Omituisinta/törkeintä mitä vieraat ovat tehneet ollessaan teillä kylässä?

Tutun lapsi tuli luokseni vanhempansa kanssa kylään, ja sillä aikaa kun häntä ei kaitsittu, oli hän kaivanut kaapista keksit ja mussutti niitä kysymättä ilman lupaa. Asia ei niin paljoa haitannut, kun tuttu lapsi, enkä kummemmin nyt ollut loukkaantunutkaan asiasta. Ainut mitä mietin, oli että miksi ei kysynyt lupaa. Ymmärrettävää silti, että lapset voivat ajattelematta toimia. Kyseessä 7-vuotias.

Tuo suihkuun lorottelu jakaa mielipiteitä aika tasaisesti. Osasta on ihan ok, oli mies tai nainen, osasta taas ei.

Erään pariskunnan 14v poika meni selvästi vessaamme runkkaamaan kesken vierailun. Tosin hän on lievästi kehitysvammainen, mutta silti se ihmetytti.

Aiemman puolisoni nuoruudenkaverilla oli aika ajoin tapana käydä meillä kylässä, jotta pääsisi vanhan kotikaupunkinsa yöelämää katsastamaan. Veti joka kerran niin hirveän kännin, että hajotti paikkoja, hukkasi tavaroita, sai paranoiakohtauksia yms. Nämä kohdistuivat lähinnä puolisooni ja hänen omaisuuteensa, joten ajattelin että kaipa hän sitten haluaa tavata ja majoittaa kaveriaan kaikesta huolimatta. Muutin mieleni, kun kaveri yhden känni-illan päätteeksi ei erottanut vessanovea meidän makuuhuoneen ovesta, ja kävi kusemassa meidän sänkyyn. Sen jälkeen sai etsiä majapaikkansa muualta.

Mieheni sisko perheineen asuu naapurissa ja lähes joka kerta kun miehen vanhemmat käyvät meillä kylässä siskon lapset tulevat meidän olohuoneen ikkunan taakse huutelemaan mummille ja pyytämään mummia heille. Joskus myös vanhemmat tulevat kurkkimaan ikkunan taakse. Saman perheen toinen lapsi kiukuttelee meillä juhlissa ja mummi pokkeuksetta lähtee lepyttelemään lasta, vanhemmat eivät puutu lapsen käytökseen millään tavalla.

Eräs ystäväni oli wannabe- sisustaja eli maalaili lähinnä kamujensa lastenhuoneita. Minulle hän alkoi ehdotella että hävittäisin olohuoneen maton (Chinese Classic, 750000 solmua/neliö) ja näytti minulle Ikean luettelosta jotain polypropyleeniroskaa, samoin olisin kuulemma voinut hävittää mustat nahkasohvani (kotimaiset, ainoat soveliaat kissanomistajalle) ja korvata ne joillakin kangashirvityksillä sekä paljon muuta. Siinä sivussa hän haukkui kaikkien yhteisten tuttaviemme varsin hienostuneet ja kalliitkin sisustukset. Olipa hänellä vielä otsaa pyytää viinipulloa palkaksi näistä suurenmoisista ideoistaan. Tyrkkäsin hänet ovesta ulos pullo surkeaa lahjaksi saamaani viiniä kainalossaan.

Toinen ex- ystäväni syötti aina koiriani pöydästä vaikka se oli kiellettyä ja antoi tenavansa tehdä mitä sattui, kerran mukula alkoi syödä koirankupista enkä ollut huomaavinani, muija repesi totaalisesti kun näki mitä kullannuppu teki, minun olisi pitänyt vahtia ettei lapsi tee sellaista. Pirullinen ilmeeni kai kertoi hänelle tarpeeksi kun pakkasi tenavansa ja lähti, ei ole tarvinnut pitää yhteyttä sen jälkeen :D

Joka kerta, kun mieheni veli käy meillä kylässä, on jotain mennyt rikki tai likaiseksi. Viimeeksi mies ja veljensä tekivät tietokonehommia ja veli haki kaapista ylimääräisen tietokoneen näytön. Tämähän on hajalla, totesi, kun kantoi näytön mieheni luo. Toden totta, ihan säröillä oli. Tasan tarkkaan tiesimme, että ehjä se oli ollut kun viimeeksi sen näimme. Muutenkin käsittelemme mieheni kanssa tavaroita varoen.

En tiedä onko hän kateellinen meille vai mikä vaivaa. Syyttäähän häntä ei voi, koska miten todistaisimme epäilymme. Onneksi asuu toisessa maassa, joten vierailee vain noin kerran vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Meille kävi kerran niin että meidät kutsuttiin miehen sukulaisen synttäripirskeisiin. Ajoimme 100 km paikalle. Kaupasta soitettiin että pitäisikö tuoda jotain bileisiin. Sieltä vastattiin että me pidettiinki ne juhlat jo eilen... Ei ollut tullu mieleen meille ilmoittaa. Arvatenkin emme ole enää juuri tekemisissä. He ovat todella outoa sakkia, tuo tempaus ei ole ainoa.

Mulle on käynyt vähän samalla lailla, mutta sattumalta sain tietää juhlien oikean ajankohdan. Toisella kertaa samat ihmiset ilmoittivat ajan väärin. Kaiken lisäksi he haluavat olla todella paljon tekemisissä ja aina kutsuvat yhä vain grillaamaan jne vaikka emme ole enää kahteen vuoteen käyneet em. tapauksien vuoksi. Kun eivät muutenkaan ole kovin samanlaisia ihmisiä.. Outoja tyyppejä maailmassa riittää!

