Lue keskustelun säännöt.
Omituisinta/törkeintä mitä vieraat ovat tehneet ollessaan teillä kylässä?
Itsellä ei tule mieleen muuta kuin se kun kaveri tuli kerran Joulukuussa käymään kylässä ja valitti että hänellä tekee mieli suklaata ja hetken oltuamme olohuoneessa ja kaverin valitusta kuunnellessa päätin keittää meille kahvit ja häippäisin keittiöön ja kun olin laittanut kahvin porisemaan, tulin takaisin ja huomasin että kaveri oli ottanut lasten suklaakalenterit jotka oli olleet olohuoneen tietokonepöydällä ja luukku luukun jälkeen aukoi ja pisteli suklaat suuhunsa
Kommentit (2728)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä asuin vuosia sitten puolisoni kanssa kesän eräässä Etelä-Euroopan maassa pienessä yksiössä. Puolison kaveri oli sit kerran laittanut viestiä, että hei aijaa tekö asutte siellä, sopiiko jos tulisin joku viikonloppu käymään? Eipä siellä muita käynyt joten ajateltiin, että miksipä ei? Kerrottiin toki että ahdasta on ja nukkumapaikka on vuodesohvasta kasattu sänky olohuoneessa. Tämä oli kaverille OK.
Mentiin sitten sovittuna päivänä lentokentälle vastaan ja tuli muutaman kerran hieraistua silmiä, kun kentällä olikin yhden miehen sijasta kolme. Oli tämä yksi kaveri ottanut sit pari muutakin kaveria "messiin" ja se selvisi meille vasta paikanpäällä. Siinä hetken mietin että mihin mä ne laitan nukkumaan, kun vuodesohvalle mahtuu punkkaamaan ihan maksimissaan 2 henkeä. Olin hotelliin laittamassa, mutta ei kuulemma ollut varaa.
Ihmeellisesti sitten saatiin yksi näistä sankareista "majoitettua" olohuoneen nojatuoliin (!) jossa sitten nukkui VIIKON, kun viikonlopun reissu venähtikin meille kertomatta 7 päivän vierailuksi.
Nää kolme vierasta ei viikon aikana ostanut kaupasta muuta kuin kaljaa kun oli niin halpaa. Viimesenä iltana ukko totaalisen kyllästyneenä vei kaverinsa kauppaan, latoi kärryn täyteen ruokaa ja pakotti maksamaan. Pitkin hampain suostuivat, vaikka viikon verran olivat meidän piikkiin syöneet.
Kerran suihkuun mennessäni ihmettelin että miksi mun pyyhe on ihan märkä. Kysyin, ja vastaus oli yhdeltä, että no mä lainasin sitä. Ei ollut aikuinen mies ottanut rahan lisäksi mukaansa edes pyyhettä ja suihkusaippuaa, eikä voinut puhdasta pyyhettä pyytää edes lainaan vaan otti ensimmäisen mikä naulakossa tuli vastaan. Tämän jälkeen piilotin hammasharjani makuuhuoneen vaatekaappiin. Tiedä vaikka silläkin olisivat hampaansa harjanneet, kun oma jäi kotiin?
Iltaisin niille tuli sitten harmi, kun ei ollut tietokonetta millä pelata. Oli vain yksi ainoa läppäri (minun), jota koko kolmehenkinen seurue toljotti aina kun vaan siihen tuli tilaisuus. Eivät sentään kehdanneet väittää vastaan kun iltaisin hyvissä ajoin vetäydyin makkariin yksin läppärin kanssa. Silloin olohuoneessakin tuli hiljaista, välillä tosin joku korkkasi kaljan.
Sen viikon aikana näistä kolmesta miehestä vain yksi oli jonkinlaisessa sosiaalisessa kontaktissa minun kanssa. Kaksi muuta joko istuivat sohvalla ja tuijottivat seinään tai puhuivat keskenään. Yritin saada jutunjuurta parin ensimmäisen päivän aikana aikaiseksi, mutta lopetin kun en saanut vastaukseksi edes katsekontaktia.
Uskomatonta mutta totta. Ihan aikuiset miehet kyseessä.
Jumalauta mä purskahdin itkuun kun saatettiin ne lentokentälle. Oli pitkä ja raskas viikko.
Yksiö, jossa olohuone ja makuuhuone?? Ei suomessa/suomeksi.
Kyllä. Vähän reilu 30 neliöinen yksiö, jossa makuuhuone, kylppäri, keittonurkkaus, pieni eteinen, olohuone ja parveke. [/quote
Suomessa tuo on kaksio, jos on makuuhuone ja olohuone. Jos on kaksi makuuhuonetta ja olohuone sitä sanotaan kolmioksi. Yksiössä on vain yksi huone ja keittiö/ keittonurkkaus/ keittokomero. Kaikissa tietysti myös kylppäri.
Ei pidä paikkaansa. Suomessakin asunto on yksiö, mikäli siinä on kaksi huonetta, vaikka toinen huoneista olisikin makuuhuone. Mikäli keittiö ja olohuone jakavat saman tilan (myös keittokomeron tapauksessa, koska keittokomero/nurkkaus ei ole erillinen huone), asunto on yksiö (siinäkin tapauksessa, että makuuhuone on erillinen). Tilaa, johon keittiö kuuluu, ei lasketa huoneeksi.
Onpa täällä tietämätöntä porukkaa, kun tätä kommenttia on alapeukutettu niin paljon. Asia on juuri näin kuten tässä kerrotaan. Ystävänikin on asunut joskus yksiössä, jossa oli pieni makuuhuone ja tilava olohuone, jossa oli samassa tilassa keittonurkkaus. Ja asunto oli virallisesti kaikissa kirjoissa nimenomaan yksiö, vaikka siinä oli erillinen makuuhuone.
Ihan vain vinkkinä jos oikeasti et tajunnut: alapeukut eivät johdu tästä asiasta vaan siitä kun tästä asiasta jankutetaan tässä ketjussa ihan liikaa. Mielummin jos voitaisiin keskittyä asiaan, joka on siis omituisinta/törkeitä mitä vieraat ovat tehneet ollessaan teillä kylässä. Kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ei oikeastaan liity vieraisiin, mutta veljen tuleva vaimo lainaa äidin autoa jatkuvasti. Ko. henkilö on hyvin vaatimattomista olosuhteista, hyvin pihi ja muutenkin outo. Sitten hän luopui autostaan ja nyt lainailee viikottain autoa. Vaikka kovaan ääneen on toitottanut, ettei tarvitse autoa ja pärjää ilmankin.
Todella törkeää toimintaa ja en ymmärrä miksi äitinikin sallii tämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli just saksalainen kaveri kylässä ja ai että vitutti. Tiesin kyllä jo muutenkin, että täl kaverilla on vinksahtanut maailmankuva mitä ruokaan tulee (kärsi joskus anoreksiasta, pikkasen terveysruokafanaatikko ja pysähtelee ihan jokaisen ravintolan ja kahvilan kohdalla), mut silti. Olis ollu syömässä ihan koko ajan. Tarjosin esim. keksejä teen kanssa ja myöhemmin tää tyttö oli omin lupineen mun kaapilla syömässä viimesiä keksejä.
