Olen lapseton mies ja alkanut miettiä kadunko sittenkin sitä ettei minulla ole vaimoa ja lapsia

Tässä on huomaa, että ihmiset eivät kestä vapautta.

Jos olet sitä mieltä, että olisit huono isä, niin mitä tuollaista edes murehtimaan? Hyvä että kuljet omaa polkuasi.

Vierailija kirjoitti:

Tässä on huomaa, että ihmiset eivät kestä vapautta.

Kyllä vapauden kestää mutta ei yksinäisyyttä ja tyhjyyttä.

Olet sen ikäinen että mietit jo elää syvällisemmin,et voi tietää millainen isä olisit,siihen kasvaa odotuksen myötä,tunnesiteet lapseen syntyy heti syntymästä lähtien.vanhemmuus on ihmeellisin asia mitä kokea saattaa.tutkaile sisintäsi jatkossakin ja tee päätökset sydäntäsi kuunnellen

Vierailija kirjoitti:

Jos olet sitä mieltä, että olisit huono isä, niin mitä tuollaista edes murehtimaan? Hyvä että kuljet omaa polkuasi.

Ei omakaan isäni kaksinen ollut,mutta on hänellä nyt kaksi lasta joille hän soittelee useamman kerran kuukaudessa ja kyläilee. Tuskin nuo omat kaverini mitään loistavia vanhempia ovat ainakaan kaikki.Itsekritiikki on minulla aina ollut korkealla,varmaan liian korkealla.Toisenlaisen naisen kanssa olisin voinut ehkä saada itseni mukaan tuohon.

Samassa tilanteessa ja mua ainakin harmittaa, että ei ole perhettä. Tosin erotuksena se, että olisin aina halunnut vaimon ja lapsia. Pääseeköhän tästä yli vai tuntuukohan tämä aina vain pahemmalta ja pahemmalta

Eihän se vielä myöhäistä ole.

Hommaat ensinnäkin naisen (myöhemmin teet tästä vaimosi) ja alat siementämään.

Jos siemennys tuottaa tulosta, ryhdyt isukiksi.

Äiti ja vaimo kirjoitti:

Olet sen ikäinen että mietit jo elää syvällisemmin,et voi tietää millainen isä olisit,siihen kasvaa odotuksen myötä,tunnesiteet lapseen syntyy heti syntymästä lähtien.vanhemmuus on ihmeellisin asia mitä kokea saattaa.tutkaile sisintäsi jatkossakin ja tee päätökset sydäntäsi kuunnellen

Ei voi tietää mutta ei se taito nyt tyhjästä synny. En minä niin yksinkertainen ole,että luulisin toiseksi ihmiseksi muuttuvani.

Vierailija kirjoitti:

Eihän se vielä myöhäistä ole.

Hommaat ensinnäkin naisen (myöhemmin teet tästä vaimosi) ja alat siementämään.

Jos siemennys tuottaa tulosta, ryhdyt isukiksi.

Kyllä se juna minun osaltani on jo myöhäistä. Ei niitä naisia noin vain hommata.Ja olen kyllä liian vanha siihen jo,nykyisin sairaskin.

Vanhemmuuteen parhaimmillaan kasvaa, jos epäilet olisiko sinusta isäksi.

Minäkin suunnittelin, että mahdollisesti max kolme lasta voisi olla ok. Tietysti edellyttäen että löytyy mies.

Nyt olen ollut 15v aviossa ja meille ei ole suotu lapsia. Tavallaan on jäänyt vaille monipuolisempaa elämää siltä osin. On myös monia asioita tilalla. Luotamme siihen, että Taivaan Isä ei tee virheitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän se vielä myöhäistä ole.

Hommaat ensinnäkin naisen (myöhemmin teet tästä vaimosi) ja alat siementämään.

Jos siemennys tuottaa tulosta, ryhdyt isukiksi.

Kyllä se juna minun osaltani on jo myöhäistä. Ei niitä naisia noin vain hommata.Ja olen kyllä liian vanha siihen jo,nykyisin sairaskin.

Höpö höpö. Tiedän monia hyvinkin varttuneella iällä ensimmäistä kertaa isäksi tulleita miehiä.

Millä tavoit olet sairas?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän se vielä myöhäistä ole.

Hommaat ensinnäkin naisen (myöhemmin teet tästä vaimosi) ja alat siementämään.

Jos siemennys tuottaa tulosta, ryhdyt isukiksi.

Kyllä se juna minun osaltani on jo myöhäistä. Ei niitä naisia noin vain hommata.Ja olen kyllä liian vanha siihen jo,nykyisin sairaskin.

Höpö höpö. Tiedän monia hyvinkin varttuneella iällä ensimmäistä kertaa isäksi tulleita miehiä.

Millä tavoit olet sairas?

