Miksi lapselle ei saisi sanoa

Oho sry "miksi lapselle ei saisi sanoa, että ei ole rahaa?" Kuului kysymykseni :D

Kuka sen kieltää?

Meillä on rahaa ja silti ei osteta esim. iPhonea lapselle.

Opetan lapselle kohtuutta ja säästämistä.

Minäkään en ymmärrä tuota. On ihan eri asia mainita jossain selkeässä yhteydessä, että nyt ei ole rahaa (vaikkapa johonkin lapsen haluamaan "ei niin tärkeään" juttuun), kuin tilittää rahahuolet lapselle tai valitella, että vitsi kun äitillä ei oo rahaa tms.

Lapseni on vasta noin 3, mutta olen joissakin yhteyksissä sanonut, että nyt ei ole rahaa asiaan X. Todellisuus on se, että lasken lähes jatkuvasti budjettia, pärjäämme kyllä mutta rahaa ei todellakaan ole liiaksi - tätä taas en todellakaan avaudu lapselle, en avautuisi isommallekaan. Ja siis tärkeisiin juttuihin on aina rahaa, järjestän asiat niin.

Samoilla linjoilla sun kans nelonen! Mutta kun oon tosiaan kasvatusalan ihmisiltäkin kuullut tuota ja en kehdannu kysyä että miksei saisi sanoa..eihän sitä kukaan "kiellä" mut jos se on joku uusi ja yleinenkin tapa kasvattaa niin miksiii? Häh? Kai joku tietää? :o

Vierailija kirjoitti:

Samoilla linjoilla sun kans nelonen! Mutta kun oon tosiaan kasvatusalan ihmisiltäkin kuullut tuota ja en kehdannu kysyä että miksei saisi sanoa..eihän sitä kukaan "kiellä" mut jos se on joku uusi ja yleinenkin tapa kasvattaa niin miksiii? Häh? Kai joku tietää? :o

Siksi ettei siirrä rahahuoliaan ja huolta pärjäämisestä lapselle, jonka pitäisi elää huolia vailla.

Meillä ei siis aina osteta, vaikka olisi rahaa. Kohtuus on hyvä oppi.

Ettei siirtäisi ahdistusta lapselle. Voihan sitä perustella muutenkin.

Ymmärrän juuri tuon pointin, ettei siirrä ahdistusta ja huolta pärjäämisestä lapsen harteille, ylipäätäänhän lasta olisi hyvä suojella kaikilta "aikuisten murheilta", mutta mielestäni tuo korostuu enemmän juuri niissä tapauksissa, jolloin lapselle iskostetaan päähän sitä kitinää/stressiä että ei ole rahaa, eikä sellaista "nyt ei osteta sitä lelua kun nyt ei ole rahaa leluun". Tokikin tästä voi jotkut olla eri mieltä, itse ajattelen asian näin.

Vähän verrattavissa tunne-elämään; lapsen on hyvä nähdä myös vanhempiensa esim. itkevän, jolloin vanhempi näyttää että tunteita tulee ja menee, vanhempi selittää että nyt on vähän paha mieli mutta se ei ole sinun syytä ja se menee pian pois, kaikilla on välillä paha mieli. Kun taas erona esim. masentunut/kriisin kokenut vanhempi, joka voi itkeä hysteerisesti ja olla jopa pelottava lapsen silmiin, tällaista en haluaisi lapseni näkevän minulta.

Jos siis ymmärrätte yhtään mitä ajan takaa :D

T. nro 4

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän juuri tuon pointin, ettei siirrä ahdistusta ja huolta pärjäämisestä lapsen harteille, ylipäätäänhän lasta olisi hyvä suojella kaikilta "aikuisten murheilta", mutta mielestäni tuo korostuu enemmän juuri niissä tapauksissa, jolloin lapselle iskostetaan päähän sitä kitinää/stressiä että ei ole rahaa, eikä sellaista "nyt ei osteta sitä lelua kun nyt ei ole rahaa leluun". Tokikin tästä voi jotkut olla eri mieltä, itse ajattelen asian näin.

Vähän verrattavissa tunne-elämään; lapsen on hyvä nähdä myös vanhempiensa esim. itkevän, jolloin vanhempi näyttää että tunteita tulee ja menee, vanhempi selittää että nyt on vähän paha mieli mutta se ei ole sinun syytä ja se menee pian pois, kaikilla on välillä paha mieli. Kun taas erona esim. masentunut/kriisin kokenut vanhempi, joka voi itkeä hysteerisesti ja olla jopa pelottava lapsen silmiin, tällaista en haluaisi lapseni näkevän minulta.

Jos siis ymmärrätte yhtään mitä ajan takaa :D

Ostaisitko sen lelun jos olisi rahaa? Vai etkö kestä sitä kitinää kun sanot ei osteta? Menet siis sen puuttuva raha tekosyyn taakse.

Ei meillä talo riittäisi, jos olisimme kaikki lapsen toiveet täyttäneet.