Myöhemminkin bongasin sen mun kaapilla ja kysyin, et mitä etsii. Sano, että suklaata. Ei mulla ollu, mut ei nyt jumalauta toisten suklaakätköjä saa mennä omin luvin syömään. Se myös otti luvatta mun vitamiiniporetabletteja.
Mulla oli puolikas Lidlin litran jugurtti ja ehkä 1/4 pussia kaurahiutaleita jälellä ku hän tuli torstaina. Perjantaina ei ollu kumpaakaan. Ostin uuden litran jugurtin perjantaina ja se oli sunnuntaina syöty enkä ollu ite edes koskenu siihen vielä.
Muutenkin koko ajan et anna sitä, anna tätä mitä ruokaan tuli. Kaveri osti omaaki ruokaa, mut sit kuitenki oli koko ajan kärttämässä mun ruokaa. Esim. lauantaina laitoin pizzaa (kaveri osti itelleen take away sushia koska ei tykkää pizzasta) ja se tuli napsimaan mun fetaa ja mozzarellaa ku pilkoin sitä. Sit ku oltii jossaa ulkona ja jos söin jotaa nii taas se tuli luvatta maistelemaan multa. Tyyliin mulla sämpylä kädessä ja se haukkas siitä ihan kysymättä.
Tyttö myös vietti ihan tolkuttomasti aikaa vessassa koska puhelin piti ottaa mukaan. Kyllä mullakin on joskus puhelin vessassa, mut en ikimaailmassa myöntäis ja äänet totta kai pois ettei kukaan huomaa. Mutta vieraani iloisesti katteli videoita ja varas vessaa melkein puol tuntia etenki iltasin. Ja käytti myös ihan järettömät määrät vessapaperia. Puoltoista rullaa meni multa ja häneltä kolmessa päivässä.
Muutenkin sillä oli puhelin koko ajan kourassa. Ei mua haittaa, että ottaa valokuvia ja välillä tsekkaa viestit, ei vaikka oltas ruokapöydässä. Mut joku raja siinäki. Tää kaverini näpläs puhelinta ihan koko ajan: snapchat ja whatsapp viestitteli koko ajan ja myös nauhotti ääniviestejä whatsappissä koska ei jaksanu kuulemma kirjottaa. Ja kuunteli myös muitten ääniviestejä. Sen lisäks tää tyttö pari kertaa vei multa mun puhelimen kädestä koska halus nähä jotain mitä olisin ollu muutenki näyttämässä. Ja olis halunnu käydä mun puhelimen läpi, mut en antanu.
Kiva tyyppi, mut parempi pitää etäsuhteena tää kaveruus. :D
Tässä ei ole kyse anoreksiasta ei terveysruokafanatismista. Anorektikko ei syö. Kyse on ahmimishäiriöstä, ehkä myös bulimiasta.
Siis hänellä OLI anoreksia, omien sanojensa mukaan ainakin joten mikä minä olen muuta sanomaan. On päässyt siitä yli terapialla, lopettamalla mallintyöt (nuorempana teki jotain mallihommia), taistelulajeilla, ruokapäiväkirjoilla ja suunnittelemalla ruokiaan etukäteen, mutta varmaankin sen tuloksena sitten syntynyt tää nykyinen vinksahtanut kuva ruokaan. Nykyäänkin hän siis yhä ajattelee ruokaa ihan jatkuvasti, mutta ruoan välttely on muuttunut jatkuvaksi naposteluksi, melkein sairaalloiseen kiinnostukseen ruokia kohtaan (etenkin joka ikisen kahvilan ja konditorian kohdalla on pysähdyttävä vähintään katselemaan näyteikkunaa) ja liikuntavimmaksi (harrastaa paria taistelulajia, on jatkuvasti salilla, laskee kaloreita ja popsii proteiinilisiä).
Vierailija kirjoitti:
Kasvissyöjä koulukaverini kutsui itsensä usein luokseni kylään koulun jälkeen. Hänellä oli bulimia ja niin vaan aina tyhjensi kaappini ja oksensi. Sinne meni pönttöön vähillä rahoilla ostamani ruoat, mm. meat lovers Grandiosa yms :D
No onpa tosi hauskaa. Miksi annoit hänen hotkia ruokas ja vieläpä toistuvasti, ja jos vielä tiesit että hänellä on bulimia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun mun miehen sisko tulee perheineen kylään, niin hän kyllä aina itse ilmoittaa hyvissä ajoin tulostaan, että kerkeen hyvinkin leipoa tai hakea kaupasta jotakin. Aina on piirakkaa/kakkua ja vähintään 2 sorttia keksiä pöydässä tarjolla. Aluksi yritin ostaa lapsille mehuakin ja muutenkin huomioin heidän lapset tarjoilussa, mutta miehen sisko tuo joka kerta lapsille omat eväät ja omat mehut, meidän tarjoilut ei kelpaa. Aluksi luulin, että yrittää opettaa lapset vähemmälle sokerille, mutta kotonaan lapset syövät kyllä ihan kaikkea. Vanhemmat maistavat kakkuja ja piirakoita, mutta hyvin vähän.
Tämä samainen sisko myös aina kommentoi kaikki mahdolliset puutteet ja virheet mitä vain löytää kodistamme. Siis on hänen lapsuudenkotinsa, mutta ei ole enää kahteen vuosikymmeneen täällä asunut. Kääntää asian niin, että "veli ei ole jaksanut sitten aittaa siivota", "veli ei ole puutarhasta huolehtinut", jne. Ja yhdestä pirun puskasta se sanoo joka ikinen kerta, kun ei olla sitä raivattu. On jopa itse tarjoutunut tulemaan sen raivaamaan! Se puska tulee olemaan siinä nyt hamaan tappiin asti, en uhallanikaan anna sitä kaataa! :)
Mä olen tässä asunut nyt kauemmin kuin hän on lapsena asunut, ja silti hänellä tuntuu olevan oikeus puuttua tämän tilan asioihin. Jännä kyllä, kun ei enää nykyisin kutsuta heitä meille kylään...
Mä en näe tuossa tarjoiluhommassa mitään erityisen törkeää. Sinä teet tarjottavaa miten teet, ja toiset syövät niitä miten syövät. Ei mun mielestä ole ok loukkaantua siitä, että Pirkko söi vain pienen palasen piirakkaa. Tuo lasten omien eväiden tuominen toki on erikoista, mutta voithan kysyä joskus suoraan että miksi lapsille on omat tarjottavat mukana. Se voi olla vain jäänyt tavaksi pikkulapsiajoilta, tai sitten välttelevät sokerin syöntiä siinä mielessä että kun sokeria syödään niin sitä syödään kotona vain tiettynä päivänä tms. Kyllä mä itsekin otan monesti lapsille omat eväät matkaan, mutta ovat aika pieniä vielä ja en halua että syövät sokeria useamman kerran viikossa.
