MITEN VÄLTTÄÄ LAPSEN AIVOPESU

Ööh. En aivopese, vaan nimenomaan kasvatan.

Ensisijaisesti kunnioittamaan minulle tärkeitä arvoja, toiseksi ajattelemaan omilla aivoillaan. Kolmanneksi toimimaan omien arvojensa mukaisesti. Tai jossain järjestyksessä.

Suosittelen perinteistä tynnyrissä kasvatusta. Lapsi suljetaan taaperoiässä tynnyriin ja ruokitaan kannen reiän kautta. Sitten kun lapsi on kasvanut niin että pää kolahtaa kanteen, testataan lapsen luontainen älykkyys Mensan tai armeijan palikkatestillä, jonka perusteella päätetään avataanko tynnyri vai lyödäänkö reikään tappi.

Jos antaisit sen pois?

http://www.vauva.fi/keskustelu/2532833/haluan_kasvattaa_lapseni_kansala…

Kansalaisuusneutraali kasvatus on kaiken lähtökohta. Miksi lapsi pitäisi pakottaa suomalaiseksi vain, koska hän on ilman omaa syytään tänne syntynyt?

Voin lohduttaa sillä, että kaikkia lapsia ei saa ns. aivopestyä, vaikka miten yrittäisi. Itse olen vl-perheestä lähtöisin oleva ateisti ja lapseton feministi. Aika saavutus, kun koko lapsuuteni kuulin, että naisen tehtävä on synnyttää ja olla uskossa ja näin myös, että naisilla ei ollut yhteisössä kuin avustava rooli. Totesin jo hyvin nuorena että niin kauan kun Suomessa on tällaista naisten väheksyntää ja alistamista, puhumattakaan muista maista (Arabimaat jne.), feminismi on valintani. EI kolmannen aallon joka asiasta peppukipeä feminismi, vaan jalat maassa ja järkevä. 

Vanhempani ovat edelleen uskovaisia, perinteisiin arvoihin nojaavia ihmisiä, ovat jo ymmärtäneet että olen tällainen enkä muuksi muutu. Alkuun heidän oli vaikea ymmärtää, että en ole ahkerasta kasvatuksesta huolimatta se, mitä he toivoivat. Sinunkin lapsesi, ap, voi olla ihan jotain muuta kuin sinä toivot tai millaiseksi lastasi yrität kasvattaa. 

Jos tosissas kysyt, niin meillä on kotona kaksi teiniä, joiden kanssa välillä onnistuu keskustelemaan.

Yllätyn joka kerta, miten fiksuja, luovia ja syvällisiä ihmisiä he ovatkaan. Oma kasvatustyylini on ollut keskusteleva ja kuunteleva (ja on ollut niitäkin hetkiä, että ei todellakaan ole keskusteltu) joten kai tässä jotain on tehnyt oikein.

Siis ohjeeni on: lue lapselle paljon, jotta hänellä on sanavarasto ja työkalut joilla ajatella. Kuuntele lasta, äläkä tarjoa heti valmiita ratkaisuja ongelmiin, opeta häntä ajattelemaan ja luottamaan päättelykykyynsä.

Tue koulunkäyntiä, opeta kunnioittamaan toisten ratkaisuja. Matkustelkaa, jotta näette muutakin kuin torpan ikkunan metsänreunan.

Vierailija kirjoitti:

Ööh. En aivopese, vaan nimenomaan kasvatan.

Ensisijaisesti kunnioittamaan minulle tärkeitä arvoja, toiseksi ajattelemaan omilla aivoillaan. Kolmanneksi toimimaan omien arvojensa mukaisesti. Tai jossain järjestyksessä.

Niin nimenomaan kunnioittamaan omia arvojasi... entä jos lapsi ei pohjimmiltaan alintajuntaisesti kannata arvojasi vaan ajattelee eri tavalla, mutta et anna hänen tehdä niin?

Kertomalla sille lapselle vaihtoehdoista ja keskustelemalla arvoista.

En minä kirkkoon kuulumattomana paukauta lapselle että jumalaa ei ole olemassa, hänenkin lähipiirissään on uskovia. Vaan kerron, että toiset uskoo, kerron kirkosta (ollaan käytykin tarhan juhlat ja hautajaisissa),  kirkon opeista ja omista uskomuksista ja sanon että lapsi saa sitten aikanaan itse päättää mitä mieltä on asioista. 

Ihan samaa keskustelua käydään nyt miksi toisilla on koulun diskossa luomiväriä ja korkokengät.

Toisaalta en suosittele: 9v alkaa olla aika itsepäinen eikä enää usko sitä "kun minä sanon niin" -komentoa.

Vierailija kirjoitti:

Jos tosissas kysyt, niin meillä on kotona kaksi teiniä, joiden kanssa välillä onnistuu keskustelemaan.

Yllätyn joka kerta, miten fiksuja, luovia ja syvällisiä ihmisiä he ovatkaan. Oma kasvatustyylini on ollut keskusteleva ja kuunteleva (ja on ollut niitäkin hetkiä, että ei todellakaan ole keskusteltu) joten kai tässä jotain on tehnyt oikein.

