joille ulkoilu vaatii ponnisteluja, saatte itsenne psyykattua ulkoilemaan?
Kommentit (6)
Meillä kyllä neiti nukkuu ulkona monta tuntia ja vaunujen liikkuessakin, mutta riskinä on tosiaan se että kun vauhti jälleen pysähtyy niin hänkin herää... Yksin on tylsä vaunuillakin ja jos ei ole määränpäätä niin en osaa muuten vaan lähteä kävelemään, joten vähille on ulkoilut jääneet ja huono omatunto siitä joskus seuraa =)
maaly: en siis minäkään ole ainut :-).
Jospa tästä ilmojen lämmetessä innostuisi helpommin..
Olisiko kenelläkään vinkkejä meille laiskoille liikkujille?
Aika väsynyt olen ollut, meillä on taphtunut muutoksia paljon ja ne on yöunista pois, joten kyllä saan ihan tosisani pakottaa lenkille itseni. Pakollisen päävittäisen ulkoilun tekee tietysti hevosetkin, pitää viedä päiväheiniä ja vettä kantaa, käydä siivoamasa talli jne. Onneksi on koira, joka kaipaa liikuntaa.
Vaihtelua tuo rinkka, laitan tytön (kohta 7kk) rinkaan ja lähden kävelemään. Tyttö viihtyy mielettömän hyvin rinkassa. On kädet vapaana, kun ei tarvittse työntää vaunuja.
...tosin olen päättänyt, etten aio potea huonoa omatuntoa. Meille suomalaisille tuntuu olevan tuo ulkoileminen joku ihme itseisarvo. En ole koskaan ollut ulkoilmaihminen, ja jos menen kävelemään, sillä pitää olla joku tarkoitus. En ole ikinä tajunnut, mitä ihmeellistä on kävellä jossain pystymetsässä tai lähiössä. Onneksi mies on samanlainen. Sunnuntaikävely meillä tarkoittaa kivoihin vaatteisiin sonnustautumista ja verkkaista maleksimista jossain keskustassa. Harrastamme kyllä muuten liikuntaa, mutta emme " ulkoile" . Kaverit pitävät meitä jotenkin kummallisina...
No, vielä en pode vauvan takia huonoa omatuntoa, koska hän saa joka päivä monta tuntia raitista ilmaa: nytkin nukkuu tuossa avoimem ikkuna äärellä vaunukopassaan täysissä talvivaatteissa! Näin meillä joka päivä, ja pari tuntia neiti ainakin nukkuu! Sitten kun lapsi on niin iso, että haluaa itse ulkoilla, on kai pakko tsempata...
Mutta ihanaa huomata, etten ole ainoa! Mun mielestä parasta liikuntaa on kunnon hikispinning sisällä ja jos ulkona on ruma ilma, en sinne mene. Ja jos on kaunis ilma, en mene " ulkoilemaan" (siis en pue tuulipukua päälle ja mene reippailemaan) vaan sit mennään kävelemään Kaivopuistoon tai Eiraan ja otetaan kahvit jossain ihanassa kahvilassa :-)
Eilen kyllä " ulkoilin" eli kiersin vallan Töölönlahden YKSIN vaunujen kanssa. Oli kaunista, mutta tylsää. Kaverin kanssa tuokin sujuu!
esikoisen aikana pahemmin lenkkeillyt, poika kun nukkui parvekkeella rattaissa helpostikin jopa 5tuntia, niin mieluummin sen ajan tein jotain muuta kuin kävelin ja kävelin. Poika nimittäin kyllä heräsi jos siirsi rattaista toisiin.
Nyt kun esikoinen on puolitoista vuotias ja pikkukakkonen 1kk niin on pakko vaan aamupäivällä lähteä puistoon, jos ei olla ulkona niin se näkyy sitten heti pojan päiväunissa ja koko loppupäivässä kiukutteluna. Odotankin kovasti kevättä niin sitten saadaan meidän pihalle aita tehtyä (rivari) ja voidaan olla myös tuossa omalla pihalla, ja myös pukemiset vähenee, jee.
En saa... Oma ulkoilu on aika vähissä. Meillä neiti kyllä nukkuu kävelylenkin aikana vaunuissa, mutta autas kun vauhti pysähtyy. Ja todellakin tuo tarvitsisi vähän enemmän kuin tunnin päikkäreitä. Kahdet eivät jostain syystä onnistu ja neljää tuntia en jaksa kävellä... Joskus olen saanut itseni lapsen unien loppupuolella raahattua vaunuilemaan, mutta pääosan aikaa olen todennut, että olkoot... En jaksa kantaa nyt moisesta syyllisyyttä. On tässä muutakin tekemistä. Ja se muu tekeminen (kuten syöminen) sijoittuu yleensä lapsen päikkärien aikaan. Kesällä sitten, kun lähteminen on muutenkin helpompaa...