Montako yksin lapsen hankinutta nelikymppistä miestä tunnet? Mutta tosissaan en minä siis toivo,että saisin vielä lapsia. Vaan mietin,että olisikohan niitä pitänyt hankkia silloin kuin tilanne oli toinen,ja elämä olisi muuten ollut lapsille otollinen ja omakin mieliala oli sellainen että se olisi ollut mahdollista. Kyllä näille asioille on minusta oma järjestyksensä.

Sinä näet vain pienen palan ystäviesi perhe-elämästä. Sillä hetkellä kun olet käymässä ne lapset ehkä käyttäytyvät ja perhe vaikuttaa onnelliselta. Oikeasti niillä lapsilla voi olla ongelmia koulussa, toista kiusataan ja toinen on itse kiusaaja. Teini-iässä saa olla koko ajan vahtimassa, etteivät joudu pahoihin porukoihin. Eikä kaikkeenkaan vanhempien voima riitä, vaan lapsi on oma itsenäinen yksilö, joka tekee omat päätöksensä. Vanhemmuus on oikeasti rankkaa. On siinä toki hyvätkin hetkensä, mutta ei niitä lapsia kannata tehdä vain siksi, että kun kavereidenkin lapsiperhe-elämä vaikuttaa mukavalta. Ainahan sitä ihminen ajattelee, että ruoho on toisella puolella vihreämpää.

Parempi tapa on hankkia koko elämän ajan vähän ystäviä sieltä sun täältä, niin vanhuusiällä on tekemistä eikä jää yksin. Ne lapset eivät nimittäin ole vastaus vanhuuden yksinäisyyteen. Voivathan ne käydä käymässä pari kertaa vuodessa, mutta ei heistä miksikään jokapäiväiseksi seuraksi ole. Heillä on oma elämänsä ja heillä on oikeus elää sitä. Vanhempi ei voi tehdä lapsia omaksi seurakseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän se vielä myöhäistä ole.

Hommaat ensinnäkin naisen (myöhemmin teet tästä vaimosi) ja alat siementämään.

Jos siemennys tuottaa tulosta, ryhdyt isukiksi.

Kyllä se juna minun osaltani on jo myöhäistä. Ei niitä naisia noin vain hommata.Ja olen kyllä liian vanha siihen jo,nykyisin sairaskin.

Höpö höpö. Tiedän monia hyvinkin varttuneella iällä ensimmäistä kertaa isäksi tulleita miehiä.

Millä tavoit olet sairas?

Montako yksin lapsen hankinutta nelikymppistä miestä tunnet? Mutta tosissaan en minä siis toivo,että saisin vielä lapsia. Vaan mietin,että olisikohan niitä pitänyt hankkia silloin kuin tilanne oli toinen,ja elämä olisi muuten ollut lapsille otollinen ja omakin mieliala oli sellainen että se olisi ollut mahdollista. Kyllä näille asioille on minusta oma järjestyksensä.

Turhaa jossittelua. Tosi asiassa jos joku satunnainen tyttöystäväsi olisi ilmoittanut, että on raskaana, niin olisit vähin äänin häipynyt kuvioista jo ennen vauvan syntymää tai jossain vaiheessa syntymän jälkeen. Miehet eivät usein osaa suhtautua yllätysvauvoihin. Olisit todennäköisesti ollut aiemmin täysin kypsymätön ajatukseen vauvasta. Ethän vauvaa edes aiemmin halunnut, joten miksi jossittelet asian kanssa? Miksi luulet, että olisi ollut järkevää hankkia se lapsi silloin, kun et lasta selkeästikään nähnyt osaksi elämäntyyliäsi? Lopeta jossittelu. Miehenä voit tehdä lapsia vaikka viisikymppisenä, kunhan hankit nuoremman vaimon, jos se pakottava tarve jossain vaiheessa tulee liian voimakkaaksi. Niitä lapsia on täysin turha tehdä vaan siksi, että JOS niitä sattuu joskus kaivaamaan. Ne ovat aika hemmetin työläitä sen 20 vuoden ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän se vielä myöhäistä ole.

Hommaat ensinnäkin naisen (myöhemmin teet tästä vaimosi) ja alat siementämään.

Jos siemennys tuottaa tulosta, ryhdyt isukiksi.

Kyllä se juna minun osaltani on jo myöhäistä. Ei niitä naisia noin vain hommata.Ja olen kyllä liian vanha siihen jo,nykyisin sairaskin.

Höpö höpö. Tiedän monia hyvinkin varttuneella iällä ensimmäistä kertaa isäksi tulleita miehiä.

Millä tavoit olet sairas?

Montako yksin lapsen hankinutta nelikymppistä miestä tunnet? Mutta tosissaan en minä siis toivo,että saisin vielä lapsia. Vaan mietin,että olisikohan niitä pitänyt hankkia silloin kuin tilanne oli toinen,ja elämä olisi muuten ollut lapsille otollinen ja omakin mieliala oli sellainen että se olisi ollut mahdollista. Kyllä näille asioille on minusta oma järjestyksensä.