Vierailija kirjoitti:

Eräs ystäväni oli wannabe- sisustaja eli maalaili lähinnä kamujensa lastenhuoneita. Minulle hän alkoi ehdotella että hävittäisin olohuoneen maton (Chinese Classic, 750000 solmua/neliö) ja näytti minulle Ikean luettelosta jotain polypropyleeniroskaa, samoin olisin kuulemma voinut hävittää mustat nahkasohvani (kotimaiset, ainoat soveliaat kissanomistajalle) ja korvata ne joillakin kangashirvityksillä sekä paljon muuta. Siinä sivussa hän haukkui kaikkien yhteisten tuttaviemme varsin hienostuneet ja kalliitkin sisustukset. Olipa hänellä vielä otsaa pyytää viinipulloa palkaksi näistä suurenmoisista ideoistaan. Tyrkkäsin hänet ovesta ulos pullo surkeaa lahjaksi saamaani viiniä kainalossaan.

Toinen ex- ystäväni syötti aina koiriani pöydästä vaikka se oli kiellettyä ja antoi tenavansa tehdä mitä sattui, kerran mukula alkoi syödä koirankupista enkä ollut huomaavinani, muija repesi totaalisesti kun näki mitä kullannuppu teki, minun olisi pitänyt vahtia ettei lapsi tee sellaista. Pirullinen ilmeeni kai kertoi hänelle tarpeeksi kun pakkasi tenavansa ja lähti, ei ole tarvinnut pitää yhteyttä sen jälkeen :D

Mulla on taas eräs ystävä, joka aina kehuskelee sisustustani ja haluaisi, että autan häntä hänen kodissaan. On joskus syntynyt kiusallisia tilanteita kun olemme puhuneet näistä aiheista, koska itse en ikinä arvostele muiden kotia, mutta täysin silmätön ystäväni kylläkin..

Esimerkiksi vaihdoin kevätverhot ja hän tuli kylään ja alkoi päivitellä, että ne vanhat verhot olivat kyllä ihan hirveän järkkyttävät, että harmaa on sitten ruma väri. Huomaamatta, että mulla on muualla yhä harmaita verhoja.. Ja, että aion laittaa ne takaisin talvella. Jännä fiilis tietää, mitä hän niistä ajattelee!

Toinen juttu oli kun tehtiin keittiöremppa ja hän sanoi, ettei muista millainen keittiö oli ennen saarekkeen kanssa (liian iso saareke). Näytin kännykästä kuvaa ja hän teki oksennuseleen laittamalla kaksi sormea avonaisen suun eteen. Meillä oli se keittiö kuitenkin 15 vuotta, joten tuntui aika jännältä ajatella, että hän inhosi sitä niiiiin paljon. ;D

Käyttäjä5454 kirjoitti:

Kummallisin asia on se, lähinnä kyläillessä tai muissa tilaisuuksissa, jossa on ihmisiä.... Monta kertaa olen jo aiemminkin kertonut, etten syö lihaa, kun en ole vuosiin syönyt, (tietty en oleta, että kaikki maailman ihmiset sen automaattisesti muistaa) niin joka kerta tarjotaan lihaa, makkaraa jne, ja sit se sama jankutus, kun ensin nätisti sanoo, ei kiitos, sitten selität miksi ei ja lopulta siitä alkaa suunnilleen riita. Vaikkei tarjoaja edes tietäisi etten todellakaan syö makkaraa, pitäisi asia olla sillä selvä, kun sanoo, että ei kiitos. Joka kerta alkaa se, että eikun kyllä otat, että ota nyt tämän kerran ja että et sinä liho jos tän kerran syöt tai että ota nyt kun kerran on näin paljon paistettu. Tai kun mä jätän syömättä pakolla lautaselle tungetut sapuskat, vaikka sanoin kolmesti että en ota! Sitten ihmetellään kun MÄ teen syömisestäni niin hirveen numeron. Kun en joka kerta jaksaisi selittää ja aiheesta väitellä, voisko joskus se "ei kiitos" riittää?

Tää on tosi kummallista. Olin itsekin kasvissyöjä vuosia, nykyään syön lihaa mutta pääasiassa kasvisruokaa. Etenkin vielä muutama vuosi sitten kasvisruokavaliota sai joka hemmetin kerta perustella kanssaruokailijoille ja muille henkilöille. Sitä olisi voinut verrata piinapenkkiin. Miksi ihmisiä kiinnostaa niin paljon, tai miksi jotkut kokevat sen uhkana mitä minä suuhuni pistän? Ollessani noin 15-vuotias olivat isäni puolison vanhemmat kylässä. Todella fiksuja ja mukavia ihmisiä, mutta muistan edelleenkin sen "isoisän" kommentin kasvissyöntiini liittyen, että "meillä ei aikoinaan jätetty syömättä mitään, kun ruokaa oli niin vähän". Jotenkin kummallinen asia sanoa. Nykyään meillä Suomessa ruokaa on enemmän kuin tarpeeksi (useimmille) ja ja siitä ei ole pulaa. Vaikka jätän lihan pois annoksestani, en kuole nälkään, emmekä elä enää pula-ajassa. En muista enää mitä tuohon totesin, siitä on jo niin kauan aikaa. 

