Lue keskustelun säännöt.
••••••••• NÄIN ponnistin irti lapsuuden köyhyydestä ••••••••••
Vakavarainen köyhän perheen lapsi
07.12.2016 |
Tulen tässä viestissä osoittamaan, että lapsuudenkodin köyhyys on vain tekosyy aikuisiän köyhyydelle. Väitteeni tueksi kerron oman tarinani. Selittelijöille en tule antamaan suunvuoroa saati ymmärrystä. Kaikki on vain omasta tahdosta kiinni.
Synnyin siis todella köyhään perheeseen. Äiti oli kotiäitinä ja isä teki töitä silloin, kun ei ollut rahaa olla ryyppäämässä. Näin jo lapsena kuinka paljon parempi elämä oli rikkaiden perheiden kavereillani. Jo silloin päätin, että minusta tulee isona "rikas".
Menin kesätöihin jo yläasteiässä. Tein koko kesäloman töitä vapaapäiviä juuri pitämättä. Vanhemmilleni maksoin pientä ruokarahaa, mutta loput säästin. Äitini odotti minun menevän "oikeaan" työhön heti peruskoulun päätyttyä, mutta äitini vastustuksesta huolimatta päätin opiskella ammatin - olihan minulla rahaa kohtuullisen hyväkorkoisella tilillä. Ammatin valitsin sen mukaan millä alalla olisi tulevaisuudessakin hyväpalkkaista työtä tarjolla - en vain sillä perusteella mitä olisi kiva opiskella.
Opiskelin aina korkeakoulutasolle asti. Kesät tein töitä saadakseni rahaa ja asuin vanhempieni luona säästääkseni sitä. Markka-aikana oli onneksi melkoisen helppo jättää rahaa säästöön. Varusmiespäivärahatkin säästin mahdollisimman hyvin. Opiskeluun panostin jo senkin takia, että parhaille jaettiin muhkeita stipendejä.
Kaikenlainen juhliminen minulla oli minimissä, koska se olisi vienyt rahaa, aikaa työnteolta ja pidentänyt opintoja ja siten hidastanut tulojen kasvua. Olihan se kiva kuunnella muiden opintolainajuttuja, kun itsellä oli n. 150 000 markkaa markka-ajan korkotilillä.
Valmistuessani minulla oli rahat omistusasuntoon ja ostin sellaisen. En siis tuhlannut senttiäkään vuokriin niin kuin moni nykynuori tekee. Myöhemmin euroaikana myin omistusasunnon lähes tuplahintaan ja siirryin isompaan.
Nyt asun omakotitalossa, tienaan hyvin ja nautin elämästä perheen kanssa.
Minä vain halusin (ihan aikuisten oikeasti) eroon köyhyydestä. En vain puhetasolla. Tehkää tekin niin, jotka ette tykkää olla persaukisia.
Kommentit (13)
Onpa huonot lähtökohdat, jos on saanut loisia opiskeluaikanakin kotona mamman passattavana.
Ota myös huomioon, että kaikki eivät voi olla stipendiaatteja edes kovalla työllä. Töitä ei saa samalla tavalla kuin markka-aikaan.
Provohan tämä, mutta näkökulmia nyt kuitenkin asiaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on samansuuntaisia kokemuksia. Paitsi että olin opiskeluaikana ja sen jälkeen työttömänä aivan helvetin köyhä. Sitten pääsin töihin, maksoin opintolainan ja säästin ASP:llä asunnon. Kun rahat eivät meinanneet riittää ylitöistä huolimatta, otin tutun alivuokralaiseksi. Ihmettelin kavereiden kalliita autoja ja muita härpäkkeitä.
Pian elämä alkoi helpottaa. Kun kaverit edelleen vaihtoivat autojaan ja matkustelivat, minä säästin ja sijoitin. Nyt, parikymmentä vuotta myöhemmin kaverit valittavat elämän kalleutta, eivätkä ymmärrä omien valintojensa vaikutusta elintasoonsa. Elämä on valintoja ja niiden seurauksia.
Sorry, mutta 150 000 markkaa koululaisen tienisteillä ei kyllä mene läpi.
Sinänsä virkistävä asenne kuitenkin tuossa, nimittäin kyllä ihan varmasti se, ettei lapsella ole menestyvää vanhempaa tai muuta läheistä elämässään, on iso (ja monille ylikäymätön) ongelma.
