Muita, joiden suvussa kiero suhtautuminen painoon?

Up

Äidin puolen suku, jossa melkein kaikki on ylipainoisia. Koko pitäisi olla vetämässä jotain herkkuja napaan ja jos edes kerran kieltäydyt, niin kysytään heti "oletko dietillä?" tai "onko sulla joku anoreksia?" Toisaalta jos syön jotain niin äiti kiusoittelee ja kutsuu herkkup*rseeksi. Lapsena kun oli pyöreä niin eikö silloinkin äiti todennut, kuinka olen mm. "ihan kuin pulska maalaiskissa". Kiitos vaan kovasti.

Isä puolestaan huusi kurkku suorana kuinka olen "tyhmä, kuvottava läski". Nyt parikynppisenä mitat on 170/50 mutta vihaan edelleen vartaloani. Miksiköhän?

Ylipainoisia haukutaan avoimesti heidän lihavuudestaan. Sitten taas, jos jonkun epäillään laihduttavan, niin aletaan ihmeellinen tuputuskampanja, jossa tälle henkilölle tungetaan väkisin leivonnaisia ja herkkuja. Ja jälkikäteen naureskellaan selän takana, että eipä senkään laihduttamisesta tule taatusti mitään. Ja jos joku onnistuu laihduttamaan, niin sitten vasta alkaakin ensin ruoan tuputus ja sitten epäilyt, että se laihduttanut kuvittelee nyt olevansa jotenkin parempi.

Sukulaisiaan ei voi valita.

Miehen suvussa tunnutaa olevan sitä mieltä et alle 100kg on liian laiha luikku. Olen pikkuisen ylipainoinen enkä harrasta liikuntaa yhtään, ja kaikki miehen sukulaiset väittää mua liian laihaksi ja levittelee et mulla on anoreksia. Kyllähän mie vaatteilla läskejäni peitän mut en mie minu kaksoisleukaa saa peitettyä. Uskois et siitä tajuais etten oo mikää ruipelo.

Meillä on kans sellaista painonvahtimista. Kuudesta lapsenlapsesta kolmella on ollut anoreksiaa, itseni mukaan lukien. Itse onneksi pääsin siitä kokonaan eroon, kun oivalsin, että anoreksian taustalla oli minulla pelko. Pelkäsin etten tule hyväksytyksi omana itsenäni. Se on ehkä vieläkin ongelmani, mutta tajusin, ettei se asia painoon liity oikeasti mitenkään, tai siis, että en minä rakastettavaksi muutu, vaikka olisin miten laiha tahansa.

Mun vanhemmilla oli ja on edelleen sairas suhtautuminen syömiseen. Isäni kyttäsi joka suupalaa vaikka olin vasta ala.asteella. Itse hän söi joka päivä pullaa, mutta kielsi nämä multa, vedoten että ne olivat vain hänelle. Ruokapöydässsä haukkui jopa siitä, kun laitin yhden laipäpalan päälle voita. TUlee kuulemma heti lihava. Äitini sanoi ja sanoo minuaa heti ilkeämilisesti herkuttelijaksi, jos näkee minun syövän mitään makeaa. Myös Heti vetää johtopäätöksen, että syön niin kokoajan. Jos kieltäydyn kahvipöydässä jostain, niin heti alkaa laihdutuskuuripuheet, ja ei näissä ole sitä ja tätä, että uskaltta kyllä syödä..... No, minusta nämä puheet ovat tehnyt lähes hampaaatoman, ja alituisen ruokaongelmaisen. Olen 45v.

Suku on pahin :(

Meidän suvussa kommentoidaan jopa mt-ongelmaisten painoa ja tuntuu kyllä pahalta. Ihmisillä on isompia ongelmia tuollaisissa tilanteissa kuin se paino.

Kyllä. Meillä huomautellaan. Ihmisen arvo suoraan suhteessa painoindeksiin. Me lapset kaikki kärsimme erilaisista syömishäiriöistä ja neurooseista.

Herkkua tarjotaan ja kieltäytymistä pidetään pahana, mutta jos joku on pyöreä niin piikitellään.

On tainnut jäädä monen suvulta käytöstavat oppimatta.

Luulen, että näillä "painonvartijoilla" on narsistisia piirteitä.

omat vanhemmat ovat tuollaisia möläyttelijöitä mm. Älä syö, ette persees enää levene" yms

Molemmilla siskoilla syömishäiriöitä. Itse olen romuluinen ja tajusin, etten ikinä tule olemaan hoikka.

Anoppi ja appi laihduttavat jatkuvasti - syövät, liikkuvat ja käyvät puntarilla. Kun heille menee niin eka jutunaihe on; että kuka ka kuka on lihonut. Samoin omilla vanhemmilla - puhutaan vaan lihomisesta. Jos joku on laihtunut niin siitä ei puhuta...

Itse en ole koskaan nauttinut ruoasta ja mies on tunnesyöppö herkuttelija. Ollaan siis molemmat rikkinäisestä kodista.

Kait se on parasta lapselle, että syödään terveellisesti eikä kokoajan puhuta painosta.

Vierailija kirjoitti:

Herkkua tarjotaan ja kieltäytymistä pidetään pahana, mutta jos joku on pyöreä niin piikitellään.

..ei kun se menee niin, että tarjotaan herkkuja, mutta niistä pitää kieltäytyä mm siten, että "on just syönyt".

Lopuksi sitten kun ei ole langennut herkkuansaan aletaan valittamaan, että ei kelvannut..,

Poikan ystävällä on tapana laittaa kavereille tekstareita "just käveli ikkunan ohi läski".

Äidiltään oppinut. Tämä korkeastikoulutettu terveystiedon maisteri huusi kun poikani oli siellä leikkimässä just samoilla sanoilla.

Sama rva myös kyseli pojilta luokkakaverinsa (ulkomaalaistaustainen) että "mitäs sille muttanalle" kuuluu. Hullu akka.