Mutta tuo teidän kodin kommentointi on moukkamaista ja rajatonta toimintaa. Miehen sisko ei selvästikään hahmota rajoja tämän asian suhteen, ja kuvittelee että voi puhua veljestäänkin kuin olisivat vielä jotain teinejä jotka kilpaa moittivat toisiaan. Ihan ärsyttää sun puolesta tuollainen käytös. Jotkut ei vaan hahmota vielä nelikymppisinäkään, että perhesuhteet muuttuvat ajan kanssa ja se mikä oli lapsena ok ei todellakaan ole ok kun kaikilla on omat kodit ja perheet.
Sinuna mä näpäyttäisin joskus, esim. "Aijaa. Oletko sinä muuttamassa meille, vai miksi koet että pihamme/sisustuksemme/tms. on sinun asiasi?"
Tuollainen "näpäyttely" vasta lapsellista onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häntä ei kutsuttu meille enää sen jälkeen. kirjoitti:
Erään pariskunnan 14v poika meni selvästi vessaamme runkkaamaan kesken vierailun. Tosin hän on lievästi kehitysvammainen, mutta silti se ihmetytti.
Minäkin runkkailin tuon ikäisenä aina kyläillessä. Pyykkikorista saattoi löytää käytettyjä alushousuja, ja niitä nuuhkiessa lohkare kyllä irtosi kuin itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järjestän joka vuosi itsenäisyyspäivänä pienet illanistujaiset. On yksi pariskunta, joka ei ikinä syö mitään mitä minä tarjoan. Joka vuosi sanon, että teen ruokaa ja naposteltavia on ja viiniä. Tarjoan alkuun kuoharit. Pariskunta tulee kylläisenä paikalle, ei syö mitään ja juo vain omia juomiaan. Mies juo olutta suoraan purkista. Kaikki aina ihmettelevät miksi pitää tulla maha täynnä. Ruoissa ei siis ole mitään sellaista mitä pariskunta ei söisi, tyyliin karjalanpaisti jonka ovat itsekin juuri tehneet kotona. Pakko vain ähmiä maha täyteen kotona ja sitten nyrpistellä minun tarjottavilleni. Tämä ei ole kohteliaisuutta heiltä, etteivät kehtaisi syödä, vaan joku ihme lukotus käytöksessä. On tosi omituinen pariskunta, vaikka ovatkin rakkaita ystäviäni.
Tämä jostain syystä ärsyttää :D
Itsellänikin on muutama kyläilypaikka jonka tarjottavia en vaan pysty laittamaan suuhuni. Ei se takia, että itse ruoka olisi oletusarvoisesti pahaa, vaan ihan perushygienian puuttumisen piikkiin menee. Olen siis nähnyt kuinka heillä siivotaan (ja mitä ei siivota) ja laitetaan ruokaa (pesemättä käsiä/sormukset sormissa/pitkät kynnet taikinassa jne). En vaan yksinkertaisesti pysty. Hävettää niin joka kerta selitellä syömättömyyttä, mutta kun ei pysty niin ei. Ja maha täytyy tietysti vetää täyteen ennen kyläilyä ettei tule nälkä sinä aikana.
Voin käsi sydämellä sanoa ettei tästäkään ole kyse. Ei edes lemmikkejä ole ettei karvatkaan lentele taikinaan. Kaveri tietää, että minulla on eri rätit lattialle ja pöydille ja pesen keittiöpyyhkeitä 60 asteessa ja vaihdan niitä usein, pyyhin pöytiä puhtailla räteillä ja tolulla jne ja pesen käsiä /omakehu. Kaveri on syönyt luonani synttäritarjoiluja ja olen tehnyt hänelle ruokaa erikseen, mutta joku lukotus on tuossa itsenäisyyspvn vastaanotolla.
Ehkä syy on sama kuin itselläni: Jos haluan juoda alkoholia, en pysty syödä mitään samanaikaisesti. Asiat erikseen; syöminen syömisenä, hiprakka hiprakkana. Uskon, että voi tuntua epäkohteliaalta käytökseltä, mutta en vain saa palaakaan ruokaa alas, jos tarkoituksenani on juoda pikku känni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä tapahtui niin päin että vein näytille uuden poikaystäväni äitini mökille jossa oli myös äidin uusi miesystävä. No ottivat illalla hieman saunajuomaa kuistilla ja minä poikaystäväni kanssa menin saunaan. Sieltä tullessamme menimme sisälle, ja yllätys oli suuri kun mökin oven avatessani äitini oli sakset levällään hommissa ukkonsa kanssa. Minua hävetti niin paljon että pillahdin itkuun. Kieltämättä poikaystävänikin oli hyvin hämmentynyt.
Vierailija kirjoitti:
Lapsuuden kodissaan vierailevilla on usein ihmeellinen taipumus taantua taaperotasolle jopa itse allekirjoittamistaan kauppakirjoista huolimatta.
Ei kannattaisi luovuttaa, myydä tai ollenkaan muuttaa pois kotoaan, jos ei kestä sitä, että uudet isännät ja emännät jatkavat huushollausta omalla tavallaan.
Kun ne kuviot onkin yleensä just noin yksinkertaisia että joko myyt tai asut itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi hajotti tietokoneen näytön ja äitinsä tietenkin tarjoutui ostamaan uuden tilalle, mutta alkoikin hinnan kuullessaan napisemaan, että noin kallis, eikö halvempi kelpaisi? Kyseessä oli siis pelitietokone ja näytöllä yksinään hintaa reilu tonni.
Yritti vielä, että ei nyt noin paljon viitsi laittaa rahaa elektroniikkaan, että eikö käy joku Gigantin halppisnäyttö?
Öö, ei käy. Haluan sen saman tilalle minkä hajoitittekin.Ostiko
Osti, kun näpyttelin samantien tilauksen menemään uudesta näytöstä ja iskin läppärin naisen nenän eteen, että sitten siihen vaan niitä verkkopankkitunnuksia, kiitos.
otan osaa menetykseen, itelläkin vois vähän kilahtaa jos oma acer predator menis jonku ipanan puolesta paskaks :D
En minä sille lapselle ollut vihainen, vaan äidille, joka ei tarpeeksi tarkkaan vahtinut lastaan ja vielä kehtasi alkaa päälle valittamaan, että onpa kallis, ei nyt millään huvittais maksaa, voivoi.
Suosittelen kaikille lapsiperheille kotivakuutukseen liittyvää vastuuvahinkovakuutusta (tuolla nimellä kai on). Korvaa omalle ja muiden omaisuudelle sattuneet vahingot, omavastuu toki on, eikä vakuutusmaksu ole juuri mitään. Jos tollaisen 1000€ näytönkin hajottaa kyläreissulla niin mieluummin maksaa sen omavastuun kun tonnin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun mun miehen sisko tulee perheineen kylään, niin hän kyllä aina itse ilmoittaa hyvissä ajoin tulostaan, että kerkeen hyvinkin leipoa tai hakea kaupasta jotakin. Aina on piirakkaa/kakkua ja vähintään 2 sorttia keksiä pöydässä tarjolla. Aluksi yritin ostaa lapsille mehuakin ja muutenkin huomioin heidän lapset tarjoilussa, mutta miehen sisko tuo joka kerta lapsille omat eväät ja omat mehut, meidän tarjoilut ei kelpaa. Aluksi luulin, että yrittää opettaa lapset vähemmälle sokerille, mutta kotonaan lapset syövät kyllä ihan kaikkea. Vanhemmat maistavat kakkuja ja piirakoita, mutta hyvin vähän.