Mä oon maksanut omat juttuni 15-vuotiaasta lähtien ja 18-vuotiaana mut potkittiin pellolle, joten en oo voinut säästää kesätyörahoista vaan ne on mennyt asumiseen (joka on nykyään hemmetin kallista) ja elämiseen. Olin myös vuosia ennen opiskelemaan lähtemistä töissä, mutta kaikki rahat menivät sairauden aiheuttamiin kustannuksiin ja asumiseen. Se mitä jäi ylimääräistä, säästin opiskeluja varten. Olen nyt kuitenkin joutunut ottamaan lainaa. Ei sulla oo mitkään huonot lähtökohdat, kun oot saanu asustella mamman luona ja syödä sen sapuskoja. Mä oon sairas eikä mulla oo tukiverkkoja. Ja asuminen on järkyttävän kallista nykyään.
Onneksi vain toinen vanhempi oli alkoholisti, niin lapsen opiskelukin onnistui. Ja valitettavasti jotkut saavat sen mallin ja identiteetin kotoa, että on hienoa olla alkoholisti tai nisti. Jos koti on aina ryyppyremmin ja nistijengin täyttämä, niin lapsen on vaikea kasvattaa itselleen erilainen identiteetti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä oon maksanut omat juttuni 15-vuotiaasta lähtien ja 18-vuotiaana mut potkittiin pellolle, joten en oo voinut säästää kesätyörahoista vaan ne on mennyt asumiseen (joka on nykyään hemmetin kallista) ja elämiseen.
Pöh... Olisit nyt tehnyt kuten tämän sadun kirjoittaja ja kustantanut elämisesi vanhemmillasi ja pistänyt kaikki tulot omaan taskuun. Ai niin mutta toisin, kuin sadun kirjoittaja kuvittelee niin kaikilla ei ole mahdollista kustantaa elämäänsä muiden rahoista.
Hienoa, ap! Mulla on aika samanlainen tarina takana, tosin en käynyt armeijaa. Oma perhe oli aika vaatimattomista oloista, mutt en sanoisi ihan köyhäksi. Oli katto pään päällä ja ruokaa, mitään hienouksia tai ylimääräistä ei ollutkaan kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen myös ponnistanut, mutta asuin Lapin syrjäkylillä ja jouduin lähtemään kaupunkiin opiskellakseni. En siis voinut asua kotona. Säästin kuitenkin ASP-tilille, vaikka asuin vuokralla ja ostin omistusasunnon jo opiskelija-aikana. Minulle tuli kuitenkin avioero ja jäin 3 lapsen yksinhuoltajaksi. Nyt siitäkin on noustu ja asun tosiaan omakotitalossa ja elän ihan mukavasti.
On se siis mahdollista ponnistaa elämässä eteenpäin.
Markka-ajan loppuvuosina tekniikan alan opiskelijoille maksettiin alan kesätyöstä 10 000 - 13 000 markkaa kuussa. Markka-ajan kohtuullinen verotus, matala hintataso ja hyvät korot mahdollisti muhkean rahasumman säästämisen vuosien saatossa.
Valmistumisen jälkeen palkka tietysti nousi.
Onhan se selittelijöille katkera paikka, kun joku oikeasti tekee sen mikä on mahdollista tehdä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin erosin köyhyydestä kirjoitti:
Markka-ajan loppuvuosina tekniikan alan opiskelijoille maksettiin alan kesätyöstä 10 000 - 13 000 markkaa kuussa. Markka-ajan kohtuullinen verotus, matala hintataso ja hyvät korot mahdollisti muhkean rahasumman säästämisen vuosien saatossa.
Valmistumisen jälkeen palkka tietysti nousi.
Onhan se selittelijöille katkera paikka, kun joku oikeasti tekee sen mikä on mahdollista tehdä. :)
Itsekin selität miten se oli helpompaa markka-aikana ja sitten ihmettelet nykyajan selittelijöitä... :D
Ota huomioon että nykyään ei pääse noin vain niille "parhaiten työllistäville" aloille vaan todennäköisesti ne alat on juurikin niiitä todella kilpailtuja, joten voi olla että joudut odottamaan usean vuoden että pääset ja siltikään et välttämättä ikinä tule pääsemään vaan pitää tyytyä johonkin huonommin työllistävään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas tämä sama novellin kirjoittaja. Pallukoita otsikkoon.. " huomatkaa mut"
Söpö satu mutta mitä olisit todellisuudessa tehnyt, kun töitä ei nykyään enää ole?
Koko omaa kehua pursuava satusi perustui työntekoon ja nykyään ei ole niin helppoa saada töitä, kuin ennen joten koko satusi oli täysin naurettava.