Turhaa jossittelua. Tosi asiassa jos joku satunnainen tyttöystäväsi olisi ilmoittanut, että on raskaana, niin olisit vähin äänin häipynyt kuvioista jo ennen vauvan syntymää tai jossain vaiheessa syntymän jälkeen. Miehet eivät usein osaa suhtautua yllätysvauvoihin. Olisit todennäköisesti ollut aiemmin täysin kypsymätön ajatukseen vauvasta. Ethän vauvaa edes aiemmin halunnut, joten miksi jossittelet asian kanssa? Miksi luulet, että olisi ollut järkevää hankkia se lapsi silloin, kun et lasta selkeästikään nähnyt osaksi elämäntyyliäsi? Lopeta jossittelu. Miehenä voit tehdä lapsia vaikka viisikymppisenä, kunhan hankit nuoremman vaimon, jos se pakottava tarve jossain vaiheessa tulee liian voimakkaaksi. Niitä lapsia on täysin turha tehdä vaan siksi, että JOS niitä sattuu joskus kaivaamaan. Ne ovat aika hemmetin työläitä sen 20 vuoden ajan.

Totta kyllä. Juuri tuossa yllä sanoin,ettei ihminen voi muuttua toiseksi,mutta sitähän minä tässä juuri haikailen,että kunpa olisin ollut aikaisemmin toisenlainen... sellainen,joka olisi halunnut olla isä ja saisi nyt nauttia perheestä. En kuitenkaan ollut enkä ole,ja sille ei mitään voi,eikä ole koskaan voinut.

Elämässä katuu aina joko sitä, että on mennyt tekemään jotain tai ei ole tehnyt jotain. Elämä on täynnä päätöksiä ja niiden kanssa on vaan elettävä. Oletko miettinyt, että miksi oikeasti niitä lapsia haluat? Eihän se syy voi olla se, että kun muillakin on.

Suurin osa avioliitoista päättyy eroon. Sitten niitä lapsia pompotellaan ympäriinsä. Kohta halutaan jo uusi vaimoke (ellei se ensimmäinen avioliitto jo tuohon kaatunut) ja sitten on tehtävä sen kanssa lisää lapsia. Ja siinä on kasassa kiva uusperhe, jossa kärsii lapset. Mietipä kuule tarkkaan haluatko oikeasti lähteä mukaan tähän. Jos aidosti lapset kiinnostavat, niin kouluttaudu vaikka lapsenhoitajaksi tai vietä paljon aikaa tuttujen lasten seurassa. Niitä naisia nyt tulee ja menee, että vaimonhan saa helposti vaikka missä iässä.

Voihan sinusta vielä jonkun lapsen isäpuoli tulla..?

Monet rauhoittuu myöhään. Olet elänyt pitkän parisuhteen, ilmeisesti osaat olla parisuhteessa, ottaa toisen huomioon? Silloinhan asiat on hyvin. Maailma on täynnä keski-ikää lähestyviä naisia joilla biologinen kello raksuttaa. Sopiva kun vastaan kävelee niin kerkeät vielä monta lasta saada. Ensin kannattaa kyllä ihan vakavasti miettiä mitä elämältään haluaa, onko tämä haikailu vain esim. eilis-illan juhlimisen ja lievän krapulan aiheuttamaa vai ihan vakava halu muuttaa elämää. Mieheni oli 39 ja 41 kun lapsemme syntyivät, useampi työkaveri (mies) on nyt toisella kierroksella saanut lapsia viisikymppisenä. Elämä on valintoja.

Aika tyypillistä, että kaveriporukan miehet pikkuhiljaa hankkivat vaimon ja lapsia. Sitten jäljelle jää se yksi tai pari miestä, jotka ovat pitkään elelleet sinkkuna tai parisuhteessa huoletonta elämää eikä lapset ovat kiinnostaneet millä tavalla. Sitten elämän oltua samaa tylsää jauhantaa viimeiset 20 vuotta aikuisena, niin sitä alkaakin miettimään, että mitä tekisi seuraavaksi. Huomaa, että kavereilla on se perinteinen kuvio: vaimo, pari lasta, hienohko auto ja omakotitalo. Sitten sitä ajattelee, että tuo on se, mitä haluaa. Mikäs siinä. Kyllähän nelikymppisellä lapsettomalla sinkkumiehellä on hyvä markkina-arvo naismarkkinoilla. Ne samanlaiset työlleen ja vapaa-ajalleen eläneet naiset haluavat juuri tuossa iässä nopeasti sen perheen, koska biologisesti se ei ole heille enää pitkään mahdollista. Siitä vain mies valitsemaan paras nainen päältä ja perhettä perustamaan! Etenkin jos olet koulutettu mies yliopistokaupungissa, niin valinnanvaraa on runsaasti.