Lue keskustelun säännöt.
Uupunut pienten lasten äiti hetken aikaa linjoilla - vertaistuki tarpeen!
06.12.2016 |
Se tavallinen tarina.
Lapsia kaksi, 5- ja 3-vuotiaat. Esikoinen on mahdollisesti erityislapi - varsin haastava, impulsiivinen ja aggressiivinenkin, tutkimuksiin jonotetaan (epäily ADHD:sta koska ei ole ikäisensä tasolla monissa asioissa). Pienempi on ihan tavallinen uhmis.
Puolison työ vaihtui vuosi sitten reissuhommiksi, ja nyt oon ollut neljä päivää lasten kanssa kotona yksin kun sain eilisen töistä vapaaksi itse.
Ollaan käyty jo Hoplopissa, uimahallissa, pulkkamäessä jne. mutta lapset edelleen hyppii seinille, tappelee koko ajan keskenään, huutaa, sotkee... Ehdin just ja just hoitaa pakolliset kotityöt alta, mutta lapset on vaatimassa multa jotain koko sen ajan kun ovat hereillä. Pienempi ei kaiken lisäksi nuku öisin kunnolla joten en oo saanut edes nukuttua. Pihalla ovat hetken hiljaa mutta kotona tappelu jatkuu.
Isomman kanssa yritän pienemmän päiväuniaikaan ym. tehdä rauhassa isompien juttuja, mutta mustasukkaisuus on silti tosi rajua ja lapsi varmasti kaipaa myös poissaolevaa isäänsä. Pienemmällä taas vastustaa ihan muuten vaan koko elämä, ja esikoinen lyö vielä bensaa liekkeihin härnäämällä.
Mä en jaksaisi tänään yhtään mitään. En ole ehtinyt palstaillakaan oikeastaan koko syksynä, kun elämä on ollut yhtä hullunmyllyä, ennenkuin kukaan tarttuu tähän asiaan ja syyllistää mua somettamisesta.
Tukiverkostoa ei ole, olis ihanaa lykätä lapset nyt vaikka mummolaan ja hengittää ja ajatella hetki rauhassa.
En jaksa yhtään jatkuvaa ruikuttamista, huutoa, valmiudessa olemista, sitä etten ehdi edes vessaan ilman että lapset on toistensa kurkuissa kiinni. En jaksa leikkiä enää sekuntiakaan kun en koskaan saa mistään lapsiin keskittymisestä "palkkioksi" edes viiden minuutin hiljaisuutta ja rauhaa. En jaksa tapella ulos lähtemisestä enkä jaksa ottaa lapsia kotihommiin mukaan kun se vaan pahentaa sotkua ja meteliä.
En jaksa.
En halua.
En pysty.
Apua.
Kommentit (23)
20 jatkaa, että tuo meidän ADHD-rimpula tykkää käydä uimassa ja HopLopissa, mutta ei tulisi mieleenkään viedä samana päivänä molempiin, eikä edes peräkkäisinä päivinä. Lapsella tipahtaa verensokeri nopeasti ja kaikki ärsykkeet (äänet, lapset, aikuiset, eri tilat jne.) väsyttävät, vaikkei sitä leikkivästä lapsesta suoraan näe. sitten yhtäkkiä jaksaminen loppuu ja kotona on vihainen räkänenäinen "hirviö", jonka mielestä kaikki on ihan tyhmää ja kakkaa ja aikuinen ihan tyhmä ja kakka ja MÄ EN SYÖ MITÄÄÄN YÄÄÄÄÄÄÄH! Jos itse on väsynyt, niin pinna loppuu taatusti, vaikka päällään seisoisi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita kuulokkeet päähän ja lempimusiikkiasi, eliminoit ainakin sen metelin hetkeksi. Se on yllättävän kuluttavaa. Saat ainakin pienen pakohetken tilanteesta. Vie vaan lapset hoitoon vapaapäivänäkin, saat hetken hengähdystauon, mene vaikka hierontaan tai uimaan. Saavat päiväkodissa touhuta ikäistensä kanssa enimmät energiat pois. 5-6-vuotias on muutenkin kuin pieni murrosikäinen vaikka ei olisi ADHD-diagnosiakaan. Oletteko tarkistaneet hänen kuulonsa / näkönsä? Saattaa olla ettei opi asioita jos ei kuule kunnolla. ADHD-diagnoosia ei ymmärtääkseni tehdäkään alle 6-vuotiaille.
HopLop on hyvä paikka purkaa energiaa mutta siellä on yleensä kauhea meteli. Vie lapset metsään retkelle, liikkukaa paljon luonnossa. Lapsella voi olla myös aistiyliherkkyys ja kaikenlainen möly on vaan haitaksi, HopLop ja uimahalli ovat aika meluisia paikkoja. Anna lasten kerätä ulkona keppejä ja koota vaikka risumaja jos teillä on metsää lähistöllä.
Sun pitää saada välillänomia vapaahetkiä, kun mies tulee kotiin. Vaadi niitä, sitä paitsi tärkeää, että lapsetkin saavat omaa aikaa isän kanssa, etteivät jää etäisiksi.
Ei tarvitse myöskään koko ajan suorittaa ja olla menossa. Lapset voivat olla ihan kotonakin. Ulkoilu pihalla ja leikkipuistossa auttaa purkamaan energiaa. Eli älä ramppaa ympäri kaupunkia henkihieverissä vaan madalla tavoitetasoa.
Pyhät ovat kyllä raskasta aikaa, kun kaikki ovat omissa oloissaan eikä saa seuraa mistään. Olin 7 v yh ihan vauvasta alkaen ja siinähän meinasi järki lähteä varsinkin kerran, kun lapsi sai joulupyhinä vesirokon. Asuttiinkin vielä silloin 24 neliön yksiössä... ihan kuin olisi ollut viikon vankilasellissä, paitsi että vankilassa kai saa edes rauhassa lueskella ja puuhata jotain.
Voimia sulle! Pitäkää tänään vaikka videopäivä...