Omituisinta/törkeintä mitä vieraat ovat tehneet ollessaan teillä kylässä?

Vierailija kirjoitti:

Mulla kaveri aina näprää puhelintaan ja mä istun siinä, miettien mitä tekisin tai sanoisin kun hän ei kuitenkaan kuuntele. Aluks ihmettelin suuresti tota hänen kännykkäriippuvuuttaan

Mulla oli nuorempana yksi kaveriporukka, jonka kanssa normaali seurustelu ei onnistunut. Nämä olivat kaikki nenä kiinni ruudussa. Korneinta oli että tämä porukka jutteli niillä keskenään somessa! Mitenköhän nämä ovat pärjänneet ennen kuin nettiä on ollut olemassakaan, kun kaikki kuitenkin huitelevat jo neljänkympin hujakoilla?

Vierailija kirjoitti:

Tuttava oli kylässä lapsensa kanssa. Heidän lähdettyään lapseni ei koskaan löytänyt omaa ipadiaan. Jompi kumpi otti siis sen, äiti taikka lapsi.

Kysyin asiasta ja kiivaasti torjui edes nähneen laitetta, eikä hänen lapsensakaan muka ollut nähnyt vaikka pelasivat yhdessä sillä pelejä...

Asia jäi selvittämättä ja jouduin ostamaan uuden...

Mulla kävi sukulaisten kanssa vähän samalla tavoin, joskin jouduin tahtomattani kohteeksi. Olin yläasteikäinen, ihan tavallinen ja kiltti nuori. Sukulaisperheen lapsi oli piilottanut jonkun lelunsa johonkin, ja tämä enon vaimo oli saanut päähänsä minun varastaneen sen. Siitä sitten soittelivat perään monta kertaa ja vanhempanikin minua alkoivat haukkua varkaaksi. Ei ollut mikään hirveän hyvä fiilis silloin. Vasta omissa häissäni yli kymmenen vuotta myöhemmin isoäitini kertoi tuosta enon muijasta, että se on tunnetusti nk. 'kuumakalle' joka kimpoilee asiasta kuin asiasta. Anteeksihan eivät epäilystään asian selviämisenkään jälkeen pyytäneet. Sittemmin on tullut serkkujen rippijuhliin, ylppäreihin, ja häihinkin kutsuja on tullut. Aluksi vastailin kohteliaana jotain tekosyitä miksi ei pääse, mutta sitten kun mummilta olin kuullut asian todellisen laidan niin rohkaistuin ja palautin kirjeet. Sen jälkeen ei ole kuulunut enää senkään vertaa, ja hyvä niin.

Meille tuli uutena vuotena 11 ihmistä juhlimaan, sukulaisia, kaikenikäisiä. Minä olin siis emäntä, ja mulla oli tietysti ruokavastuu (kyllä oma perhe mukana myös).

Yksi sukulainen työnsi heti vauvansa syliini ja tutitpullon ja pyysi syöttämään. Hänestä se oli söpöä ja hän meni sitten itse seurustelemaan. Istuin siinä esiliina päällä, vauva sylissä ja ruuat uunissa. Mieheni meni sitten sanomaan lapsen vanhemmille, että minulla on vastuullani kaikkien ihmisten ruokinta, joten en voi olla vauvanhoitajana.

Minä siis pidä vauvoista, mutta se oli mahdollisimman huono hetki istua pitkään ruokkimassa vauvaa, kun oli monta pataa tulella. Vauvan vanhemmat vain halusivat hetken olla "vapaita", mutta olishan sen vaavin voinut jollekulle muullekin antaa syötettäväksi kuin emännälle.

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt mitään järkyttävää mutta harmittaa kun tulee käymään joku joka ei ole ennen nähnyt meidän kissaa (cornish rex) niin ensimmäinen kommentti on että "hyi he**vetti mikä tuo on" ynm haukutaan ja nauretaan sille. Ei siinä sinällään mitään mutta kisu on meille tosi rakas eikä minulla tulisi mieleenkään haukkua muiden lemmikkejä rumaksi.. Ja nämä kommentit on aina aikuisilta, lapset rakastaa kun on heidän mielestään söpö.