T. nro 4

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän juuri tuon pointin, ettei siirrä ahdistusta ja huolta pärjäämisestä lapsen harteille, ylipäätäänhän lasta olisi hyvä suojella kaikilta "aikuisten murheilta", mutta mielestäni tuo korostuu enemmän juuri niissä tapauksissa, jolloin lapselle iskostetaan päähän sitä kitinää/stressiä että ei ole rahaa, eikä sellaista "nyt ei osteta sitä lelua kun nyt ei ole rahaa leluun". Tokikin tästä voi jotkut olla eri mieltä, itse ajattelen asian näin.

Vähän verrattavissa tunne-elämään; lapsen on hyvä nähdä myös vanhempiensa esim. itkevän, jolloin vanhempi näyttää että tunteita tulee ja menee, vanhempi selittää että nyt on vähän paha mieli mutta se ei ole sinun syytä ja se menee pian pois, kaikilla on välillä paha mieli. Kun taas erona esim. masentunut/kriisin kokenut vanhempi, joka voi itkeä hysteerisesti ja olla jopa pelottava lapsen silmiin, tällaista en haluaisi lapseni näkevän minulta.

Jos siis ymmärrätte yhtään mitä ajan takaa :D

T. nro 4

Vastaus meni väärään paikkaan... eli en ole 4 :)

Ostaisitko sen lelun jos olisi rahaa? Vai etkö kestä sitä kitinää kun sanot ei osteta? Menet siis sen puuttuva raha tekosyyn taakse.

Ei meillä talo riittäisi, jos olisimme kaikki lapsen toiveet täyttäneet.

Että vahempi saa itkeä lapsen edessä kunhan ei ole oikeasti masentunut ja itke sen vuoksi 😂

Asiaan. On rahaa, mutta lapsille sanon tyhjiin vaatimuksiin, että ei oo rahaa. Ei aiheuta mitään huolta lapsille. Että höpö höpö juttuja taas.

Saa kai sen sanoa, mutta siitä ei pitäisi tehdä lapsen ongelmaa. Tai en tiedä, pitäisikö. Eikö lasta pitäisi auttaa aina näkemään ympäristönsä realistisesti? Mutta toisaalta lapsi on lapsi eikä mikään ongelmanratkaisija.

Kun itse olin lapsi, rahapula oli jatkuvaa, puhettakin rahasta oli kovasti, mutta olisihan se rahapula käynyt selväksi muutenkin, kun nälkä oli usein eikä ollut aina sopivia vaatteita. Ärsytti kuulla valitusta koulussa, kun ei ollut joskus liikkatunneille verkkahousuja, vaikka eihän se köyhyys minun vikani ollut. Vanhempani eivät mielestäni käyttäneet sitä vähää rahaansa niin fiksusti kuin olisivat voineet. Rahapäivä oli selkeästi rahapäivä, ja silloin tuhlattiin. Kuun alussa oli kivaa, puolivälissä enää ei. Tämän takia minä puolivälin jälkeen syntynyt en saanut kivoja lahjoja, kun taas kuun alussa syntyneet sisarukset saivat. Sama toistui joka vuosi.

Minusta on tullut aika pihi, vuosia kuljin rumissa vaatteissa, vaikka olisi varaa ollut ostaa, mutta sen sijaan säästin. Ruokaa kyllä olen aina kyennyt ostamaan, vaikka pihistelyjen (ja makeanhimonkin) vuoksi en ole ostanut kaikkein terveellisintä ruokaa. On esim. oikeasti vaikeaa ostaa kalaa, vaikka varaa olisi, mutta kun pitää säästää ja säästää. Ja sitten lääkärissä kerrotaan, että huono kolesteroli on koholla... Toivottavasti en ole piheilyilläni tätä aiheuttanut.

Säästöt tuo turvaa, kun taas säästöjen käyttäminen tuo turvattoman olon. Tuntuu, että ne loppuu ja kohta... tapahtuu jotain kamalaa, josta ei selviä ilman rahaa.

Voi olla, että lapsuuteni niukkuus on syynä joskus typeräänkin säästämiseeni, mutta sisarukseni eivät ole samanlaisia. Joko tällä ei ole mitään tekemistä lapsuuteni kanssa tai olen ollut herkempi reagoimaan juuri näin. Kun muut sisarukseni eivät ole reagoineet herkästi, he ovat jatkaneet vain vanhemmilta saatua mallia, kun taas minä olen yrittänyt liioitellen taistella samanlaista tilannetta (sellaista rahapulaa, ettei ole ruokaankaan varaa) vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän juuri tuon pointin, ettei siirrä ahdistusta ja huolta pärjäämisestä lapsen harteille, ylipäätäänhän lasta olisi hyvä suojella kaikilta "aikuisten murheilta", mutta mielestäni tuo korostuu enemmän juuri niissä tapauksissa, jolloin lapselle iskostetaan päähän sitä kitinää/stressiä että ei ole rahaa, eikä sellaista "nyt ei osteta sitä lelua kun nyt ei ole rahaa leluun". Tokikin tästä voi jotkut olla eri mieltä, itse ajattelen asian näin.

