Lue keskustelun säännöt.
Epätodellinen olo! Liittyykö murrosikään? LÄÄKÄRIÄ PAIKALLA?
02.12.2016 |
Olen 16v poika eikä mulla ole mitään traumatisoivaa tapahtunut.
Tai no on kyllä, mutta en nyt usko ne välttämättä liittyvät tähän.
Pienenä jouduin olla vanhempien pelottavien ja väkivaltaisten riitojen keskellä.
Olen saanut myös kuulla äidin itsemurhalla uhkailua. (Sairastaa mieliala häiriötä)
Mutta toisaaltaan elämäni ei nyt kuitenkaan ole niin hirveää.
Aluksi pelkäsin noita pienenä, mutta sitte aloi jo tottumaan noihin, että loppujen lopuksi en enää pelästynyt noita.
Nykyisin elämäni on aika tasasta eikä tähän mennessä ole mitään pahaa käynyt viime aikoina.
Kuitenkin kesällä 2015 aloin huomata, että mopolla ajaessa oli sellainen outo poissa oleva olo.
Tavallaan muistutti vähän sitä, kun on ajatuksissaan, mutta en tavallaan päässyt siitä "ulos" vaikka kuinka yritin ravistella päätä ja herätellä itseäni.
Kuitenkin toiminen onnistui, mutta tuntui, että en oikeasti ollut siinä.
Välillä vain havahtui hetkeksi ja olo tuntui skarpimmalta.
Tätä esiintyi tuolloin vain välillä, mutta lopputalvella ja keväällä 2016 tämä alkoi olla jatkuvaa. Jos vaikka olin ulkona 2h ja tämä olo vaivasi koko sen ajan ja, kun tulin sisälle niin äskeinen ulkoilu tuntui todella kaukaiselta ja sumuiselta. Enkä siis käytä alkoholia enkä mitään huumeita todellakaan.
Kesästä 2016 tämä tila on ollut kokoajan päällä.
Tuntuu, että pääni tarvisi jtn ravistelua, että heräisin täysillä tähän hetkeen, mutta se auta.
Tää tila on ollu ainakin puolivuotta joka ikinen päivä.
Aamulla herätessä olo on vähän selkeämpi, mutta iltaa kohden sumenee.
Tuntuu, että en myöskään muista asioita enää yhtä hyvin.
Ennen mulla oli tosi hyvä muisti. Muisrtin kaikki yksityiskohdatkin ja muistan vieläkin vanhojajuttuja.
Mutta nyt tämä vuosi 2016 keväästä etään päin on ihan pelkkää sumua.
Toki muistan isommat jutut. Mutta, kun yritän muistella edellisiä päiviä, vaikka nyt tätä viikkoa niin ei meinaa millään tulla mieleen.
Tai ehkä korkeintaa muistan vähän suurimpia juttuja, mutta en enää niitä lukuisia yksityiskohtia joita ennen.
Myös jos vaikka mietin jtn tunti sit ten tapahtunutta( kävin ulkona) niin nyt se tuntuu samalta, kuin oisin vain nähnyt unta siitä.
Tää olo ei siinäänsä estä toimintaa ja oon aika tottunnu tähän jo mutta mietin, että mikä tätä voi aiheuttaa????
Kuulostaako tämä epänormaalilta?
Itse epäilen vahvasti, että kuulostaa.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te mammat olette kyllä niin vietävissä. Ap on häiriintynyt provo joka kirjoittaa tänne jatkuvasti näitä "olen 16-vuotias poika ja hypokondrikko"-provojaan. Ja te pässit uskotte aina kaiken.
Entä jos ei olisikaan provo? Ei vie paljon aikaa muutamaa välittämisen sanaa laittaa siiitä että kannattaa hakeutua lääkäriin, neurologille tms hoitoon eteenpäin. Tässä yhteiskunnassa on ihan liikaa heitä, joista ei välitetä ja heitä jotka eivät välitä. Ja vaikka tämä olisikin provo, niin joku muu ihminen voi tämän kyseisen esimerkin kautta saada suurta apua. Saa alapeukuttaa minkä jaksaa tälle kommentilleni.