Wau miten eriporukoissa voikin poiketa reagointi paljon. Meillä on 3 hyvin seurallista cornish rexiä ja poikkeuksetta pojut herättää uteliaisuutta ja ihastelua. Kukaan ei sano ääneen rumiksi vaan ihastelee eksoottisuutta ja monet jopa tyrmistyy käytöksestä. Ovat aina kuvitelleet että kaikki kissat ovat kuin noita laiskoja ja itsenäisiä maatiaisia jotka ei kauheesti vietä aikaa omistajansa kanssa. Moni on kääntynyt meillä kissapositiivisimmiksi ihmisiksi :)

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ole mikään kovin paha moniin muihin verrattuna, mutta kerronpa silti... Olin kutsunut eri puolella Suomea asuvan kaverini pienten lastensa kanssa yökylään. Tarkoitus oli tavata pitkästä aikaa ja vaihtaa kuulumisia. Hänen lapsensa ovat suurin piirtein saman ikäisiä oman lapseni kanssa, joten myös lasten piti päästä viettämään aikaa keskenään. Sovitun vierailupäivän aamuna kaverini soitti ja ilmoittikin tulevansa yhdessä parhaan ystävänsä ja tämän lapsen kanssa meille. Ei siinä mitään, ajattelin kaverin kaverin lapsineen tulevan vain pistäytymään (hän siis asuu samalla paikkakunnalla kuin minä), mutta he tulivatkin aivan koko päiväksi. Oma aikani meni siihen, että sain passata kaveriani, hänen bestistään ja heidän lapsiaan koko päivän. Kaveri ja hänen bestiksensä seurustelivat tyytyväisinä keskenään ja puhuivat omia juttujaan, joista minut jätettiin täysin ulkopuolelle. Lapset sentään leikkivät keskenään. Kumpikaan aikuisista ei tehnyt elettäkään auttaakseen minua millään lailla esim. ruoan laitossa tai muissa keittiöhommissa. Lopulta illasuussa kaverin kaveri lähti lapsensa kanssa omaan kotiinsa. Seuraavana päivänä kyyditin kaverini hänen pyynnöstään lapsineen tapaamaan jälleen samaa bestistä isoon ostoskeskukseen, josta he lähtivät suoraan kotimatkalla. Tähän ostoskeskushengailuun minua ei edes pyydetty mukaan, ainoastaan kyydittäjän rooliin. No, ei tässä nyt mitään kovin pahaa tapahtunut, mutta aika selkeän signaalin antoi, mikä oli minun roolini kaverini elämässä. Sittemmin välimme ovat pikku hiljaa hiipuneet.

Ystäväni kutsui minut illanviettoon. Varmisti vielä myöhemmin minulta että onhan ok jos kutsuu myös erään (tuntemani) ystäväpariskunnan kun ei ollut heitäkään nähnyt aikoihin. Oli tarkoitus syödä jotain pientä ja juoda viinejä.

Oli vähän hämmentynyt fiilis kun sitten kutsutun pariskunnan asemasta ystäväni kämppään lompsivat tämä ystävä ilman miesystäväänsä seuranaan tukevasti raskaana oleva tyttärensä poikaystävineen (juoppokuski). Kumpaakaan en ollut koskaan tavannut.

Oli hieman tympeää kun alunperin oli tarkoitus rentoutua ja hieman humaltuakin hyvässä porukassa mutta sitten ilta menikin lähinnä synnytyskertomuksia läpi käydessä ja vieraiden ihmisten kanssa pönöttäessä.

Olisin jättänyt väliin jos olisin tiennyt että tämä ystävän ystävä oletti kutsun (lähinnä bilekutsun) koskevan koko perhettä. Ystävänikin sanoi myöhemmin että ei mennyt ihan käsikirjan mukaan.

Mä tutustuin leikkipuistossa äitiin, jolla oli about samanikäinen lapsi kuin mulla. Nähtiin siinä kesän mittaan aika monta kertaa ja hän sit avautui, että ei ole oikein ystäviä tai tuttuja kenen kanssa olla ja nähdä ja olo yksinäinen. Minä olen aika sosiaalinen ja ei mitään ongelmia tutustua uusiin ihmisiin, joten kysyin jos joskus haluavat tulla meille: lapset leikkimään ja me äidit vaikka kaffelle. Hän selvästi ilahtui ja sovittiin seuraavalle viikolle kahvitreffit meille. Oli aika erikoinen fiilis kun siitä noin kahdesta tunnista kun olivat meillä, tämä äiti istui tuolissa sormi kiinni kännykässä käytännössä koko ajan. Olisiko viisi minuuttia alusta lyhyesti puhunut kanssani. Syy oli se että "tiätkö oon just liittynyt instagramiin, tää on kyllä tosi siisti juttu!". Siellä istui nenä instassa sitten sen vierailun.

Hän ei todella päässyt koko vierailun aikana ruudusta irti, ei kuullut mitään mitä mä yritin jutella eikä myöskään oma-aloitteisesti sanonut mitään. En kyllä uudelleen kutsunut häntä kylään. Onneksi lapset ei sentään tapelleet etten olisi  vielä joutunut niiden riitoja yksin selvittelemeään... 