Kasvissyönti on nykyään trendi ja se on todella yleistä Suomessakin, joten on kerta kaikkiaan kummallista että sitä vielä ihmetellään ja päivitellään tuolla tavalla. Mun tuttavapiirissä on niin paljon kasvissyöjiä ja vegaaneja, että se on ihan normijuttu. Tänä päivänä myös aiemmin lihan nimeen vannoneet vanhempani valitsevat usein ravintolassa ja kotona kasvisruoan. Ei ole enää mikään itsestään selvyys, että annoksen pitäisi aina sisältää lihaa. Äiti ei yleensä edes osta lihatuotteita kotiin, eikä kyse ole edes mistään ideologisesta valinnasta. Jos meille on porukkaa tulossa juhlimaan tai syömään, yleensä kasvisruoka on automaattinen vaihtoehto. Niin yleistä se on.

Ja ihan tavallisia ihmisiä ollaan kaikki, erilaisin taustoin, erilaisista yhteiskuntaluokista; ei hienohelmoja, nirsoja tai fanaatikkoja. Kellä on ideologiset syynsä, kellä terveyssyyt ja kellä makusyyt. Ei väliä. Tänä päivänä ravinnosta on jostain syystä tullut asia, jota täytyy perustella muille ihmisille. Kyllä se on henkilökohtainen valinta, johon ei painostamalla voi vaikuttaa. Jos joku haluaa syödä yksinomaan grillimakkaraa niin omapa on asiansa. Jos joku syö kasvisruokaa niin sitten syö, ei kuulu minulle minkä takia. 

Toki ruoka on monella tapaa merkityksellinen asia, mutta haukkumalla ei ketään saa muuttamaan tapojaan. Mikä varmasti kasvisruoan suosiota on kasvattanut, on se, että ihmiset näkevät miten herkullista ja terveellistä ruokaa siitä voi valmistaa. Mieluummin siis "positiivisen" kautta, jos ihmisiin haluaa vaikuttaa. Tämä pätee kehen tahansa. En itsekään pidä siitä, jos esimerkiksi vegaani arvostelee omia ruokailutottumuksiani halveksuvaan sävyyn. Asiat eivät ole mustavalkoisia ja ääripäät missä tahansa suhteessa vaarallisia, jos haluaa pakottaa oman ideologiansa muillekin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs ystäväni oli wannabe- sisustaja eli maalaili lähinnä kamujensa lastenhuoneita. Minulle hän alkoi ehdotella että hävittäisin olohuoneen maton (Chinese Classic, 750000 solmua/neliö) ja näytti minulle Ikean luettelosta jotain polypropyleeniroskaa, samoin olisin kuulemma voinut hävittää mustat nahkasohvani (kotimaiset, ainoat soveliaat kissanomistajalle) ja korvata ne joillakin kangashirvityksillä sekä paljon muuta. Siinä sivussa hän haukkui kaikkien yhteisten tuttaviemme varsin hienostuneet ja kalliitkin sisustukset. Olipa hänellä vielä otsaa pyytää viinipulloa palkaksi näistä suurenmoisista ideoistaan. Tyrkkäsin hänet ovesta ulos pullo surkeaa lahjaksi saamaani viiniä kainalossaan.

Toinen ex- ystäväni syötti aina koiriani pöydästä vaikka se oli kiellettyä ja antoi tenavansa tehdä mitä sattui, kerran mukula alkoi syödä koirankupista enkä ollut huomaavinani, muija repesi totaalisesti kun näki mitä kullannuppu teki, minun olisi pitänyt vahtia ettei lapsi tee sellaista. Pirullinen ilmeeni kai kertoi hänelle tarpeeksi kun pakkasi tenavansa ja lähti, ei ole tarvinnut pitää yhteyttä sen jälkeen :D

Mulla on taas eräs ystävä, joka aina kehuskelee sisustustani ja haluaisi, että autan häntä hänen kodissaan. On joskus syntynyt kiusallisia tilanteita kun olemme puhuneet näistä aiheista, koska itse en ikinä arvostele muiden kotia, mutta täysin silmätön ystäväni kylläkin..

Esimerkiksi vaihdoin kevätverhot ja hän tuli kylään ja alkoi päivitellä, että ne vanhat verhot olivat kyllä ihan hirveän järkkyttävät, että harmaa on sitten ruma väri. Huomaamatta, että mulla on muualla yhä harmaita verhoja.. Ja, että aion laittaa ne takaisin talvella. Jännä fiilis tietää, mitä hän niistä ajattelee!

Toinen juttu oli kun tehtiin keittiöremppa ja hän sanoi, ettei muista millainen keittiö oli ennen saarekkeen kanssa (liian iso saareke). Näytin kännykästä kuvaa ja hän teki oksennuseleen laittamalla kaksi sormea avonaisen suun eteen. Meillä oli se keittiö kuitenkin 15 vuotta, joten tuntui aika jännältä ajatella, että hän inhosi sitä niiiiin paljon. ;D

Äh, ei inhonnut. Toiset on vaan sen tyylisiä, että kokevat parhaaksi kohteliaisuudeksi sen, että haukkuu entisen. Että se tekisi jotenkin vielä hienommaksi nykyisen, kun vertaa oikein rujosti entiseen. Kyllä te tiedätte, varmasti jollekin on sanottu, että ihana uusi kampaus, se entinen olikin tosi vanhentava.