Tämä samainen sisko myös aina kommentoi kaikki mahdolliset puutteet ja virheet mitä vain löytää kodistamme. Siis on hänen lapsuudenkotinsa, mutta ei ole enää kahteen vuosikymmeneen täällä asunut. Kääntää asian niin, että "veli ei ole jaksanut sitten aittaa siivota", "veli ei ole puutarhasta huolehtinut", jne. Ja yhdestä pirun puskasta se sanoo joka ikinen kerta, kun ei olla sitä raivattu. On jopa itse tarjoutunut tulemaan sen raivaamaan! Se puska tulee olemaan siinä nyt hamaan tappiin asti, en uhallanikaan anna sitä kaataa! :)
Mä olen tässä asunut nyt kauemmin kuin hän on lapsena asunut, ja silti hänellä tuntuu olevan oikeus puuttua tämän tilan asioihin. Jännä kyllä, kun ei enää nykyisin kutsuta heitä meille kylään...
Mä en näe tuossa tarjoiluhommassa mitään erityisen törkeää. Sinä teet tarjottavaa miten teet, ja toiset syövät niitä miten syövät. Ei mun mielestä ole ok loukkaantua siitä, että Pirkko söi vain pienen palasen piirakkaa. Tuo lasten omien eväiden tuominen toki on erikoista, mutta voithan kysyä joskus suoraan että miksi lapsille on omat tarjottavat mukana. Se voi olla vain jäänyt tavaksi pikkulapsiajoilta, tai sitten välttelevät sokerin syöntiä siinä mielessä että kun sokeria syödään niin sitä syödään kotona vain tiettynä päivänä tms. Kyllä mä itsekin otan monesti lapsille omat eväät matkaan, mutta ovat aika pieniä vielä ja en halua että syövät sokeria useamman kerran viikossa.
Mutta tuo teidän kodin kommentointi on moukkamaista ja rajatonta toimintaa. Miehen sisko ei selvästikään hahmota rajoja tämän asian suhteen, ja kuvittelee että voi puhua veljestäänkin kuin olisivat vielä jotain teinejä jotka kilpaa moittivat toisiaan. Ihan ärsyttää sun puolesta tuollainen käytös. Jotkut ei vaan hahmota vielä nelikymppisinäkään, että perhesuhteet muuttuvat ajan kanssa ja se mikä oli lapsena ok ei todellakaan ole ok kun kaikilla on omat kodit ja perheet.
Sinuna mä näpäyttäisin joskus, esim. "Aijaa. Oletko sinä muuttamassa meille, vai miksi koet että pihamme/sisustuksemme/tms. on sinun asiasi?"
Aijaa? Minä ja veljeni naljaillaan ja kuittaillaan toisillemme edelleen vaikka ollaan molemmat kolmenkympin molemmin puolin. Tosin, meillä nyt onkin varmaan läheisemmät välit kuin monilla muilla sisaruksilla. Takana on raskaita asioita, isän saattohoito ja kuolema, perinnönjako ja äidin alkoholismi. Jos nämä meidän perhesuhteemme ovat muuttuneet johonkin suuntaan niin lähinnä vaan läheisempään vaikka molemmilla on jo puolisot ja omat kodit.
Olen myös myynyt pilkkahintaan osuuteni lapsuuden kodistamme veljellemme koska muutoin hän ei olisi saanut siihen lainaa. Lapsuuden koti on edelleen minulle todella tärkeä paikka joten ihan varmasti sanon asiasta jos näen, että jonkun kohdan on annettu alkaa repsottaa tai hoidettu huonosti. Toisaalta veli sanoo myös minulle jos olen laiskuuksissani jättänyt jotain asioita hoitamatta.
Voihan se olla, että nämä meidän välimme ärsyttävät veljeni avopuolisoa mutta ei hän ole koskaan asiasta mitään sanonut. Koen myös, että minun ja veljeni välit eivät kuulu kummankaan puolisoille pätkääkään.
Hienoa, että olet läheinen veljesi kanssa! Sisarussuhteet ovat toimiessaan ihan mahtavia. =)
Sinun on hyvä kuitenkin ymmärtää, että lapsuudenkotisi on nyt myös veljesi puolison koti. Normaalit käytöstavat on hyvä hallita. Mitä itse ajattelisit siitä, jos joku tulisi sinun kotiisi arvostelemaan ja päsmäröimään? Niinpä.
Hyvät käytöstavat ja rempallaan olevista nurkista huomauttaminen eivät mielestäni sulje toisiaan pois. Asioista kun voi mainita monella eri tavalla, myöskin niin että toinen ei tunne tulleensa mitenkään arvostelluksi tai päsmäröidyksi. Taitolajihan se tietysti on eikä kaikilta onnistu.
Tottakai minun lapsuudenkotini on nyt myös veljeni puolison koti ja saa emännöidä siellä mieleisellään tavalla. Mutta toivoisin kuitenkin hänenkin ymmärtävän, että siihen muuttaessaan hän on muuttanut sisälle myös minun pitkälle päälle kolmekymmentä vuotiseen historiaan, lapsuuteen ja aikaan ennen isän kuolemaa, ja ymmärtäisi, että paikka on minulle edelleen tärkeä.
Olisin toki voinut siihen tilalle jäädäkin mutta veljeni halusi sitä enemmän ja aikoi ruveta tekemään sillä elantoaan joten en halunnut olla sille esteenä. Tunnesiteitä siihen paikkaan en kuitenkaan valitettavasti voinut katkaista tasan sillä hetkellä kun kauppakirjat tehtiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi vieras kaivoi nenäänsä ja pyyhki räkää seinään. Yhden pyyhkäisyn näin. Löytyi poistuttuaan kuivuneita klönttejä muualtakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun mun miehen sisko tulee perheineen kylään, niin hän kyllä aina itse ilmoittaa hyvissä ajoin tulostaan, että kerkeen hyvinkin leipoa tai hakea kaupasta jotakin. Aina on piirakkaa/kakkua ja vähintään 2 sorttia keksiä pöydässä tarjolla. Aluksi yritin ostaa lapsille mehuakin ja muutenkin huomioin heidän lapset tarjoilussa, mutta miehen sisko tuo joka kerta lapsille omat eväät ja omat mehut, meidän tarjoilut ei kelpaa. Aluksi luulin, että yrittää opettaa lapset vähemmälle sokerille, mutta kotonaan lapset syövät kyllä ihan kaikkea. Vanhemmat maistavat kakkuja ja piirakoita, mutta hyvin vähän.