Vähän verrattavissa tunne-elämään; lapsen on hyvä nähdä myös vanhempiensa esim. itkevän, jolloin vanhempi näyttää että tunteita tulee ja menee, vanhempi selittää että nyt on vähän paha mieli mutta se ei ole sinun syytä ja se menee pian pois, kaikilla on välillä paha mieli. Kun taas erona esim. masentunut/kriisin kokenut vanhempi, joka voi itkeä hysteerisesti ja olla jopa pelottava lapsen silmiin, tällaista en haluaisi lapseni näkevän minulta.

Jos siis ymmärrätte yhtään mitä ajan takaa :D

T. nro 4

Vastaus meni väärään paikkaan... eli en ole 4 :)

Ostaisitko sen lelun jos olisi rahaa? Vai etkö kestä sitä kitinää kun sanot ei osteta? Menet siis sen puuttuva raha tekosyyn taakse.

Ei meillä talo riittäisi, jos olisimme kaikki lapsen toiveet täyttäneet.

En välttämättä ostaisi, vaikka olisi rahaa, en todellakaan suostu lapsen jokaiseen pyyntöön. Ja silloin perustelen sen sillä, että nyt ei osteta koska ei tarvita. Tuo lelu-rahanpuute-esimerkki oli vain esimerkki, mutta siis en käytä sitä todellakaan aina tai edes usein :)

Ja tuolle, joka ilveili käyttämästäni masennusesimerkistä: en tosiaan tarkoittanut, etteikö masentunut voisi itkeä lapsensa nähden, vaan tarkoitin sillä esimerkillä nimenomaan hysteeristä ja/tai jatkuvaa, usein toistuvaa itkua/ahdistusta, joka on niin voimakasta tai kokonaisvaltaista että se ei tavallaan pysy kurissa ja täten voi ahdistaa/pelottaa lasta. Siksi otin myös kriisin rinnalle esimerkiksi, verrannolliseksi. Jos siis nyt saat paremmin kiinni :)

- 4

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän juuri tuon pointin, ettei siirrä ahdistusta ja huolta pärjäämisestä lapsen harteille, ylipäätäänhän lasta olisi hyvä suojella kaikilta "aikuisten murheilta", mutta mielestäni tuo korostuu enemmän juuri niissä tapauksissa, jolloin lapselle iskostetaan päähän sitä kitinää/stressiä että ei ole rahaa, eikä sellaista "nyt ei osteta sitä lelua kun nyt ei ole rahaa leluun". Tokikin tästä voi jotkut olla eri mieltä, itse ajattelen asian näin.

Vähän verrattavissa tunne-elämään; lapsen on hyvä nähdä myös vanhempiensa esim. itkevän, jolloin vanhempi näyttää että tunteita tulee ja menee, vanhempi selittää että nyt on vähän paha mieli mutta se ei ole sinun syytä ja se menee pian pois, kaikilla on välillä paha mieli. Kun taas erona esim. masentunut/kriisin kokenut vanhempi, joka voi itkeä hysteerisesti ja olla jopa pelottava lapsen silmiin, tällaista en haluaisi lapseni näkevän minulta.

Jos siis ymmärrätte yhtään mitä ajan takaa :D

T. nro 4

Vastaus meni väärään paikkaan... eli en ole 4 :)

Ostaisitko sen lelun jos olisi rahaa? Vai etkö kestä sitä kitinää kun sanot ei osteta? Menet siis sen puuttuva raha tekosyyn taakse.

Ei meillä talo riittäisi, jos olisimme kaikki lapsen toiveet täyttäneet.

En välttämättä ostaisi, vaikka olisi rahaa, en todellakaan suostu lapsen jokaiseen pyyntöön. Ja silloin perustelen sen sillä, että nyt ei osteta koska ei tarvita. Tuo lelu-rahanpuute-esimerkki oli vain esimerkki, mutta siis en käytä sitä todellakaan aina tai edes usein :)

Ja tuolle, joka ilveili käyttämästäni masennusesimerkistä: en tosiaan tarkoittanut, etteikö masentunut voisi itkeä lapsensa nähden, vaan tarkoitin sillä esimerkillä nimenomaan hysteeristä ja/tai jatkuvaa, usein toistuvaa itkua/ahdistusta, joka on niin voimakasta tai kokonaisvaltaista että se ei tavallaan pysy kurissa ja täten voi ahdistaa/pelottaa lasta. Siksi otin myös kriisin rinnalle esimerkiksi, verrannolliseksi. Jos siis nyt saat paremmin kiinni :)

- 4

Kiva esimerkki, harva oikeasti masentunut edes paljoa itkee, eivät siihen edes kykene. Mutta jee, mollaa vaan masentuneita. Ostat tai et. Oli rahaa tai ei.

Rahan puutteen valittamisesta tulee kuva, että kaikki raha mikä on käytettäisiin kyllä jos sitä olisi. Ei opeta hyvää taloudenpitoa lapsille vaan johtaa rahan tuhlaamiseen saman tien kun sitä saa. Pikavippi- ja osamaksuelämään sen sijaan, että keskityttäisiin rahan ja tavaroiden arvoon ja siihen kannattaako kaikkea ostaa vaikka sillä hetkellä voisikin.