Tai okei, ehkä nää tyypit on vaan törppöjä ;-)

Vierailija kirjoitti:

Mä oon varmaan se omituinen, mutta aina kun menen jonkun luokse kylään (ei nyt ihan tuntemttoman, mutta kaverin), niin avaan ja katson heidän jääkaappeihinsa.

Jos siis vaikka keittiössä seistään, niin oon silleen et mää katon sun jääkaappiin. En sillälailla että ollaan olohuoneessa ja kävelen siitä keittiöön ja huikkaan et katon sun jääkaappiin, ei :D Mutta noin mä teen, mua kiinnostaa :D

Mulla on tällainen kaveri, hän on hyvä ystäväni ja aika lailla "kotonaan" meillä. Hän aina katsoo jääkappiin, koska kiinnostaa :D Ei sinänsä haittaa, mutta outoa kyllä. Itselläni ei ole mitään tarvetta tutkia toisten kaappeja - ei jääkaappeja tai muitakaan. Ei voisi vähempää kiinnostaa mitä muut syö. Tosin tää sama kaveri on melko ahmatti muutenkin. Tulee kahville ja pyytää aina jotakin ruokaa. Ei toikaan nyt haittaa, olen kyllä vieraanvarainen, mutten ymmärrä miten aikuiset ihmiset ei osaa itse huolehtia syömisestään siten ettei tarvii vieraisilla olla ruinaamassa ruokaa, tai miten ei kahvihetkeä jaksa ilman jotain leivänkannikkaa :D Säännöllinen ruokailurytmi pitäis nälän kurissa... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs ystäväni oli wannabe- sisustaja eli maalaili lähinnä kamujensa lastenhuoneita. Minulle hän alkoi ehdotella että hävittäisin olohuoneen maton (Chinese Classic, 750000 solmua/neliö) ja näytti minulle Ikean luettelosta jotain polypropyleeniroskaa, samoin olisin kuulemma voinut hävittää mustat nahkasohvani (kotimaiset, ainoat soveliaat kissanomistajalle) ja korvata ne joillakin kangashirvityksillä sekä paljon muuta. Siinä sivussa hän haukkui kaikkien yhteisten tuttaviemme varsin hienostuneet ja kalliitkin sisustukset. Olipa hänellä vielä otsaa pyytää viinipulloa palkaksi näistä suurenmoisista ideoistaan. Tyrkkäsin hänet ovesta ulos pullo surkeaa lahjaksi saamaani viiniä kainalossaan.

Toinen ex- ystäväni syötti aina koiriani pöydästä vaikka se oli kiellettyä ja antoi tenavansa tehdä mitä sattui, kerran mukula alkoi syödä koirankupista enkä ollut huomaavinani, muija repesi totaalisesti kun näki mitä kullannuppu teki, minun olisi pitänyt vahtia ettei lapsi tee sellaista. Pirullinen ilmeeni kai kertoi hänelle tarpeeksi kun pakkasi tenavansa ja lähti, ei ole tarvinnut pitää yhteyttä sen jälkeen :D

Mulla on taas eräs ystävä, joka aina kehuskelee sisustustani ja haluaisi, että autan häntä hänen kodissaan. On joskus syntynyt kiusallisia tilanteita kun olemme puhuneet näistä aiheista, koska itse en ikinä arvostele muiden kotia, mutta täysin silmätön ystäväni kylläkin..

Esimerkiksi vaihdoin kevätverhot ja hän tuli kylään ja alkoi päivitellä, että ne vanhat verhot olivat kyllä ihan hirveän järkkyttävät, että harmaa on sitten ruma väri. Huomaamatta, että mulla on muualla yhä harmaita verhoja.. Ja, että aion laittaa ne takaisin talvella. Jännä fiilis tietää, mitä hän niistä ajattelee!

Toinen juttu oli kun tehtiin keittiöremppa ja hän sanoi, ettei muista millainen keittiö oli ennen saarekkeen kanssa (liian iso saareke). Näytin kännykästä kuvaa ja hän teki oksennuseleen laittamalla kaksi sormea avonaisen suun eteen. Meillä oli se keittiö kuitenkin 15 vuotta, joten tuntui aika jännältä ajatella, että hän inhosi sitä niiiiin paljon. ;D

Äh, ei inhonnut. Toiset on vaan sen tyylisiä, että kokevat parhaaksi kohteliaisuudeksi sen, että haukkuu entisen. Että se tekisi jotenkin vielä hienommaksi nykyisen, kun vertaa oikein rujosti entiseen. Kyllä te tiedätte, varmasti jollekin on sanottu, että ihana uusi kampaus, se entinen olikin tosi vanhentava.