Vierailija kirjoitti:

Minun vanhempi siskoni osaa olla ihan totaalisen törkeä käydessään meillä kylässä. Viimeksi kun hän oli meillä käymässä ja oltiin juuri menossa porukalla ruokapöytään, niin hän päätti sitten käydä vessassa. Kun hän tuli sieltä ulos, oli hän yltä päältä ulosteen peitossa ja oli levittänyt paskaa ympäri vessan seinää ja huusi minulle, että "tässä sinulle siitä hyvästä, kun kiusasit minua pienenä" ja alkoi itkeä ihan hervottomasti levitellen samalla paskaansa mm. eteisen tapettiin. Ja niille, jotka rupeavat huutamaan Porvoota, niin tämä tarina on tosi ja siskollani mielenterveysongelmia jo pidemmältä ajalta.

Toivottavasti saattelit siskosi päivystyksen kautta saamaan hoitoa? Ei aivan tasapainoiselta vaikuttanut, lääkkeet ottamatta tms?

Oikeesti kamalia kakaroita tuntuu olevan monessa perheessä,miksi ei voi vaan käskeä lähtemään pois?

Vieras haukkui herkulliset tarjottavat. :(

Ihmeellistä olettaa, että jos joku tulee kylään 5min varoitusajalla kahville.. Ettei minulla ole juuri sillä hetkellä mitään tarjottavaa kahvin kanssa..

Onko ihmisillä oikeasti pullaa, suklaata, keksejä tms aina kaapissa? Ite en syö tämmöisiä ollenkaan, jos tiedän että joku tulee.. Niin haen sitten.

Miksi ei kelpaa leipä kahvin kans, onko aina pakko olla jotain makeaa?

Meille tulivat kylään mieheni sisko perheineen. Heillä on kaksi lasta, joita ei pidetä ollenkaan kurissa. Oli kesä ja meillä ikkuna auki. Niinpä lapset alkoivat heittelemään tavaroita ikkunasta alas kadulle. Vanhemmat eivät sanoneet lapsille mitään ja itse jouduin komentamaan lapsia. Ihmettelen vieläkin, että miten ihmeessä se voisi olla kenestäkään ok, että omat lapset heittelevät kylässä tavaroita ikkunast ulos.

Jos siellä kodissa on lasten ulottuvilla tavaroita joiden särkyminen tai näpliminen on maailman loppu niin ne varmaan kannattaisi vierailun ajaksi raivata pois?! Ja jos niihin (VALKOISIIN) mattoihin ei saa mitään mennä niin äkkiäkkös sen lattialta pois ottaa ja sohvan päälle voi aina jonkin peitteen laittaa tms. Sitten ei tartte taas kaikenmaailman mielensäpahoittajien täällä vänistä. Meillä on aina toimittu näin (lapsien, lemmikkien ja humalaisten suhteen) ja ihan helvetin paljon mukavempia kyläilyjä puoli ja toisin kun ei tarvitse stressata siitä että mitä kohta hajoo tai likaantuu.

Meillä oli kylässä avomiehen kaveri lähdettiin käymään kaupalla tultiin takaisin niin kaveri katsoi pornoa minun tietokoneella kuulokkeet päässä eikä edes kuullut meidän tuloa istuttiin keittiössä odottamassa että saa homman loppuun ja pahinta oli että ruiski spermat pitkin meidän olohuoneen lasipöytää.

Janna41 kirjoitti:

Meillä oli kylässä avomiehen kaveri lähdettiin käymään kaupalla tultiin takaisin niin kaveri katsoi pornoa minun tietokoneella kuulokkeet päässä eikä edes kuullut meidän tuloa istuttiin keittiössä odottamassa että saa homman loppuun ja pahinta oli että ruiski spermat pitkin meidän olohuoneen lasipöytää.

xD ei ny helvetti

Janna41 kirjoitti:

Meillä oli kylässä avomiehen kaveri lähdettiin käymään kaupalla tultiin takaisin niin kaveri katsoi pornoa minun tietokoneella kuulokkeet päässä eikä edes kuullut meidän tuloa istuttiin keittiössä odottamassa että saa homman loppuun ja pahinta oli että ruiski spermat pitkin meidän olohuoneen lasipöytää.

En usko! :'D T:Porvoolainen

Mulla on lemmikkinä muutama erilainen käärme, pari hämähäkkiä ja sauvasirkkoja. Vieraat luonnollisesti on yleensä kohtuu uteliaita ja hengaillee terraarioilla, kyselee ja osa vähän saattaa kauhistellakin. Mielellään tutuille esittelen ja kerron niistä, jos käyvät kyselemään.

Kerran oli vähän kaukaisempia sukulaisia kylässä ja näillä meni ihan yli.

"Hyi v#ttu, kato tuota. Tekis mieli vetää vessanpöntöstä alas!"

"Tuollasille kuuluis näyttää sanomalehteä, öhö öhö."

"Kuka tällasten kanssa voi nukkua samassa kämpässä? Hyi s^#6&:*$tana!"

