Olen lapseton mies ja alkanut miettiä kadunko sittenkin sitä ettei minulla ole vaimoa ja lapsia

Vierailija kirjoitti:

Aika tyypillistä, että kaveriporukan miehet pikkuhiljaa hankkivat vaimon ja lapsia. Sitten jäljelle jää se yksi tai pari miestä, jotka ovat pitkään elelleet sinkkuna tai parisuhteessa huoletonta elämää eikä lapset ovat kiinnostaneet millä tavalla. Sitten elämän oltua samaa tylsää jauhantaa viimeiset 20 vuotta aikuisena, niin sitä alkaakin miettimään, että mitä tekisi seuraavaksi. Huomaa, että kavereilla on se perinteinen kuvio: vaimo, pari lasta, hienohko auto ja omakotitalo. Sitten sitä ajattelee, että tuo on se, mitä haluaa. Mikäs siinä. Kyllähän nelikymppisellä lapsettomalla sinkkumiehellä on hyvä markkina-arvo naismarkkinoilla. Ne samanlaiset työlleen ja vapaa-ajalleen eläneet naiset haluavat juuri tuossa iässä nopeasti sen perheen, koska biologisesti se ei ole heille enää pitkään mahdollista. Siitä vain mies valitsemaan paras nainen päältä ja perhettä perustamaan! Etenkin jos olet koulutettu mies yliopistokaupungissa, niin valinnanvaraa on runsaasti.

Samaa jauhantaa se on niillä lapsia hankkineillakin, ja heillä on vielä huonommat mahdollisuudet vaikuttaa omaan elämäänsä. Jos elämä on pahasti urautunut ja epätyydyttävä, tämä ongelma ratkeaa kyllä aivan muilla keinoilla kuin lapsia hankkimalla.