Tai okei, ehkä nää tyypit on vaan törppöjä ;-)

Minusta tahattomia törppöjä. Etenkin kun olen itse sellainen, että soudan ja huopaan samojen kampauksien ja värien välillä vuodesta toiseen. Eli se "kauhistus" tod. näk. roikkuu taas syksyllä verhotangossani. Mutta kun hän ei näitä asioita juuri mieti, tuskin on tajunnut asiaa vaan luulee minun pitävän seuraavan vuosikymmenen sitä samaa sitten. Kuten itse pitäisi..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs ystäväni oli wannabe- sisustaja eli maalaili lähinnä kamujensa lastenhuoneita. Minulle hän alkoi ehdotella että hävittäisin olohuoneen maton (Chinese Classic, 750000 solmua/neliö) ja näytti minulle Ikean luettelosta jotain polypropyleeniroskaa, samoin olisin kuulemma voinut hävittää mustat nahkasohvani (kotimaiset, ainoat soveliaat kissanomistajalle) ja korvata ne joillakin kangashirvityksillä sekä paljon muuta. Siinä sivussa hän haukkui kaikkien yhteisten tuttaviemme varsin hienostuneet ja kalliitkin sisustukset. Olipa hänellä vielä otsaa pyytää viinipulloa palkaksi näistä suurenmoisista ideoistaan. Tyrkkäsin hänet ovesta ulos pullo surkeaa lahjaksi saamaani viiniä kainalossaan.

Toinen ex- ystäväni syötti aina koiriani pöydästä vaikka se oli kiellettyä ja antoi tenavansa tehdä mitä sattui, kerran mukula alkoi syödä koirankupista enkä ollut huomaavinani, muija repesi totaalisesti kun näki mitä kullannuppu teki, minun olisi pitänyt vahtia ettei lapsi tee sellaista. Pirullinen ilmeeni kai kertoi hänelle tarpeeksi kun pakkasi tenavansa ja lähti, ei ole tarvinnut pitää yhteyttä sen jälkeen :D

Mulla on taas eräs ystävä, joka aina kehuskelee sisustustani ja haluaisi, että autan häntä hänen kodissaan. On joskus syntynyt kiusallisia tilanteita kun olemme puhuneet näistä aiheista, koska itse en ikinä arvostele muiden kotia, mutta täysin silmätön ystäväni kylläkin..

Esimerkiksi vaihdoin kevätverhot ja hän tuli kylään ja alkoi päivitellä, että ne vanhat verhot olivat kyllä ihan hirveän järkkyttävät, että harmaa on sitten ruma väri. Huomaamatta, että mulla on muualla yhä harmaita verhoja.. Ja, että aion laittaa ne takaisin talvella. Jännä fiilis tietää, mitä hän niistä ajattelee!

Toinen juttu oli kun tehtiin keittiöremppa ja hän sanoi, ettei muista millainen keittiö oli ennen saarekkeen kanssa (liian iso saareke). Näytin kännykästä kuvaa ja hän teki oksennuseleen laittamalla kaksi sormea avonaisen suun eteen. Meillä oli se keittiö kuitenkin 15 vuotta, joten tuntui aika jännältä ajatella, että hän inhosi sitä niiiiin paljon. ;D

Äh, ei inhonnut. Toiset on vaan sen tyylisiä, että kokevat parhaaksi kohteliaisuudeksi sen, että haukkuu entisen. Että se tekisi jotenkin vielä hienommaksi nykyisen, kun vertaa oikein rujosti entiseen. Kyllä te tiedätte, varmasti jollekin on sanottu, että ihana uusi kampaus, se entinen olikin tosi vanhentava.

Tai okei, ehkä nää tyypit on vaan törppöjä ;-)

Minusta tahattomia törppöjä. Etenkin kun olen itse sellainen, että soudan ja huopaan samojen kampauksien ja värien välillä vuodesta toiseen. Eli se "kauhistus" tod. näk. roikkuu taas syksyllä verhotangossani. Mutta kun hän ei näitä asioita juuri mieti, tuskin on tajunnut asiaa vaan luulee minun pitävän seuraavan vuosikymmenen sitä samaa sitten. Kuten itse pitäisi..

Tähän voi vaikuttaa paljon se kuuluisa kasvatus! Minulle opetettiin, ettei saa pelkästään kehua vaan aina pitää sanoa jotain negatiivista myös. Muuten pidetään mielistelijänä. Meillä ei saanut kehua oikein mitään, eikä varsinkaan mitään itseensä liittyvää. Yhä edelleen minulle tulee lapsuudenperheestä 10 vuotta sitten pois muuttaneena todella vaivaantunut olo jos joku kehuu jotain. Lapsena tunne oli vieläkin voimakkaampi. Luulin että kaikille tuli niin paha olo positiivisesta palautteesta että aina väkisin keksin jonkin edes pienen negatiivisen asian. Yleensä helpoin oli se kuinka paljon parempi uusia asia X on kuin vanha huono Y. Sittemmin olen saanut yllätyksekseni tietää että muille positiivinen palaute tuo hyvän olon ja olen luopunut tavastani. Kehuja en itse osaa kyllä vieläkään osaa ottaa vastaan ja ahdistuneena vain yritän hymyillä ja sopertaa "kiitos".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä asuin vuosia sitten puolisoni kanssa kesän eräässä Etelä-Euroopan maassa pienessä yksiössä. Puolison kaveri oli sit kerran laittanut viestiä, että hei aijaa tekö asutte siellä, sopiiko jos tulisin joku viikonloppu käymään? Eipä siellä muita käynyt joten ajateltiin, että miksipä ei? Kerrottiin toki että ahdasta on ja nukkumapaikka on vuodesohvasta kasattu sänky olohuoneessa. Tämä oli kaverille OK. 

