Poikien vanhemmat, lukeeko poikanne kirjoja?

Minulla on kaksi teiniä, tyttö ja poika. Tyttö lukee sarjakuvia ja hiukan fanficiä netistä, poika lähinnä tietokirjallisuutta ja sarjakuvia.

Molemmille olen lukenut lapsena ihan valtavasti ääneen, oikeastaan kaikki ulkomaiset ja suomalaiset lastenkirjallisuuden klassikot ja päälle paljon fantasiakirjallisuutta (mm. kaikki seitsemän Narniaa, Taru Sormusten herrasta, Hobitit, kaikki Potterit). Jatkoin ääneenlukemista viime vuosiin asti ja vieläkin lapset (jotka siis 16- ja 14-vuotiaat nyt) pitävät siitä, että luen ääneen - aikaa vaan ei enää ole ihan samalla lailla yhteisiin lukutuokioihin.

Ja silti siis näin. Ei todellakaan voi väittää sitäkään, että me vanhemmat olisimme antaneet huonon esimerkin, koska luemme paljon miehen kanssa - kotona on seitsemän isoa kirjahyllyllistä täynnä luettuja kirjoja.

Olen siten ottanut sen linjan, että en tyrkytä, mutta annan tarjolle. Jossakin vaiheessa toivon, että se kirjojen lukeminen alkaa taas napata.

Minä luen 12 ja 13 vuotiaille edelleen. Toinen lukee, kun on pakko eli koulusta tehtävänä, toinen saattaa lukea iltakirjaamme eteenpäin pätkittäin. Kumpikin jaksaa kuunnella vaikka kuinka, ehkä neljänä viitenä iltana luetaan tunti. Klassikoita paljon, sellaista mitä itse jaksan lukea, noita fantasiakirjoja mitä edellä lueteltiin, Nälkäpelitkin jo luettiin kun en halunnut poikien näkevän leffoja ennen kuin kirjat on luettu (siskolla leffat dvdnä).

Jossain vaiheessa aloitetaan Tuntematon sotilas, Sinuhe taitaa jäädä väliin, Jan Guilloulla on ajattelemisen aihetta antavia aiheita, historiallisiin romaaneihin (Bernard Cornwell esim.) yritän poikia seuraavaksi koukuttaa (tai Wilbur Smithin seikkailutarinoihin, vaikka niiden toistuvia piirteitä en enää itse jaksaisikaan). Pahoin pelkään etteivät sittenkään saa lukutartuntaa, elleivät sitten päädy jonnekin autiosaarelle ilman nettiliittymää ja kännyköitä.

Vierailija kirjoitti:

Minä luen 12 ja 13 vuotiaille edelleen. Toinen lukee, kun on pakko eli koulusta tehtävänä, toinen saattaa lukea iltakirjaamme eteenpäin pätkittäin. Kumpikin jaksaa kuunnella vaikka kuinka, ehkä neljänä viitenä iltana luetaan tunti. Klassikoita paljon, sellaista mitä itse jaksan lukea, noita fantasiakirjoja mitä edellä lueteltiin, Nälkäpelitkin jo luettiin kun en halunnut poikien näkevän leffoja ennen kuin kirjat on luettu (siskolla leffat dvdnä).

Jossain vaiheessa aloitetaan Tuntematon sotilas, Sinuhe taitaa jäädä väliin, Jan Guilloulla on ajattelemisen aihetta antavia aiheita, historiallisiin romaaneihin (Bernard Cornwell esim.) yritän poikia seuraavaksi koukuttaa (tai Wilbur Smithin seikkailutarinoihin, vaikka niiden toistuvia piirteitä en enää itse jaksaisikaan). Pahoin pelkään etteivät sittenkään saa lukutartuntaa, elleivät sitten päädy jonnekin autiosaarelle ilman nettiliittymää ja kännyköitä.

Kiva kuulla, että luet noin isoillekin lapsille vielä. Mä toivon, että meillä jatkuisi tämä yhteinen lukeminen vielä tuossa vaiheessa. Terv. kahden pienen pojan äiti

Mä uskon, et se on pitkälle lapsen omasta persoonasta käsin. Toki vanhemmat voivat johdattaa ja opastaa lapsen kirjojen maailmaan, mutta lopulta se on lapsesta itsestä kiinni riittääkö motivaatio lukemiseen.

