Miksi menit naimisiin kumppanisi kanssa?

Emt, koska tykkään mieheni kanssa oleskelusta... ollaan yhdes nyt oltu 2v, naimisissa 2kk

Meillä oli juridiset syyt. Asuimme avoliitossa pitkään, lapset oli tehty ja asunto ostettu. Joku päivä tämäkin avioliitto loppuu, joten leskelle jää vähemmän asioita hoidettavaksi.

Ensinnäkin rakastan häntä niin tulisesti että halusin/haluttiin avioliitolla kertoa se maailmalle.

Toiseksi mentiin perintöasioiden takia siksi että kun meillä ei ollut eikä ole vieläkään eikä luultavasti saadakaan yhteisiä lapsia, mutta on yhteinen talo ja muutakin omaisuutta.

Ei missään avioliittolaissa lue, että se pitäisi kestää loppuelämän. Päinvastoin, avioero on tässä maassa ihan laillinen ja hyväksyttävä asia. Me mentiin naimisiin sen takia, että avioliitto takaa meille sellaisia oikeuksia, joita avoliitossa ei ole. Siinä on myös määritelty sopimukset, mitä noudatetaan kun liitto loppuu. Saamme saman sukunimen ja päätäntävaltaa toistemme asioihin esim. vakavissa sairastapauksissa. 

Romantiikan tai rakkauden takia emme tarvitse juridisia sopimuksia.

No, en mennytkään. Ainoa syy mulle ois mennä rakkaudesta, juridinen puoli siinä on minusta turhan sitova, kun omaisuutta on.

Ei tarvitse tehdä testamenttia (lapseton pari)

Pelosta. 

Oltiin oltu niin pitkään yhdessä että se ikäänkuin kuului asiaan. Lapsiakin piti tehdä. 

No. Kaksi lasta tehtiin ja nyt ei mene päivääkään etten ajattele eroa. Kerran meinattiin jo tosissaan erota, mutta päätettiin vielä kokeilla kerran. Eipä olisi pitänyt. Mulla oli jo kämppäkin hankittuna. 

t. nainen, kohta 40 vuotta takana ja seuraavat 40 toivon mukaan hieman erilaisissa merkeissä.

Ihan vaan rakkaudesta, 28 v sitten. 

Se tuli juttelemaan mulle baarissa

t: av-mamma

Taloudelliset syyt. Lapsen tulon jälkeen käytiin maistraatissa.

Koska niin kuului tehdä.

Tyhmyydestä  (ja siitä on kyllä sakotettu)

Minä olen toista kertaa naimisissa. Ensimmäisellä kerralla 20 vuotta. Sen naimisiinmenon voisin kyllä kyseenalaistaa, jos vain vielä muistaisin kaiken.

Minä en taas ymmärrrä, miksi en menisi naimisiin? Jos tiedän, että tämä on se oikea ja juuri hänen kanssaa haluan elää, en halua ikinä satuttaa häntä - miksi en?

Kyse on symbolisesta teosta, halusta osoittaa julkisesti tahtoni. En menisi naimisiin ja osoittaisi sitä julkisesti, jos selän takana ajattelen muuta.

En myöskään ymmärrä, miksi ihmiset sanovat, että vain avioliitosta ero on ero. Avoeroja ei lasketa eroiksi? Kaikki erot ovat eroja. Jos suhteeseen on lähdetty vakavalta pohjalta.

Kun oltiin ensin 10 vuotta katseltu, niin todettiin, että ei tämä mitään alkuhuumaa ole. Kun lapsia tuli, niin naimisiinmeno oli järkevää, ei tarvi käydä tunnustamassa. Rakastetaan toisiamme ja ollaan toistemme elämänkumppanit ja parhaat ystävät.

Ei haluttu au-lapsia, taloudelliset ja juridiset syyt. Sama sukunimi koko perheellä.

no ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että rakastuin mieheeni aivan hulluna, ja edelleen rakastan häntä 12 vuoden jälkeen.

Silloin kun ihminen menee naimisiin, niin ei sitä avioeroja mietitä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli juridiset syyt. Asuimme avoliitossa pitkään, lapset oli tehty ja asunto ostettu. Joku päivä tämäkin avioliitto loppuu, joten leskelle jää vähemmän asioita hoidettavaksi.

Leskellä on ihan yhtä monta asiaa hoidettavana, ne vaan hoituu vähän eri avoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli juridiset syyt. Asuimme avoliitossa pitkään, lapset oli tehty ja asunto ostettu. Joku päivä tämäkin avioliitto loppuu, joten leskelle jää vähemmän asioita hoidettavaksi.

Leskellä on ihan yhtä monta asiaa hoidettavana, ne vaan hoituu vähän eri avoin.

Itseasiassa taitaa avoleskellä olla jopa vähemmän tehtävää... hän kun voi esim hautajaiset jättää sukulaisten hoidettavaksi :)

Hän on maailman hienoin ihminen ja olo oli niin turvallinen että tiesin uskaltavani kanssaan naimisiin. Ja tiesin että uskallan jakaa kanssaan kaiken. Eli vuorenvarma fiilis ja valtava rakkaus.

Jälkeenpäin olen ajatellut miten hyvä juttu on olla yhteinen yksikkö lain silmissä. Häiden alla kyse oli rakkaudesta ja siitä että halusin (ja haluan) jakaa elämäni hänen kanssaan ja juhlia asiaa asiaankuuluvasti.

Aluksi en tuntenut mitään suurta rakkautta,vaan halusin pois lapsuuden kodista toiseen kaupunkiin.Tottakai jotain tunteita oli,mutta ei kovin syviä.Tunteeni ovat kasvaneet vuosien myötä.Nyt olemme olleet naimisissa lähes 30 vuotta.Mieheni on paras mahdollinen kumppani;turvallinen,ystäväni ja rakastettuni.Lapsillemme hän on hyvä isä.Enpä olisi uskonut,että olemme yhdessä näin pitkään.