Minkä takia sinua kiusattiin koulussa?

Luokallani oli vain 5 tyttöä. Siinä kävi sitten niin, että muodostui kaksi bestisparia, ja minä olin ulkopuolinen. Joskus yksi näistä työtistä oli muka kaverini silloin kun riiteli "bestiksensä" kanssa. Luovutin kuitenkin jossain välissä, kun en enää jaksanut olla varakaveri. Vetäydyin sitten syrjään joka oli aihe kiusaamiseen. Yläasteella onneksi kaikki oli toisin ja minulla oli iso kaveriporukka, mutta en ikinä unohda tuota ala-aste helvettiä. 

Muistan aina koulun "ystäväkirjan" joka tehtiin kuudennella luokalla. Kaikki kuudesluokkalaiset kirjoittivat sinne itsestään. Hienosti sinne nämä tytöt luettelivat että hyviä kavereitani ovat: ja sitten siihen lueteltiin kaikkien muiden luokkalaisteni nimet paitsi minun nimeni.

Olen älykäs, pidin koulunkäynnistä enkä ollut tarpeeksi laumasielu halutakseni miellyttää kiusaajia. Kiusaajat olivat reppanoita, joiden vanhemmat mm. istuivat vankilassa, eivätkä ole myöhemmin pärjänneet hyvin elämässä. Mielestäni ketään ei pidä altistaa kiusaamiselle, noista ajoista minuun on iskostunut tietty kyynisyys, koska kukaan ei halunnut puuttua asioihin, ettei joutunut itse hankaluuksiin. Se satutti enemmän kuin itse kiusaaminen, että näki, miten raadollisia jopa aikuiset voivat olla. Vähän ikävää nähdä noin nuorena ihmismielen pimeä puoli. Toivottavasti nykyään on toisin.

Silmälasit ja hyvät numerot, eli moni kuvitteli että istun aina nenä kiinni koulukirjoissa, etenkin kun yläasteella en edes halunnut polttaa tai kännätä. Todellisuudessa tein usein läksyt tuntia edeltävällä välitunnilla ja useimmiten en lukenut kokeisiin. Kiusaaminen alkoi kuudennella ja loppui kun menin lukioon.

Koska puhuin oudosti.

Puhuin siis aika värikästä ja rikasta kieltä, minulle oli luettu paljon ja erilaiset kielikuvat ja ilmaisut tarttuvat muhun helposti.

Minua ei kiusattu, mutta miestäni kiusattiin liiallisen tietokoneen käytöstä, olisi mieluummin pitänyt ajaa traktoria. Tämä siis 80-luvun alussa.

No, loppu onkin sitten historiaa.

Koska vanhempani ovat maahanmuuttajia. Itse olen Suomessa syntynyt ja puhun suomea yhtä hyvin kuin muutkin enkä oikeastaan käytännössä erottunut muista muuten kuin erilaisella nimellä ja ulkonäöllä, mutta tuossa oli jo kiusaajille syytä kerrakseen. 

Koska olin läski ja vuosikausia myös päätä pidempi kuin muut. N25

Ei minua varsinaisesti kiusattu, mutta jouduin toki kiusaajien kynsiin satunnaisesti, kuten muutkin. Osalle laitoin jauhot suuhun ja osasta en välittänyt mitään. Yhden itseäni vanhemman kiusaajan nolasin kaikkien nähden, eikä tarvinut hänestä huolehtia toista kertaa. Yksi yritti estää etenemiseni käytävällä, mutta tönäisin hänet voimalla seinään, eikä tullut eteeni toista kertaa. Yksi uhitteli minulle ja kavereilleni. Otin kuristusotteen takaapäin ja heitin hänet maahan kuristaen vielä hetken maassa. Tämän jälkeen hän lopetti ja hänestä tuli kaverini.

Yksi halusi olla kaverini, mutta en halunnut olla hänen kaverinsa, koska hän kävi käsiksi hermot menetettyään. Lähinnä kävi muihin käsiksi, mutta muutaman kerran myös minuun. Kiskaisin itseni aina irti ja lähdin pois. Yhdellä kerralla hän kaatoi minut maahan ja oli tulossa päälleni, mutta sain jalat väliin ja potkaisin hänet kaikella voimalla seinään ja hän löi päänsä. Mielestäni opettajien olisi pitänyt kovemmin puuttua tuohon, koska joitakin hän kiusasi. Minua ei varsinaisesti, mutta tuntui kuitenkin, että piti jatkuvasti varoa sanojaan hänen seurassaan.

Kaikki muu on ollut pelkkää sanallista ja itseasiassa nuo sanalliset jutut minua on jääneet enemmän kaivelemaan, kun ei ollut rohkeutta sanoa vastaan. Toisaalta yhdentekevää, koska tilanne olisi saattanut kärjistyä, enkä minä pidä konflikteista. Maailma on tyhmiä ihmisiä täynnä, eikä heidän typeryytensä heitä kouluttamalla lopu. Jos alkaa pitämään puoliaan näitä vastaan ja pitää tuota jotenkin kunniakysymyksenä, niin ei sitä muuta tekisikään kuin tappelisi jatkuvasti.

Olen ylpeä siitä, että en ole joutunut kenenkään kanssa tappelemaan sitten yläasteen ensimmäisen luokan jälkeen. Puhumalla pärjää todella pitkälle. Se myös auttaa todella paljon, että selkärankani taipuu, mutta se ei katkea. Jos joku haluaa minua haukkua, niin antaa mennä vain, koska minua ei kiinnosta niin pitkään, kun sieltä tulee ihan turhaa löpinää. Ainoat ihmiset, jotka voivat minua loukata ovat he, joista minä välitän. Olen sen verran narsistinen persoona, että en anna riidanhaastajille oikeastaan mitään arvoa ja siten en näe mitään järkeä lähteä väittelemään itseäni huonompien kanssa. Pidän heitä välttämättömänä pahana ja koitan elää mahdollisimman vähäisessä kontaktissa tuon ryhmän kanssa. Eli käytännössä poistun paikalta. 

Siksi, että reagoin toivotulla tavalla eikä kukaan puolustanut minua. Minut jätettiin yksin, jotta kiusaaminen ei tarttuisi.

En ole varma, mutta luulen että aluksi yksi mölyapina ajatteli, että juuri sille luokalle tulleena olen hauska uusi kohde mekkalalle. Olin aika itsevarma ja sain kavereita, eikä kukaan muu kuin tuo yksi kiusannut. Mutta jotain tapahtui, muutuin vetäytyväksi ja sitten jo useampi syrji tai ignoorasi, eikä ollut enää kavereita. Se miten tilanne eskaloitui tuollaiseksi on itsellenikin hämärän peitossa.

Olin hyvä koulussa ja 'ruma'

Haukuttiin rumaksi ja läskiksi ala-asteelta lähtien. Lisäksi nimestäni väännettiin rumia lempinimiä. Kiusaaminen väheni vasta ammattikoulussa, siellä ei enää nimitelty, lähinnä suljettiin vaan ulkopuolelle. Työelämässä minua on myös kiusattu. Pääsyy on varmaan se, että olen ujo ja hiljainen enkä oikein osaa pitää puoliani. Jostain syystä joudun aina välillä jonkun silmätikuksi. Toisaalta nyt aikuisena minulla on kuitenkin paljon ystäviä, ja useimmat ihmiset pitävät minusta.

Murre, silmälasit, ujous, myöhäinen kehitys siis lauta, hammasraudat, outo pukeutuminen, akne. Vihasin kouluaikaa, mutta maisteri minustakin silti tuli.