Mentiin sitten sovittuna päivänä lentokentälle vastaan ja tuli muutaman kerran hieraistua silmiä, kun kentällä olikin yhden miehen sijasta kolme. Oli tämä yksi kaveri ottanut sit pari muutakin kaveria "messiin" ja se selvisi meille vasta paikanpäällä. Siinä hetken mietin että mihin mä ne laitan nukkumaan, kun vuodesohvalle mahtuu punkkaamaan ihan maksimissaan 2 henkeä. Olin hotelliin laittamassa, mutta ei kuulemma ollut varaa.

Ihmeellisesti sitten saatiin yksi näistä sankareista "majoitettua" olohuoneen nojatuoliin (!) jossa sitten nukkui VIIKON, kun viikonlopun reissu venähtikin meille kertomatta 7 päivän vierailuksi.

Nää kolme vierasta ei viikon aikana ostanut kaupasta muuta kuin kaljaa kun oli niin halpaa. Viimesenä iltana ukko totaalisen kyllästyneenä vei kaverinsa kauppaan, latoi kärryn täyteen ruokaa ja pakotti maksamaan. Pitkin hampain suostuivat, vaikka viikon verran olivat meidän piikkiin syöneet.

Kerran suihkuun mennessäni ihmettelin että miksi mun pyyhe on ihan märkä. Kysyin, ja vastaus oli yhdeltä, että no mä lainasin sitä. Ei ollut aikuinen mies ottanut rahan lisäksi mukaansa edes pyyhettä ja suihkusaippuaa, eikä voinut puhdasta pyyhettä pyytää edes lainaan vaan otti ensimmäisen mikä naulakossa tuli vastaan. Tämän jälkeen piilotin hammasharjani makuuhuoneen vaatekaappiin. Tiedä vaikka silläkin olisivat hampaansa harjanneet, kun oma jäi kotiin?

Iltaisin niille tuli sitten harmi, kun ei ollut tietokonetta millä pelata. Oli vain yksi ainoa läppäri (minun), jota koko kolmehenkinen seurue toljotti aina kun vaan siihen tuli tilaisuus. Eivät sentään kehdanneet väittää vastaan kun iltaisin hyvissä ajoin vetäydyin makkariin yksin läppärin kanssa. Silloin olohuoneessakin tuli hiljaista, välillä tosin joku korkkasi kaljan.

Sen viikon aikana näistä kolmesta miehestä vain yksi oli jonkinlaisessa sosiaalisessa kontaktissa minun kanssa. Kaksi muuta joko istuivat sohvalla ja tuijottivat seinään tai puhuivat keskenään. Yritin saada jutunjuurta parin ensimmäisen päivän aikana aikaiseksi, mutta lopetin kun en saanut vastaukseksi edes katsekontaktia. 

Uskomatonta mutta totta. Ihan aikuiset miehet kyseessä.

Jumalauta mä purskahdin itkuun kun saatettiin ne lentokentälle. Oli pitkä ja raskas viikko.

Yksiö, jossa olohuone ja makuuhuone?? Ei suomessa/suomeksi.

Kyllä. Vähän reilu 30 neliöinen yksiö, jossa makuuhuone, kylppäri, keittonurkkaus, pieni eteinen, olohuone ja parveke. [/quote

Suomessa tuo on kaksio, jos on makuuhuone ja olohuone. Jos on kaksi makuuhuonetta ja olohuone sitä sanotaan kolmioksi. Yksiössä on vain yksi huone ja keittiö/ keittonurkkaus/ keittokomero. Kaikissa tietysti myös kylppäri.

Ei pidä paikkaansa. Suomessakin asunto on yksiö, mikäli siinä on kaksi huonetta, vaikka toinen huoneista olisikin makuuhuone. Mikäli keittiö ja olohuone jakavat saman tilan (myös keittokomeron tapauksessa, koska keittokomero/nurkkaus ei ole erillinen huone), asunto on yksiö (siinäkin tapauksessa, että makuuhuone on erillinen). Tilaa, johon keittiö kuuluu, ei lasketa huoneeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä asuin vuosia sitten puolisoni kanssa kesän eräässä Etelä-Euroopan maassa pienessä yksiössä. Puolison kaveri oli sit kerran laittanut viestiä, että hei aijaa tekö asutte siellä, sopiiko jos tulisin joku viikonloppu käymään? Eipä siellä muita käynyt joten ajateltiin, että miksipä ei? Kerrottiin toki että ahdasta on ja nukkumapaikka on vuodesohvasta kasattu sänky olohuoneessa. Tämä oli kaverille OK. 

Mentiin sitten sovittuna päivänä lentokentälle vastaan ja tuli muutaman kerran hieraistua silmiä, kun kentällä olikin yhden miehen sijasta kolme. Oli tämä yksi kaveri ottanut sit pari muutakin kaveria "messiin" ja se selvisi meille vasta paikanpäällä. Siinä hetken mietin että mihin mä ne laitan nukkumaan, kun vuodesohvalle mahtuu punkkaamaan ihan maksimissaan 2 henkeä. Olin hotelliin laittamassa, mutta ei kuulemma ollut varaa.

Ihmeellisesti sitten saatiin yksi näistä sankareista "majoitettua" olohuoneen nojatuoliin (!) jossa sitten nukkui VIIKON, kun viikonlopun reissu venähtikin meille kertomatta 7 päivän vierailuksi.