No tällä palstalla liian kauan roikkuneena: tällä jannulla on vähän väliä syöpä, sydänkohtaus ja aivoverenvuoto. Jatkuvasti. Joten ei nyt ehkä jaksa ottaa tosissaan tätäkään. Mt-puolelle suositeltu jo aika kauan, mutta jatkaa vaan näitä APUA-aloituksiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se voi liittyä murrosikään, mutta olosi olisi varmaan rauhallisempi, jos pääsisit juttelemaan asiasta jonkun terveydenhuollon ihmisen kanssa, vaikka terveydenhoitajan kanssa näin alkuun.
Murrosikäinen tyttäreni kärsi vuosi sitten kovasti epätodellisesta olosta, pelkotiloista ja ahdistuneisuudesta. Liittyi osin koulukiusaamiseen, mutta lääkäri kertoi epätodellisen olon olevan tavallista murrosiässä ja menevän aikanaan ohi. Niin kävi tyttärenikin kohdalla. Sai kyllä psykologin apua noihin muihin ongelmiin liittyen,
Minulla on ollut "epätodellisia oloja" aina välillä ihan nuoresta saakka. Tosin ne kestää vain hetken. Joka tapauksessa todella inhottava kokemus joka kerta :( Itselläni tuo olotila liittyy selvästi tilanteisiin joissa olen hyvin jännittynyt tai stressaantunut, tai jos on liikaa aistiärsykkeitä (esim. kauppakeskuksissa tulee lähes joka kerta tuollainen inhottava epätodellinen olo). Noissa tilanteissa yritän keskittyä hengitykseen ja katsella rauhassa ympärilleni, siitä se olo vähitellen normalisoituu.
Kysyin asiasta kerran psykologilta, hän sanoi että ilmiön nimi on "derealisaatio" ja se ei ole mitenkään kovin harvinaista.
Asia kannattaa kuitenkin ottaa puheeksi jonkun ammattilaisen kanssa. Joskus esim. epilepsia tai jokin psyykkinen sairaus voi oireilla noin.
t.Nainen 40v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te mammat olette kyllä niin vietävissä. Ap on häiriintynyt provo joka kirjoittaa tänne jatkuvasti näitä "olen 16-vuotias poika ja hypokondrikko"-provojaan. Ja te pässit uskotte aina kaiken.
Entä jos ei olisikaan provo? Ei vie paljon aikaa muutamaa välittämisen sanaa laittaa siiitä että kannattaa hakeutua lääkäriin, neurologille tms hoitoon eteenpäin. Tässä yhteiskunnassa on ihan liikaa heitä, joista ei välitetä ja heitä jotka eivät välitä. Ja vaikka tämä olisikin provo, niin joku muu ihminen voi tämän kyseisen esimerkin kautta saada suurta apua. Saa alapeukuttaa minkä jaksaa tälle kommentilleni.
No tällä palstalla liian kauan roikkuneena: tällä jannulla on vähän väliä syöpä, sydänkohtaus ja aivoverenvuoto. Jatkuvasti. Joten ei nyt ehkä jaksa ottaa tosissaan tätäkään. Mt-puolelle suositeltu jo aika kauan, mutta jatkaa vaan näitä APUA-aloituksiaan.
Eli onko kyse nyt siitä, että palstalaiset alkavat turhautua näistä ja miten ap älyäisi ohjautua asiantuntevalle taholle? Itse silti ottaisin kuitenkin asian enemmän vakavasti kuin liian kevyesti. Koskaan oikeasti ei tiedä, mitä minkäkin alta paljastuu. Ja jos ap:lla on huolta, niin todellakin lääkäriin tms. Ja jos tämä on pilailua, niin kysyisin mikä tarve ap:lla on tehdä tällaisia piloja.
Olet varmasti tosi ihana poika. Kaikkea hyvää sinulle. Sulla voi olla traumaperäinen stressihäiriö.