Tämä samainen sisko myös aina kommentoi kaikki mahdolliset puutteet ja virheet mitä vain löytää kodistamme. Siis on hänen lapsuudenkotinsa, mutta ei ole enää kahteen vuosikymmeneen täällä asunut. Kääntää asian niin, että "veli ei ole jaksanut sitten aittaa siivota", "veli ei ole puutarhasta huolehtinut", jne. Ja yhdestä pirun puskasta se sanoo joka ikinen kerta, kun ei olla sitä raivattu. On jopa itse tarjoutunut tulemaan sen raivaamaan! Se puska tulee olemaan siinä nyt hamaan tappiin asti, en uhallanikaan anna sitä kaataa! :)
Mä olen tässä asunut nyt kauemmin kuin hän on lapsena asunut, ja silti hänellä tuntuu olevan oikeus puuttua tämän tilan asioihin. Jännä kyllä, kun ei enää nykyisin kutsuta heitä meille kylään...
Mä en näe tuossa tarjoiluhommassa mitään erityisen törkeää. Sinä teet tarjottavaa miten teet, ja toiset syövät niitä miten syövät. Ei mun mielestä ole ok loukkaantua siitä, että Pirkko söi vain pienen palasen piirakkaa. Tuo lasten omien eväiden tuominen toki on erikoista, mutta voithan kysyä joskus suoraan että miksi lapsille on omat tarjottavat mukana. Se voi olla vain jäänyt tavaksi pikkulapsiajoilta, tai sitten välttelevät sokerin syöntiä siinä mielessä että kun sokeria syödään niin sitä syödään kotona vain tiettynä päivänä tms. Kyllä mä itsekin otan monesti lapsille omat eväät matkaan, mutta ovat aika pieniä vielä ja en halua että syövät sokeria useamman kerran viikossa.
Mutta tuo teidän kodin kommentointi on moukkamaista ja rajatonta toimintaa. Miehen sisko ei selvästikään hahmota rajoja tämän asian suhteen, ja kuvittelee että voi puhua veljestäänkin kuin olisivat vielä jotain teinejä jotka kilpaa moittivat toisiaan. Ihan ärsyttää sun puolesta tuollainen käytös. Jotkut ei vaan hahmota vielä nelikymppisinäkään, että perhesuhteet muuttuvat ajan kanssa ja se mikä oli lapsena ok ei todellakaan ole ok kun kaikilla on omat kodit ja perheet.
Sinuna mä näpäyttäisin joskus, esim. "Aijaa. Oletko sinä muuttamassa meille, vai miksi koet että pihamme/sisustuksemme/tms. on sinun asiasi?"
Aijaa? Minä ja veljeni naljaillaan ja kuittaillaan toisillemme edelleen vaikka ollaan molemmat kolmenkympin molemmin puolin. Tosin, meillä nyt onkin varmaan läheisemmät välit kuin monilla muilla sisaruksilla. Takana on raskaita asioita, isän saattohoito ja kuolema, perinnönjako ja äidin alkoholismi. Jos nämä meidän perhesuhteemme ovat muuttuneet johonkin suuntaan niin lähinnä vaan läheisempään vaikka molemmilla on jo puolisot ja omat kodit.
Olen myös myynyt pilkkahintaan osuuteni lapsuuden kodistamme veljellemme koska muutoin hän ei olisi saanut siihen lainaa. Lapsuuden koti on edelleen minulle todella tärkeä paikka joten ihan varmasti sanon asiasta jos näen, että jonkun kohdan on annettu alkaa repsottaa tai hoidettu huonosti. Toisaalta veli sanoo myös minulle jos olen laiskuuksissani jättänyt jotain asioita hoitamatta.
Voihan se olla, että nämä meidän välimme ärsyttävät veljeni avopuolisoa mutta ei hän ole koskaan asiasta mitään sanonut. Koen myös, että minun ja veljeni välit eivät kuulu kummankaan puolisoille pätkääkään.
Hienoa, että olet läheinen veljesi kanssa! Sisarussuhteet ovat toimiessaan ihan mahtavia. =)
Sinun on hyvä kuitenkin ymmärtää, että lapsuudenkotisi on nyt myös veljesi puolison koti. Normaalit käytöstavat on hyvä hallita. Mitä itse ajattelisit siitä, jos joku tulisi sinun kotiisi arvostelemaan ja päsmäröimään? Niinpä.
No, jos on sisaruksista toinen tullut kyläilemään kotipaikalleen, ja sanoo, että: tuo puska tuossa vieläkin / milloin ootte aatellut tuon tehdä... niin onko se niin epäkohteliasta muitten, kun sen uuden, sinne muuttaneen puolison mielestä? (Vaik olisit 30v asunut jo) Se on sinun kotisi, koska siellä asut, mutta tiedätkö, onko sisaruksilla joku inside-juttu, ei ole kertoneet/et ole kysynyt? Tai joku muu juttu ajalta, jolloin olivat lapsia? Et voi tietää, ellet kysy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä5454 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä asuin vuosia sitten puolisoni kanssa kesän eräässä Etelä-Euroopan maassa pienessä yksiössä. Puolison kaveri oli sit kerran laittanut viestiä, että hei aijaa tekö asutte siellä, sopiiko jos tulisin joku viikonloppu käymään? Eipä siellä muita käynyt joten ajateltiin, että miksipä ei? Kerrottiin toki että ahdasta on ja nukkumapaikka on vuodesohvasta kasattu sänky olohuoneessa. Tämä oli kaverille OK.
Mentiin sitten sovittuna päivänä lentokentälle vastaan ja tuli muutaman kerran hieraistua silmiä, kun kentällä olikin yhden miehen sijasta kolme. Oli tämä yksi kaveri ottanut sit pari muutakin kaveria "messiin" ja se selvisi meille vasta paikanpäällä. Siinä hetken mietin että mihin mä ne laitan nukkumaan, kun vuodesohvalle mahtuu punkkaamaan ihan maksimissaan 2 henkeä. Olin hotelliin laittamassa, mutta ei kuulemma ollut varaa.
Ihmeellisesti sitten saatiin yksi näistä sankareista "majoitettua" olohuoneen nojatuoliin (!) jossa sitten nukkui VIIKON, kun viikonlopun reissu venähtikin meille kertomatta 7 päivän vierailuksi.
Nää kolme vierasta ei viikon aikana ostanut kaupasta muuta kuin kaljaa kun oli niin halpaa. Viimesenä iltana ukko totaalisen kyllästyneenä vei kaverinsa kauppaan, latoi kärryn täyteen ruokaa ja pakotti maksamaan. Pitkin hampain suostuivat, vaikka viikon verran olivat meidän piikkiin syöneet.