Nää kolme vierasta ei viikon aikana ostanut kaupasta muuta kuin kaljaa kun oli niin halpaa. Viimesenä iltana ukko totaalisen kyllästyneenä vei kaverinsa kauppaan, latoi kärryn täyteen ruokaa ja pakotti maksamaan. Pitkin hampain suostuivat, vaikka viikon verran olivat meidän piikkiin syöneet.

Kerran suihkuun mennessäni ihmettelin että miksi mun pyyhe on ihan märkä. Kysyin, ja vastaus oli yhdeltä, että no mä lainasin sitä. Ei ollut aikuinen mies ottanut rahan lisäksi mukaansa edes pyyhettä ja suihkusaippuaa, eikä voinut puhdasta pyyhettä pyytää edes lainaan vaan otti ensimmäisen mikä naulakossa tuli vastaan. Tämän jälkeen piilotin hammasharjani makuuhuoneen vaatekaappiin. Tiedä vaikka silläkin olisivat hampaansa harjanneet, kun oma jäi kotiin?

Iltaisin niille tuli sitten harmi, kun ei ollut tietokonetta millä pelata. Oli vain yksi ainoa läppäri (minun), jota koko kolmehenkinen seurue toljotti aina kun vaan siihen tuli tilaisuus. Eivät sentään kehdanneet väittää vastaan kun iltaisin hyvissä ajoin vetäydyin makkariin yksin läppärin kanssa. Silloin olohuoneessakin tuli hiljaista, välillä tosin joku korkkasi kaljan.

Sen viikon aikana näistä kolmesta miehestä vain yksi oli jonkinlaisessa sosiaalisessa kontaktissa minun kanssa. Kaksi muuta joko istuivat sohvalla ja tuijottivat seinään tai puhuivat keskenään. Yritin saada jutunjuurta parin ensimmäisen päivän aikana aikaiseksi, mutta lopetin kun en saanut vastaukseksi edes katsekontaktia. 

Uskomatonta mutta totta. Ihan aikuiset miehet kyseessä.

Jumalauta mä purskahdin itkuun kun saatettiin ne lentokentälle. Oli pitkä ja raskas viikko.

Yksiö, jossa olohuone ja makuuhuone?? Ei suomessa/suomeksi.

Kyllä. Vähän reilu 30 neliöinen yksiö, jossa makuuhuone, kylppäri, keittonurkkaus, pieni eteinen, olohuone ja parveke. [/quote

Suomessa tuo on kaksio, jos on makuuhuone ja olohuone. Jos on kaksi makuuhuonetta ja olohuone sitä sanotaan kolmioksi. Yksiössä on vain yksi huone ja keittiö/ keittonurkkaus/ keittokomero. Kaikissa tietysti myös kylppäri.

No joo, jos se sinusta on olennaista tuon alkuperäisen tekstin kannalta niin sovitaan sitten että kyseessä oli 30 neliöinen kaksio. :)

Mulle olis eroa nukunko samassa vai eri huoneessa 3 tuntemattoman äijän kanssa. Mulle pieni yksiö tarkoittaa 16 neliön asuntoa jossa on tasan yksi asuinhuone.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä asuin vuosia sitten puolisoni kanssa kesän eräässä Etelä-Euroopan maassa pienessä yksiössä. Puolison kaveri oli sit kerran laittanut viestiä, että hei aijaa tekö asutte siellä, sopiiko jos tulisin joku viikonloppu käymään? Eipä siellä muita käynyt joten ajateltiin, että miksipä ei? Kerrottiin toki että ahdasta on ja nukkumapaikka on vuodesohvasta kasattu sänky olohuoneessa. Tämä oli kaverille OK. 

Mentiin sitten sovittuna päivänä lentokentälle vastaan ja tuli muutaman kerran hieraistua silmiä, kun kentällä olikin yhden miehen sijasta kolme. Oli tämä yksi kaveri ottanut sit pari muutakin kaveria "messiin" ja se selvisi meille vasta paikanpäällä. Siinä hetken mietin että mihin mä ne laitan nukkumaan, kun vuodesohvalle mahtuu punkkaamaan ihan maksimissaan 2 henkeä. Olin hotelliin laittamassa, mutta ei kuulemma ollut varaa.

Ihmeellisesti sitten saatiin yksi näistä sankareista "majoitettua" olohuoneen nojatuoliin (!) jossa sitten nukkui VIIKON, kun viikonlopun reissu venähtikin meille kertomatta 7 päivän vierailuksi.

Nää kolme vierasta ei viikon aikana ostanut kaupasta muuta kuin kaljaa kun oli niin halpaa. Viimesenä iltana ukko totaalisen kyllästyneenä vei kaverinsa kauppaan, latoi kärryn täyteen ruokaa ja pakotti maksamaan. Pitkin hampain suostuivat, vaikka viikon verran olivat meidän piikkiin syöneet.

Kerran suihkuun mennessäni ihmettelin että miksi mun pyyhe on ihan märkä. Kysyin, ja vastaus oli yhdeltä, että no mä lainasin sitä. Ei ollut aikuinen mies ottanut rahan lisäksi mukaansa edes pyyhettä ja suihkusaippuaa, eikä voinut puhdasta pyyhettä pyytää edes lainaan vaan otti ensimmäisen mikä naulakossa tuli vastaan. Tämän jälkeen piilotin hammasharjani makuuhuoneen vaatekaappiin. Tiedä vaikka silläkin olisivat hampaansa harjanneet, kun oma jäi kotiin?

