Tuttava suuttui, kun sanoin hänen lasta kiltiksi :o
Selittäkää, mitä tässä tapahtui! Olen ymmälläni... Törmäsin puolituttuun kaupassa. Hänen n.5 v lapsi nosti mun tiputtamat lapaset. Otin ne vastaan ja sanoin "kiitos, oletpas kiltti". Tuttava tiuskaisi, että heillä ei lapsia sanota kilteiksi ja että hällä on kiire ja lähti menemään siitä :o
Mitä mä tein? Jäi vaivaamaan...
Kommentit (9)
Ei ap sanonut, että kyseessä edes oli tyttö...
Vanhemman olis pitänyt tuo selittää, jos tuollainen ajatus oli suuttumisen takana.
Omituista käytöstä.
No, erikoisen vahva reaktio. Mä itsekin yritän kiittää käyttäytymisestä, en ominaisuuksista. Sen sijaan, että sanoisin että "Olitpas kiltti" sanon "Teitpä kiltisti". Mutta en toisilta sitä edellytä :) varsinkaan yksittäisissä tilanteissa.
Joku ongelma tuttavalla kun noin reagoi.
En ikinä kehu ketään kiltiksi, vaan lapsen tekeminen on korkaintaan kiva teko, kiltti teko, persoona ei ole kiltti, kuten ei ole tuhmakaan, teot voivat olla. Ilmeisen herkkä äiti kuitenkin.
Jos on juuri tehnyt jotain tuhmuuksia ja on evätty joku joululahja kun joulun alla lasten oletetaan olevan kilttejä? Ja nyt lapsi on hämillään että onko nyt ollut kiltti vai ei?
Typerää käytöstä joka tapauksessa.
Jos ei saa persoonaa kommentoida (jostain syystä), esim. ei lasta saa sanoa tuhmaksikkaan, niin miksipä sitten kiltiksi? Pitää sanoa "kiitos, olipas kiltisti tehty!". Aika vahva reaktio silti :D
Jos se olikin poika ja äiti ei halua kasvattaa kilttimiestä?
Jos se ei halua, että istutat lasta kiltin tytön muottiin, vaan halyaa että lapsi oppii myös että ok pitää puoliaan eikä aina tarvi olla "kiltti". Kiltteyden ihannointi on vähän vanhanaikaista aikuislähtöistä ajattelua.
Ehkäpä voisit seuraavalla kerralla kiittää ja kehua muilla tavoilla? Esim: olipa mukavaa, kun nostit hanskat.