Miten sinä otit yhteyttä kaveriisi 10-12-vuotiaana, kun halusit olla sen kanssa vaikka ulkona? Miten omat lapsesi nyt?

Aina soitin (lankapuhelimella), lähinkin kaveri asui 2 km:n päässä.

Soitin lankapuhelimella tai kävin ovella.

Oma muksu menee ovelta hakemaan ulos leikkimään.

Mä kävin pirauttamassa ovikelloa ja kysyin voiko kaveri tulla pihalle. Jollei, niin suunta seuraavalle ovelle jne.

Menin kysymään ovelle tai soitin lankapuhelimella. 13-vuotiaana sain kännykän.

Menin soittamaan kaverin ovikelloa ja kysyin, että voiko se tulla ulos.

Mentiin vaan toisen luo. Vasta teininä sitten soiteltiin ensin puhelimella.

Nykyään lapset viestittelee ja sopii tapaamispaikan :D

Soitin tai menin ovelle kysymään. Silloin ei ollut kännyköitä. Teinillä on oma puhelin.

Mentiin huutamaan tien varteen talon kohdalle "Pirkkooo... tuu uuuloosss". Sitten "Pirkon" äiti huutaa, että ei Pirkko vielä tuu,  meillä on syönti tuu kuudelta uudestaan. Ei muuten puhettakaan, että oltaisiin kavereilla syöty yhtään mitään muulloin kuin synttäreillä. 70-luku.

Vierailija kirjoitti:

Mentiin huutamaan tien varteen talon kohdalle "Pirkkooo... tuu uuuloosss". Sitten "Pirkon" äiti huutaa, että ei Pirkko vielä tuu,  meillä on syönti tuu kuudelta uudestaan. Ei muuten puhettakaan, että oltaisiin kavereilla syöty yhtään mitään muulloin kuin synttäreillä. 70-luku.

Sama täällä. Ovikelloa ei ehkä ollut tai sitä ei käytetty. Kaverin pihalla huudettiin toisen nimellä, ja joku tuli sitten avaamaan oven.

Kun olin tuon ikäinen lapsi, ei paljon tarvinnut käydä edes ovella koputtelemassa, sillä siihen aikaan lapset viettivät aikaa ulkona huomattavasti enemmän kuin ennen. Koulun jälkeen tehtiin läksyt ja sitten mahdollisia kotihommia (puiden kantamista, tiskaamista, jne.). Lähes kaikissa perheissä syötiin suunnilleen samaan aikaan. Sen jälkeen lähdimme ulos, oli sitten kesä tai talvi. Joskus saatettiin sopia koulussa päivällä, mitä teemme illalla ulkona. Puhelimia ei ollut läheskään kaikissa talouksissa.

Pääasiassa soitin kännykällä tai laitoin tekstarin, tai sitte mese-viestin :D joskus jos oltiin jo jollain porukalla ulkona ja käveltiin vaikka jonkun kaverin talon ohi ni saatettii käydä kysymässä onko kotona ja lähtiskö ulos.

Olen syntynyt v. 1997 eli nyt 19v.

Joskus soitin, joskus menin oven taakse tai lähetin viestin. n25

Sovin koulussa, missä tavataan ja mihin aikaan. Lankapuhelinta ei ollut lupa käyttää kaveriasioihin. Viikonloppuisin en ollut kavereiden kanssa ja arkenakin kotiin piti tulla 16.30 mennessä. Kavereiden kanssa oltiin vain ulkona. Kenellekään ei saanut mennä sisään.

Soitin ovikelloa, soitin lankapuhelimella tai sovittiin face to face aiemmin että missä ja milloin nähdään.

Omat lapset käyttävät kännykän eri toimintoja, menevät ovelle soittamaan ovikelloa tai sopivat tapaamisensa koulussa tmv. paikassa ennalta.

Soitin ovikelloa,  tai norkoilin pihalla eläinten kanssa, kunnes kaveri tuli ulos. Näin myös toisinpäin. Maalla 1970- luvulla. Maatiloilla ei ollut siis juurikaan ovikelloja, joskus vain pyyhällettiin sisään. Usein käskettiin ulos odottamaan kun kaveri söi vielä.

Muutaman kaverin koti oli niin "moderni" jo että heillä oli ovikello :).

Lankapuhelimella soitto, muistan vieläkin parin kaverin numeron. Tietyillä alueilla oli muistaakseni 3 ensimmäistä numeroa sama ja sitten esim. samassa taloyhtiössä vain viimeinen tai 2 viimeistä vaihtui, riippuu taloyhtiön koosta.

Toisinaan kävin myös oven takana. Muistan kun yhdellä ei ovikello toiminut niin menin eteiseen huutamaan "Jorma (nimi muutettu) voitko olla?" Sieltä sitten Jorma vastas "joo tai ei" tai sitten vaikka Jorman sisko "Joo, tuu vaa sisään, Jorma on huoneessaan".

Sovittiin koulussa, silloin harvoin kun nyt oli joku kaveri hetken, ja mahdollisuus olla koulun jälkeen yhdessä vähän aikaa.

Kavereille oli matkaa, eikä meillä ollut puhelinta.

Lapset tekevät käytännössä nyt varmaan samoin, vaikka onkin helppoa viestitellä.