Miksi suomalaiset ovat kateellisina ilkeitä?

Heerrrat illlallistaaaa

Vierailija kirjoitti:

Tosi moni on mulle kateellinen. En suostu häpeämään hyviä ominaisuuksiani. En kuitenkaan tuo yhtään esiin erinomaisuuttani, kuten hyvää ulkonäköä ja menestystä, se vain näkyy vaikka yrittäisikin peittää. Miksi suomalaiset eivät voi kadehtia hiljaa mielessään vaan pitää pistää jotain kuittailua? Köyhät huvit kansakunnalla.

Kateus kumpuaa huonosta itsetunnosta ja tyytymättömyydestä omaan elämäänsä. Terveellä tavalla elämäänsä tyytymätön ihminen ottaa ja tekee kaikkensa muuttaakseen oman elämänsä epäkohtia tai ainakin yrittää sopeutua niihin jollei voi muuttaa niitä.

Minä, köyhän kodin tytär, olen joutunut itseäni huomattavasti varakkaammista lähtökohdista ponnistavien kadehtimaksi koko koulu- ja opiskeluaikani ajan koska olen sekä introventti että vähästä onnelliseksi tuleva ihminen. Radiosta kuuluva hyvä kappale saa hymyn huulilleni, kauniisti tai tyylikkäästi pukeutuva ihminen ilahduttaa silmiäni, söpö eläin aiheuttaa lämpimän ailahduksen sisimmässäni, hyvä ruoka on taivaan mannaa mankunystyröilleni jne. Ehkä olen jollain tavoin pöpi kun en jaksa murehtia ja murjottaa asioista, joille en voi tehdä mitään. Töissäkin pomo sanoi, että olen ainoa työntekijä joka ei puhu pahaa muista selän takana. Ei tulisi mieleenikään kuittailla toisille ihmisille koska en todellakaan voi tietää minkälaista heidän elämänsä on todellisuudessa. Ja mitäpä se oikeastaan edes kuuluukaan minulle?

En ole koskaan ymmärtänyt, miksi lähes kaikki asiat selitetään kateudella. Ja miksi se on muka negatiivinen tunne? Voin hyvin kertoa olevani kateellinen kaverini pyykkilautavatsasta, tulevasta Australian matkasta ja kivasta työpaikasta, mutta eihän se nyt herrajumala tarkoita sitä, että haluaisin hänen lihovan, matkan peruuntuvan/epäonnistuvan tahi potkuja! En ymmärrä, miten joku voi ajatella toisen onnen olevan itseltä pois (ellet ole urheilija tms.kilpailija)!?

Eivät kaikki ole ilkeitä