Kerran suihkuun mennessäni ihmettelin että miksi mun pyyhe on ihan märkä. Kysyin, ja vastaus oli yhdeltä, että no mä lainasin sitä. Ei ollut aikuinen mies ottanut rahan lisäksi mukaansa edes pyyhettä ja suihkusaippuaa, eikä voinut puhdasta pyyhettä pyytää edes lainaan vaan otti ensimmäisen mikä naulakossa tuli vastaan. Tämän jälkeen piilotin hammasharjani makuuhuoneen vaatekaappiin. Tiedä vaikka silläkin olisivat hampaansa harjanneet, kun oma jäi kotiin?
Iltaisin niille tuli sitten harmi, kun ei ollut tietokonetta millä pelata. Oli vain yksi ainoa läppäri (minun), jota koko kolmehenkinen seurue toljotti aina kun vaan siihen tuli tilaisuus. Eivät sentään kehdanneet väittää vastaan kun iltaisin hyvissä ajoin vetäydyin makkariin yksin läppärin kanssa. Silloin olohuoneessakin tuli hiljaista, välillä tosin joku korkkasi kaljan.
Sen viikon aikana näistä kolmesta miehestä vain yksi oli jonkinlaisessa sosiaalisessa kontaktissa minun kanssa. Kaksi muuta joko istuivat sohvalla ja tuijottivat seinään tai puhuivat keskenään. Yritin saada jutunjuurta parin ensimmäisen päivän aikana aikaiseksi, mutta lopetin kun en saanut vastaukseksi edes katsekontaktia.
Uskomatonta mutta totta. Ihan aikuiset miehet kyseessä.
Jumalauta mä purskahdin itkuun kun saatettiin ne lentokentälle. Oli pitkä ja raskas viikko.
Yksiö, jossa olohuone ja makuuhuone?? Ei suomessa/suomeksi.
Kyllä. Vähän reilu 30 neliöinen yksiö, jossa makuuhuone, kylppäri, keittonurkkaus, pieni eteinen, olohuone ja parveke. [/quote
Suomessa tuo on kaksio, jos on makuuhuone ja olohuone. Jos on kaksi makuuhuonetta ja olohuone sitä sanotaan kolmioksi. Yksiössä on vain yksi huone ja keittiö/ keittonurkkaus/ keittokomero. Kaikissa tietysti myös kylppäri.
Makuuhuone ja tupakeittiö (keittiö ja olkkari samassa, isossa tilassa) +tietty vessa ja eteinen = yksiö.
Ainakin hoasilla on 1h+tpk niin kaksion nimellä. Itse asuin sellaisessa 45m2 kaksiossa opiskelujen ajan samoin kuin kaverini toisessa hoasin tupakeittiökaksiossa. Muutenhan kaikki avokeittiöiset asunnot yhdellä makuuhuoneella olisi yksiöitä:o eikö yksiö ole asunto jossa olohuonetta ja makuuhuonetta ei ole erikseen vaan yhdistetty.
No, ainakin meillä on 1h+tpk yksiö. Lukee papereissa yksiö ja joitakin maksuja peritään hinnaston yksiö-kohdasta. ~40m2
Tapahtui viime sunnuntaina. Ystäväni joka on hyvin varakas tuli perheemme luo kylään (ihan vain muutamaksi tunniksi). Hän tietää todella hyvin että meillä on hankala rahatilanne. Juuri tuona päivänä vietettiin äitienpäivää joten juhlistimme sitä ostamalla vähän kalliimpia pihvejä ruuaksi. Kesken keskustelumme ystäväni yhtäkkiä pahoitteli että hänen on pakko lähteä kun hänellä on johonkin kiire. Vastasin että ei se mitään kun perheeni rupeaa muutenkin nyt syömään jonka jälkeen lähdemme melkein heti sukulaisten luo joten ei haittaa vaikka lähtee kiireellisesti. No tähän ystäväni vastasi että hyvä kun hänellä onkin jo nälkä niin syö meillä kun ei myöhemmin ehdi ja lähtee sitten samalla oven avauksella. Samalla sekunnilla ennenkuin mitään ehdin vastata hän meni keittiöön ja otti ison kasan ruokaa mukaanlukien kaikista isoimman pihvin ja heti syötyään lähti meiltä ilman kiitosta.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä5454 kirjoitti:
Kummallisin asia on se, lähinnä kyläillessä tai muissa tilaisuuksissa, jossa on ihmisiä.... Monta kertaa olen jo aiemminkin kertonut, etten syö lihaa, kun en ole vuosiin syönyt, (tietty en oleta, että kaikki maailman ihmiset sen automaattisesti muistaa) niin joka kerta tarjotaan lihaa, makkaraa jne, ja sit se sama jankutus, kun ensin nätisti sanoo, ei kiitos, sitten selität miksi ei ja lopulta siitä alkaa suunnilleen riita. Vaikkei tarjoaja edes tietäisi etten todellakaan syö makkaraa, pitäisi asia olla sillä selvä, kun sanoo, että ei kiitos. Joka kerta alkaa se, että eikun kyllä otat, että ota nyt tämän kerran ja että et sinä liho jos tän kerran syöt tai että ota nyt kun kerran on näin paljon paistettu. Tai kun mä jätän syömättä pakolla lautaselle tungetut sapuskat, vaikka sanoin kolmesti että en ota! Sitten ihmetellään kun MÄ teen syömisestäni niin hirveen numeron. Kun en joka kerta jaksaisi selittää ja aiheesta väitellä, voisko joskus se "ei kiitos" riittää?
Tää on tosi kummallista. Olin itsekin kasvissyöjä vuosia, nykyään syön lihaa mutta pääasiassa kasvisruokaa. Etenkin vielä muutama vuosi sitten kasvisruokavaliota sai joka hemmetin kerta perustella kanssaruokailijoille ja muille henkilöille. Sitä olisi voinut verrata piinapenkkiin. Miksi ihmisiä kiinnostaa niin paljon, tai miksi jotkut kokevat sen uhkana mitä minä suuhuni pistän? Ollessani noin 15-vuotias olivat isäni puolison vanhemmat kylässä. Todella fiksuja ja mukavia ihmisiä, mutta muistan edelleenkin sen "isoisän" kommentin kasvissyöntiini liittyen, että "meillä ei aikoinaan jätetty syömättä mitään, kun ruokaa oli niin vähän". Jotenkin kummallinen asia sanoa. Nykyään meillä Suomessa ruokaa on enemmän kuin tarpeeksi (useimmille) ja ja siitä ei ole pulaa. Vaikka jätän lihan pois annoksestani, en kuole nälkään, emmekä elä enää pula-ajassa. En muista enää mitä tuohon totesin, siitä on jo niin kauan aikaa.
Kasvissyönti on nykyään trendi ja se on todella yleistä Suomessakin, joten on kerta kaikkiaan kummallista että sitä vielä ihmetellään ja päivitellään tuolla tavalla. Mun tuttavapiirissä on niin paljon kasvissyöjiä ja vegaaneja, että se on ihan normijuttu. Tänä päivänä myös aiemmin lihan nimeen vannoneet vanhempani valitsevat usein ravintolassa ja kotona kasvisruoan. Ei ole enää mikään itsestään selvyys, että annoksen pitäisi aina sisältää lihaa. Äiti ei yleensä edes osta lihatuotteita kotiin, eikä kyse ole edes mistään ideologisesta valinnasta. Jos meille on porukkaa tulossa juhlimaan tai syömään, yleensä kasvisruoka on automaattinen vaihtoehto. Niin yleistä se on.