Iltaisin niille tuli sitten harmi, kun ei ollut tietokonetta millä pelata. Oli vain yksi ainoa läppäri (minun), jota koko kolmehenkinen seurue toljotti aina kun vaan siihen tuli tilaisuus. Eivät sentään kehdanneet väittää vastaan kun iltaisin hyvissä ajoin vetäydyin makkariin yksin läppärin kanssa. Silloin olohuoneessakin tuli hiljaista, välillä tosin joku korkkasi kaljan.

Sen viikon aikana näistä kolmesta miehestä vain yksi oli jonkinlaisessa sosiaalisessa kontaktissa minun kanssa. Kaksi muuta joko istuivat sohvalla ja tuijottivat seinään tai puhuivat keskenään. Yritin saada jutunjuurta parin ensimmäisen päivän aikana aikaiseksi, mutta lopetin kun en saanut vastaukseksi edes katsekontaktia. 

Uskomatonta mutta totta. Ihan aikuiset miehet kyseessä.

Jumalauta mä purskahdin itkuun kun saatettiin ne lentokentälle. Oli pitkä ja raskas viikko.

Yksiö, jossa olohuone ja makuuhuone?? Ei suomessa/suomeksi.

Kyllä. Vähän reilu 30 neliöinen yksiö, jossa makuuhuone, kylppäri, keittonurkkaus, pieni eteinen, olohuone ja parveke. [/quote

Suomessa tuo on kaksio, jos on makuuhuone ja olohuone. Jos on kaksi makuuhuonetta ja olohuone sitä sanotaan kolmioksi. Yksiössä on vain yksi huone ja keittiö/ keittonurkkaus/ keittokomero. Kaikissa tietysti myös kylppäri.

Ei pidä paikkaansa. Suomessakin asunto on yksiö, mikäli siinä on kaksi huonetta, vaikka toinen huoneista olisikin makuuhuone. Mikäli keittiö ja olohuone jakavat saman tilan (myös keittokomeron tapauksessa, koska keittokomero/nurkkaus ei ole erillinen huone), asunto on yksiö (siinäkin tapauksessa, että makuuhuone on erillinen). Tilaa, johon keittiö kuuluu, ei lasketa huoneeksi.

Luulen että kun ostat/vuokraat yksiön, tulet kokemaan yllätyksen, kun ryhdyt etsimään sitä toista huonetta. Sitä ei nimittäin ole. Kaksiossa sitten taas on kaksi huonetta. Suomessa lasketaan huoneet - ei makuuhuoneita. Keittiö, keittokomero, keittonurkkaus , kylpyhuone, parveke, sauna; nämä luetellaan sitten erikseen.

Mulla oli ennen semmoinen peelo kaveri, joka vieraili mun luona tuhkatiheään ja kuvitteli asuvansa mun kämpillä. Tarinoita riittäisi kirjaksi asti, mutta kerron nyt vain muutamasta mieleen jääneestä hommasta.

Kerran hän halusi välttämättä tiskata mun astiat. No, tiskatessa hajotti - tarkoituksella - parhaimmat juomalasit, joita oli kolme. Ihme, kun ei lautasta tai muuta rikkonut.

Kerran hän meni ominpäin mun vaatekaapille ja otti käyttöönsä vyön. Tyyli tällä kaverilla oli muutenkin sellainen, että omin luvin lainaili tavaroita, kysymättä ikinä mitään lupaa.

Helmi oli ehdottomasti tapaus, kun tämä kaveri meni tekemään osoitteenmuutoksen minun osoitteeseen. Yhtäkkiä alkoi tulemaan hänen posteja minun osoitteeseen. Minä sitten jouduin ravaamaan Kelassa ja Maistraatissa selvittämässä, ettei se kaveri tosiaankaan asun minun osoitteessa. Sitten kun asiasta hänelle sanoin, niin hän veti hirveät pultit. Minä olin siinä sitten se kaheli ja vaikka mitä.

Onneksi siitä kaverista on päästy eroon jo kohta 9 vuotta sitten. Asun toisessa kaupungissa, niin emme enää sattumalta törmäile toisiimme kaduilla, niin kuin samassa kaupungissa asuessa tapahtuisi tämän tästä. Kyllä tietyistä tyypeistä on pakko päästä eroon, muuten ei elämästä tule mitään.

Mulla on eräs vanha ystävä, siis lapsuudesta asti tunnettu, joka AINA kääntelee ja tutkii tavaroita, kolppaa kaappeja, "ajatuksissaan".. Inhottavaa, mutta ei sinänsä haittaa koska mitäpä meillä nyt kaapeissa ois? Siis niin salaista. Mut outoa silti, miksi pitää availla ja ihmetellä. AINA PITÄÄ NÄPERTÄÄ. Joskus olen sanonutkin asiasta, ei tunnu ymmärtävän. Tilanteessa on tietenkin että "ai sori", mut sit sama jatkuu :D

Kerran oli eräs kultamuna kylässä ja päätti sitten väkisinmaata vaimoni kun silmä hetkeksi vältti. Lupasi mennä naimisiin Pirjon kanssa niin annoin asian olla.