Siis ohjeeni on: lue lapselle paljon, jotta hänellä on sanavarasto ja työkalut joilla ajatella. Kuuntele lasta, äläkä tarjoa heti valmiita ratkaisuja ongelmiin, opeta häntä ajattelemaan ja luottamaan päättelykykyynsä.

Tue koulunkäyntiä, opeta kunnioittamaan toisten ratkaisuja. Matkustelkaa, jotta näette muutakin kuin torpan ikkunan metsänreunan.

Itsekin ajattelisin että on tärkeää antaa työkaluja, ei suoria vastauksia

Vapaa kasvatus tai oikeammin kasvattamatta jättäminen on oiva ratkaisu ongelmaasi. Anna lapsesi tehdä mitä ikinä hän itse haluaa. Tosin jossain vaiheessa viranomaiset saattavat puuttua asiaan, mutta haitanneeko tuo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ööh. En aivopese, vaan nimenomaan kasvatan.

Ensisijaisesti kunnioittamaan minulle tärkeitä arvoja, toiseksi ajattelemaan omilla aivoillaan. Kolmanneksi toimimaan omien arvojensa mukaisesti. Tai jossain järjestyksessä.

Niin nimenomaan kunnioittamaan omia arvojasi... entä jos lapsi ei pohjimmiltaan alintajuntaisesti kannata arvojasi vaan ajattelee eri tavalla, mutta et anna hänen tehdä niin?

Jos nyt otetaan vaikka sellainen arvo, että toisen ihmisen koskemattomuutta ja omaisuutta tulee kunnioittaa ja lapseni on siitä eri mieltä, niin siitä vaan. Se on tässä valtiossa vaan semmoinen juttu että sitten tulee poliisi kasvattamaan, jos minä en sitä tee.

Olen itsekin vähän sitä mieltä, että rikkailta varastaminen ei ole niin paha kuin köyhältä - ja myös sitä mieltä että tyhmän sopii menettääkin rahansa.

Itse olen sekaani, mutta jos lapseni päättäisi ruveta kieltäytymään lihasta, niin kunnioittaisin sitä. Varsinkin, jos perustelut on olemassa. Kunhan tekee päätöksensä itse.

Olet oikeassa, että jotain arvoja vanhempi siirtää väkisin lapselleen. Minä esimerkiksi liberaalina en pysty neutraalisti käsittelemään lapsen kanssa esimerkiksi homofobisia kommentteja. Samoin uskonnosta, itse olen muuttunut vuosien saatossa ateistiksi. Olen kertonut lapselle, että toiset uskovat jumalaan ja toiset eivät, hän saa päättää toki itse. Mutta en minä pysty antamaan todellisuudessa milläänlailla neutraalia uskonnollista kasvatusta, koska kyllä lapsi aistii, etten itse usko vaikka mitä sanoisin. Vaikka siis itse en ole koskaan myöntänyt lapselle olevani ateisti, tuli lapsi koulusta uskontotunnilta kotiin ja sanoi, että kummallista kun siellä aina puhutaan siitä Jeesuksesta, hän ei voi uskoa että se on totta.

Hyvä ja tärkein alku on, että lapsi jätetään liittämättä uskonnolliseen yhteisöön.

Minä olen opettanut lapsilleni kristinuskon perusteet. He saavat itse valita, mitä aikuisena tekevät. Tietoa pitää antaa, mutta kenenkään puolesta ei pidä päättää mitään.

Siskoni syyttää kaikesta negatiivisesta miestään ja hänen sukulaisiaan hänen lastensa kuullen joista toinen on peruskoulussa ja toinen ammattikoulussa.

Aivan järkyttävän kuuloista aivopesua.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen opettanut lapsilleni kristinuskon perusteet. He saavat itse valita, mitä aikuisena tekevät. Tietoa pitää antaa, mutta kenenkään puolesta ei pidä päättää mitään.

Mitkä ovat kristinuskon perusteet ja noudatako itse niitä elämässäsi?

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ja tärkein alku on, että lapsi jätetään liittämättä uskonnolliseen yhteisöön.

On yhteisöjä joissa tällaisesta kirotaan sekä vanhempi että lapsi helvettiin, ajetaan pois yhteisöstä ja jätetään yksin.

Jotkut eivät jaksa vaan menevät mukana ja rukoilevat salassa että jumala auttaisi. Ja sehän tiedetään auttaako se.

Kaiketi on tärkeää keskustella ja antaa lapsen tehdä päätöksiä ja kunnioittaa niitä.

Vastuu ja omilla aivoilla ajattelu kasvattaa.

Mutta eikö se ole vähän se lapsen idea, että saisi jakaa omia arvoja? Ei toki aina onnistu, mutta omien arvojen mukaanhan lapset kasvatetaan.

Käytä sanaa "maailmankuva" enemmän ja toivo parasta.

Jos et opeta omia arvojasi lapsellesi, joku muu opettaa omansa. Arvotyhjiötä ei ole.