Ja ihan tavallisia ihmisiä ollaan kaikki, erilaisin taustoin, erilaisista yhteiskuntaluokista; ei hienohelmoja, nirsoja tai fanaatikkoja. Kellä on ideologiset syynsä, kellä terveyssyyt ja kellä makusyyt. Ei väliä. Tänä päivänä ravinnosta on jostain syystä tullut asia, jota täytyy perustella muille ihmisille. Kyllä se on henkilökohtainen valinta, johon ei painostamalla voi vaikuttaa. Jos joku haluaa syödä yksinomaan grillimakkaraa niin omapa on asiansa. Jos joku syö kasvisruokaa niin sitten syö, ei kuulu minulle minkä takia.
Toki ruoka on monella tapaa merkityksellinen asia, mutta haukkumalla ei ketään saa muuttamaan tapojaan. Mikä varmasti kasvisruoan suosiota on kasvattanut, on se, että ihmiset näkevät miten herkullista ja terveellistä ruokaa siitä voi valmistaa. Mieluummin siis "positiivisen" kautta, jos ihmisiin haluaa vaikuttaa. Tämä pätee kehen tahansa. En itsekään pidä siitä, jos esimerkiksi vegaani arvostelee omia ruokailutottumuksiani halveksuvaan sävyyn. Asiat eivät ole mustavalkoisia ja ääripäät missä tahansa suhteessa vaarallisia, jos haluaa pakottaa oman ideologiansa muillekin.
Joo, mä oon n 40v ja lapsuudessa koulussakin oli tosi harvinaista ja outoa, jos siellä oli joku jolla oli vaik ihan yksi allergia. Nykyisin tuntuu, että allergioita, yliherkkyyksiä, ruokavalioita ja eri vaihtoehtoja on niin paljon, eri ikäluokissa, ettei luulisi yhden ei-kiitos-lihaa-mulle tyypin erottuvan. Ja kun se otetaan aina puheeksi, niin seläntakana oon taatusti muka hankala ja hippi ja tuputan muille ajatuksiani. Mut on myös moneen kertaan ihmetelty, olenko mä kasvissyöjä vaan silloin kun itselleni sopii? Ihmetellyt kysymystä.. No, mikäs kasvis se ranskalainen on?? (Tietääkseni peruna) Ai, sipsitkö on se mikä saa sut taas normaalisyöjäksi? (perunasta on ne sipsitkin tehty) jne jne Ja näytänkö mä lihavalta, vai... Kerran joku kysyi otanko kahviin maitoa vai kermaa...maitoa, kiitos...no, et sinä liho, jos kerran otat kermaa, ota vaan kermaa. (En tykkää kermasta kahvissa, en ole itse aiemmin edes ajatellut että niin pieni määrä lihottaisi). Koska ruoka on just niin kuin kirjoitit, niin henkilökohtainen asia, jokaisella omat mieltymyksensä ja on sellainen aihe, josta voi joku halutessaan loputtomiin väitellä. Mä kyllä usein kuulen vihjailuja, että en syö kunnon ruokaa, eikä sillä elä... Tai sit joku heittäytyy marttyyriksi, ja erikseen haluaa kasvisruuan minulle valmistaa, kun siitä ei ole vaivaa. No, taitaa vaan tulla vaivaantunut olo, jos ei vielä muka jo ole. Monta kertaa se kasvisruoka on ollut enemmänkin vähälihaista ruokaa, tai pelkkää lientä/kastiketta ilman lisukkeita. Syö sitä sitten pari lautasellista. Mä syön sen minkä syön, kun ei tuputeta, ja saa ottaa mitä haluaa ilman jankutusta. Tulee muuten mietittyä noita ruokailu-tilanteita, että menenkö, jaksanko koko ruokailun ajan vastata kysymyksiin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari kaveria tuli kylään ja pyysivät että saavatko syödä omenaa. Koko sato ei ollut vielä kypsä, mutta oletin että siellä joku kypsä olisi joukossa ja voisivat syödä välipalaksi. Kun tulin takaisin, olivat ahtamassa muovikasseihin omenaa omenan perään. Siinä oli kummallakin jo muovikassi puolillaan ja kiipeilivät puussa keräämässä lisää, sekä puoliraakoja että kypsiä, lähes kaikki alaoksat jo paljaana! Olin aivan tyrmistynyt: kun totesin että sai ottaa vain syötäväksi, ei koko satoa kotiinvietäväksi, heittivät kassit oikein kovaa maahan omenoineen ja ajoivat pois. Myöhemmin huomasin myös että olivat syöneet muutakin, mm. kuukausimansikkat, koska kasvi vielä sinä lämpimänä syksynä teki satoa niin myöhään, ja olin kylminä öinä nostanut ruukkuja sisään suojellakseni marjoja. En ole pitänyt yhteyttä sen jälkeen, mutta ovat haukkuneet itaraksi paskaksi. Siirtyivät piinaamaan onneksi muita. Eräs tuttava kertoi että olivat luvatta vieneet koko viinimarjasadon ja poimineet paljon luumuja ja karviaiset ihan kaikki, hän ei ollut osannut edes sanoa ei, kun marjat oli jo kerätty ja osa nakattu suuhun.
Ahneita porsaita kyllä näköjään riittää. Tuollaisilta ihmisiltä on jäänyt useampi selkäsauna saamatta.
No on sulla ja tuttavallas surkeat puut ja puskat, jos omenapuusta ei paria muovikassillista enempää irtoa ja kaksi tyyppiä tyhjentää viinimarjapensaat. Itse olen joutunut omenia ja marjoja tyrkyttämällä tyrkyttämään, kun parista puusta tulee kottikärryittäin ja pensaat notkuvat niin, että aina jää yli vaikka kuinka monta emäntää siellä pyörisi marjoja keräämässä.
On siinä ihan vissi ero, vaikka olisi puut ja pensaat väärällään satoa, että ilmestyykö sinne muovikassien kanssa tyypit keräämään omatoimisesti vai antaako niille luvan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun mun miehen sisko tulee perheineen kylään, niin hän kyllä aina itse ilmoittaa hyvissä ajoin tulostaan, että kerkeen hyvinkin leipoa tai hakea kaupasta jotakin. Aina on piirakkaa/kakkua ja vähintään 2 sorttia keksiä pöydässä tarjolla. Aluksi yritin ostaa lapsille mehuakin ja muutenkin huomioin heidän lapset tarjoilussa, mutta miehen sisko tuo joka kerta lapsille omat eväät ja omat mehut, meidän tarjoilut ei kelpaa. Aluksi luulin, että yrittää opettaa lapset vähemmälle sokerille, mutta kotonaan lapset syövät kyllä ihan kaikkea. Vanhemmat maistavat kakkuja ja piirakoita, mutta hyvin vähän.
