Peliriippuvuutta ei oteta vakavasti.

Vierailija kirjoitti:

Pikkupojille keksityt videopelit tuhoavat aikuisten parisuhteita.

Poikaystävä/mies tulee illalla kotiin, napauttaa koneet päälle ja lyö kuulokkeet korville. Nukkumaan menet yksin, jossain vaiheessa ukko ähisee viereesi. Aamulla tämä lähtee kauhealla kiireellä ja vihaisena töihin, sillä ei jaksanut herätä illan pelien takia. Viikonloppu tulee, käyt ystäviesi kanssa ulkona, vierailet perheesi luona, harrastat. Mies istuu samassa asennossa sohvalla ja pelaa.

Kaiholla muistelet aikoja, jolloin keskustelitte, harrastitte jännittävää seksiä, kävitte paikoissa, vietitte aikaa yhdessä. Suhteen alkuaikoja, kun miehen piti tehdä sinuun vaikutus.

Jos miehen saa vonkumalla sohvalta ylös, tämä on äkäinen, kärsimätön, vähättelevä. Vaikka mitä nainen yrittäisi järjestää, mikään ei ole niin hauskaa kuin pelaaminen.

Miksi aikuiset miehet, seurustelevat tai eivät, haluavat upota tuntikausiksi fantasiamaailmoihinsa? Miksi peliriippuvuutta ei oteta vakavasti, vaan asiantuntijat ehodottavat naista olemaan aloitteellisempi, seksikkäämpi, ymmärtävämpi?

Itse olen ääriäni myöten täynä 29-vuotiaan poikaystäväni pelaamista, enkä usko suhteen jatkuvan enää kauaa, koska keskusteluista huolimatta saan vain tyhjiä lupauksia. Haluan parisuhteen, jossa on kaksi osallistuvaa osapuolta. En voi olla ainoa, onko kohtalontovereita?

Jätä tämä sankari samantien. Seli seli-ukot ei siitä mihinkään muutu.