Juuu, mä pidän näitä, koska nämä on mun mielestä mielenkiintoisia ja osa kauniitakin. Ymmärrän, että joku pelkää/kammoaa, mutta oikeesti... olisko korrektia huudella, että pitäiskö tuo teidän oksettava karvaläjä kissa vetää lihamyllystä läpi, hehe he? No ei. Se olis kamalaa.

Loppukommenttina vierailta: "ei kyllä tulla enää niin kauan, ku silla on noita ötököitä". No, ei se ovi toiste aukeakaan...

Meille tuli ystäväperhe ihan sovitusti viikonloppukylään. Tulivat noin sadan kilsan päästä junalla, ja vierailu sujui ihan mukavasti lauantaihin asti, kun rouva ilmoitti että "Annatteko auton avaimia? Mentäisiin ajelulle kaupunkiin." 

Oltiin miehen kanssa vähän ihmeissämme kun auton lainaamisesta ei ollut ollut mitään puhetta. Siinä häkeltyneenä menin sitten ojentamaan avaimet, ja perhe ajeli meidän autolla noin nelisen tuntia. Jouduin sitten itse kävelemään lapsien kanssa kauppaan. Auto palautettiin kuraisena eikä tietenkään tankattuna. 

Illalla sitten miehen kanssa otettiin asia puheeksi, ja ystäväperheen rouva naurahtaa ja sanoo että "Eikö ihan perus vieraanvaraisuuteen tommoinen kuitenkin kuulu?" 

Kuulin muilta tuttavilta myöhemmin että sama perhe on myös muualla kysynyt avaimia kun ovat kylään tulleet.

Lapsen kaverin äiti tuli ovelle kysymään, että onko lapsi meillä. Sanoin, että on, tuolla istuvat olkkarissa. Samantien pyyhälsi ohitseni ulko-ovelta olkkariin asti sepustamaan lapselleen jotain...muka korkeasti koulutettu...no ei ainakaan sivistyksen tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tohon ilmaiseen lastenvahtijuttuun olisin vain tiukasti siivonnut pennut pihalle ja sanonut, että nyt ei sovi. Siinäpä olisi äiti ihmetellyt, miksi kakarat ovat heitteillä. 

Jos joku kysyy, niin tosiaan - olen maailman kylmin ja suoraviivaisin ihminen välillä, ja voi sitä hallaa mitä olen saanut osakseni. Mulla on joskus ihan tosi rautainen ja timanttinen pokka ja jaan tätä elämänviisautta ilolla eteenpäin. 

Aika kylmää tosiaan jättää lapset heitteille. Oikea toimintatapa olisi ollut soittaa sosiaalipäivystykseen että naapuri jätti pienet lapset yksin, ja sinä et voi heitä hoitaa koska olet lähdössä kotoa tms. Olisi sekä pelastuneet lapset että äiti saanut heitteillejättösyytteen. Kumpikaan esitetyistä vaihtoehdoista (lasten hoitaminen tai heidän ulos työntämisensä) ei ole oikein, koska ne eivät puutu todelliseen ongelmaan, eli siihen että äiti ei huolehdi lapsistaan. 

Mä tein näin ja se toimi. Vielä kun ne lapset ilmeisesti sanoi sossuille, että äiti häipyy tosi usein johonkin ja he tulevat sitten meille kun kotona ei oo ruokaa ja pelottaa olla yksin illalla (vanhin lapsi oli 6). Sen jälkeen on tän äidin baarissa ravaamiset ja muut menot vähentyneet kummasti ja lapset ei oo yökylässä läheskään niin usein.

Vierailija kirjoitti:

Tää on aika pientä näihin muihin verrattuna, mutta. Minulla on yksi ystävä, jonka kanssa käymme saman keskustelun kirjaimellisesti joka ikinen kerta, kun hän on luonani; mä en juo kahvia ja hän juo. Mulla ei sattuneesta syystä ole kahvinkeitintä eikä kahvia. JOKA IKINEN KERTA kun hän tulee luokseni, hän kysyy ensimmäisenä, että "oisko kahvia?" ja on joka ikinen ainoa kerta yhtä ällistynyt, kun sanon, että ei ole kun en käytä. Vieraita varten pitäisi hankkia.

Alkaa käymään jo hieman ärsyttäväksi kun ollaan kuitenkin jo monta vuotta tunnettu.

Ai hitto mulla palais hihat tuohon. En itsekään juo kahvia ja aikoinaan kaverit jotka välttämättä halus kahvia pysähtyi mun naapurissa olevaan kahvilaan ja osti mukaan kahvin. Nyt kun sain keittimen lahjaksi jostain syystä x kaverit osaa mennä keittiöön ja keittää itse haluamansa vahvuista. Tietävät, että kahvi löytyy jääkaapista ja kupit kaapista.