Tämä samainen sisko myös aina kommentoi kaikki mahdolliset puutteet ja virheet mitä vain löytää kodistamme. Siis on hänen lapsuudenkotinsa, mutta ei ole enää kahteen vuosikymmeneen täällä asunut. Kääntää asian niin, että "veli ei ole jaksanut sitten aittaa siivota", "veli ei ole puutarhasta huolehtinut", jne. Ja yhdestä pirun puskasta se sanoo joka ikinen kerta, kun ei olla sitä raivattu. On jopa itse tarjoutunut tulemaan sen raivaamaan! Se puska tulee olemaan siinä nyt hamaan tappiin asti, en uhallanikaan anna sitä kaataa! :)
Mä olen tässä asunut nyt kauemmin kuin hän on lapsena asunut, ja silti hänellä tuntuu olevan oikeus puuttua tämän tilan asioihin. Jännä kyllä, kun ei enää nykyisin kutsuta heitä meille kylään...
Mä en näe tuossa tarjoiluhommassa mitään erityisen törkeää. Sinä teet tarjottavaa miten teet, ja toiset syövät niitä miten syövät. Ei mun mielestä ole ok loukkaantua siitä, että Pirkko söi vain pienen palasen piirakkaa. Tuo lasten omien eväiden tuominen toki on erikoista, mutta voithan kysyä joskus suoraan että miksi lapsille on omat tarjottavat mukana. Se voi olla vain jäänyt tavaksi pikkulapsiajoilta, tai sitten välttelevät sokerin syöntiä siinä mielessä että kun sokeria syödään niin sitä syödään kotona vain tiettynä päivänä tms. Kyllä mä itsekin otan monesti lapsille omat eväät matkaan, mutta ovat aika pieniä vielä ja en halua että syövät sokeria useamman kerran viikossa.
Mutta tuo teidän kodin kommentointi on moukkamaista ja rajatonta toimintaa. Miehen sisko ei selvästikään hahmota rajoja tämän asian suhteen, ja kuvittelee että voi puhua veljestäänkin kuin olisivat vielä jotain teinejä jotka kilpaa moittivat toisiaan. Ihan ärsyttää sun puolesta tuollainen käytös. Jotkut ei vaan hahmota vielä nelikymppisinäkään, että perhesuhteet muuttuvat ajan kanssa ja se mikä oli lapsena ok ei todellakaan ole ok kun kaikilla on omat kodit ja perheet.
Sinuna mä näpäyttäisin joskus, esim. "Aijaa. Oletko sinä muuttamassa meille, vai miksi koet että pihamme/sisustuksemme/tms. on sinun asiasi?"
Aijaa? Minä ja veljeni naljaillaan ja kuittaillaan toisillemme edelleen vaikka ollaan molemmat kolmenkympin molemmin puolin. Tosin, meillä nyt onkin varmaan läheisemmät välit kuin monilla muilla sisaruksilla. Takana on raskaita asioita, isän saattohoito ja kuolema, perinnönjako ja äidin alkoholismi. Jos nämä meidän perhesuhteemme ovat muuttuneet johonkin suuntaan niin lähinnä vaan läheisempään vaikka molemmilla on jo puolisot ja omat kodit.
Olen myös myynyt pilkkahintaan osuuteni lapsuuden kodistamme veljellemme koska muutoin hän ei olisi saanut siihen lainaa. Lapsuuden koti on edelleen minulle todella tärkeä paikka joten ihan varmasti sanon asiasta jos näen, että jonkun kohdan on annettu alkaa repsottaa tai hoidettu huonosti. Toisaalta veli sanoo myös minulle jos olen laiskuuksissani jättänyt jotain asioita hoitamatta.
Voihan se olla, että nämä meidän välimme ärsyttävät veljeni avopuolisoa mutta ei hän ole koskaan asiasta mitään sanonut. Koen myös, että minun ja veljeni välit eivät kuulu kummankaan puolisoille pätkääkään.
Hienoa, että olet läheinen veljesi kanssa! Sisarussuhteet ovat toimiessaan ihan mahtavia. =)
Sinun on hyvä kuitenkin ymmärtää, että lapsuudenkotisi on nyt myös veljesi puolison koti. Normaalit käytöstavat on hyvä hallita. Mitä itse ajattelisit siitä, jos joku tulisi sinun kotiisi arvostelemaan ja päsmäröimään? Niinpä.
Hyvät käytöstavat ja rempallaan olevista nurkista huomauttaminen eivät mielestäni sulje toisiaan pois. Asioista kun voi mainita monella eri tavalla, myöskin niin että toinen ei tunne tulleensa mitenkään arvostelluksi tai päsmäröidyksi. Taitolajihan se tietysti on eikä kaikilta onnistu.
Tottakai minun lapsuudenkotini on nyt myös veljeni puolison koti ja saa emännöidä siellä mieleisellään tavalla. Mutta toivoisin kuitenkin hänenkin ymmärtävän, että siihen muuttaessaan hän on muuttanut sisälle myös minun pitkälle päälle kolmekymmentä vuotiseen historiaan, lapsuuteen ja aikaan ennen isän kuolemaa, ja ymmärtäisi, että paikka on minulle edelleen tärkeä.
Olisin toki voinut siihen tilalle jäädäkin mutta veljeni halusi sitä enemmän ja aikoi ruveta tekemään sillä elantoaan joten en halunnut olla sille esteenä. Tunnesiteitä siihen paikkaan en kuitenkaan valitettavasti voinut katkaista tasan sillä hetkellä kun kauppakirjat tehtiin.
Mutta sinun kotisi se ei enää ole ja jos siellä huomauttelet vaikka kuinka sivistyneesti, on se täsmälleen sama kuin jos sinun kotiisi joku tulisi huomauttelemaan.
Sinun tunnesiteesi on sinun henkilökohtainen asiasi tai " ongelmasi" etkä voi käyttää sitä verukkeena.
Ja jos oikeasti välität veljestäsi etkä käytä teidän hyvää suhdettanne omaksi hyödyksesi niin todellakin otat huomioon veljesi parisuhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuuden kodissaan vierailevilla on usein ihmeellinen taipumus taantua taaperotasolle jopa itse allekirjoittamistaan kauppakirjoista huolimatta.
Ei kannattaisi luovuttaa, myydä tai ollenkaan muuttaa pois kotoaan, jos ei kestä sitä, että uudet isännät ja emännät jatkavat huushollausta omalla tavallaan.Kun ne kuviot onkin yleensä just noin yksinkertaisia että joko myyt tai asut itse.
Ja kiinteistön rasitustodistuksesta löytyvät mahdolliset jäljelle jääneet oikeudet jokamiehen oikeuden lisäksi. Loppu taitaakin olla kiinni vierailijan omista ihmissuhdetaidoista - ja tunteiden hallintakyvystä.
En oo koskaan kuullutkaan sellaisesta lastensuojeluyksiköstä kuin lasten huostasnotto. 😂 Työvuosia lastensuojelussa on kuitenkin kymmenen. 😃