Meillä tyttö lukee mutta poika ei. Molemmille olen lukenut paljon, vienyt kirjastoon ja kannustanut lukemaan. Mieheni ei aikuisikään mennessä ollut lukenut kuin pakolliset kirjat koulusta ja silloinkin lukiossa hyödynsi yläkoulussa lukemansa pari kirjaa. On nyt filosofian tohtori, joten lukeminen ei välttämättä aina korreloi koulumenestyksen kanssa.

Meidän 15v poika ahmii tietokirjoja useita joka kuukausi, mutta mikä tahansa fiktiivinen kirjallisuus tuottaa hänelle hirveää tuskaa. Koulun kirjaesitelmät ovat hänelle suurin inhokki, eikä malttaisi millään tehdä niitä. Yleensä on valinnut sellaisen kirjan, mistä on olemassa myös elokuva, jonka katsomalla pääsee juonesta sen verran kärryille, että osaa jotain siitä kertoa. Hän ei kuulemma saa fiktiivisestä kirjallisuudesta mitään irti, vaan lukeminen tuntuu pelkältä pakkopullalta.

Ei

Kolme poikaa, kaikki ovat lukeneet kohtuullisen paljon, yksi todella paljon. Mutta itse olen aivan fanaattinen kirjanystävä, joten ovat kasvaneet kirjojen keskellä.

Molempia löytyy ja molemmat lukevat. Ei heidän kohdallaan vaikuta koulumenestykseen.

Ei lue kirjoja mutta ihan hyvin pärjää koulussa. Meillä on pakko lukea vain koulukirjoja ja kyllä niitä riittää.

Toki paksuja Aku Ankkoja lukee.

Itse luin nuorena mutta en enää.

Silti tulee kaikkea muuta luettua paljon. Pojat sitä ja pojat tätä, en oikeesti edes suostu kuuntelemaan noita poika juttuja.

Pidän huolen omista pojista ja mitä muut tekee niin aivan sama.

8v poika, esikoinen, tytär vasta taapero. Lukee mielestäni paljon. 100-200 -sivuisia kirjoja, suht monimutkaisiakin, päätellen siitä että lukemansa kirjat ovat opettajan mukaan liian pitkiä kirjaesitelmän aiheeksi. Myöskin koulussa luokan kesken luettavat kirjat ovat paljon yksinkertaisempia ja lyhyempiä kuin pojan itse valitsemat. Lisäksi lukee sarjakuvia, Aku Ankkaa, Asterixia ja Tinttejä. Olen suoraan sanottuna vähän yllättynyt tästä kun joka puolelta toitotetaan että pojat eivät lue vaikka mitä tekisi. Poika on vieläpä vähän laiska luonteeltaan mielestäni ja tykkää myös hurjasti pelata, mutta tosiaan ihan spontaanisti lukee joka päivä.

Hänelle on luettu kyllä tosi paljon ja sekä minä että isänsä luemme paljon kirjoja itse. Mutta olen monelta kuullut että poika ei lue vaikka hänelle on luettu ja esimerkkiä näytetty. Peliaika on meillä 30min/päivä, tosin täytyy myöntää että joskus siinä lipsutaan.

Pojat lukee niin paljon kuin heidän vain antaa lukea. Ainoa tyttäreni ei ole kovin innostunut lukemaan :( Itse olen lukutoukka.

Luin pojalleni ääneen kirjoja jopa 10-vuotiaaksi, koska hän ei itse innostunut lukemisesta. Luki pakotettuna ison läjän Dorling Kindersley-tyyppisiä faktapainotteisia kuvakirjoja luonnontieteen ilmiöistä. Nyt on 17 v. amiskalainen ja rakastaa katsoa kohtuufiksuja amerikkalaisia viihteellisiä tiededokumentteja Youtubesta. Eli ilmiö on sama kuin olisi amerikkalaisessa kovin interaktiivisessa luonnontieteen museossa.

Harrastuksesta tulee hyvä mieli, koska nämä jutut pysyvät joka suhteessa laillisuuden piirissä. Hänellä on melko hyvä nettilukutaito.

Niille tosi lukuhaluttomille pojillekin kandee tunkea kirjoja! Voivat olla sinusta tyhmiä, tyyliin Kapteeni kalsarit. Tai jotain jääkiekon historiaa. Koululaisvitsejä, mitä tahansa. Aku Ankka taitaa jo näinä päivinä olla korkeakulttuuria. Meillä kyllä suurkulutettiin niitäkin taskareina.m

No eipä tuo poika juuri lue muuta kuin tietokirjoja. Tyttöä ei voisi kirjat vähempää kiinnostaa.

Itse olin lapsena tosi innokas lukija ja kirjaston vakikävijä.