Lue keskustelun säännöt.
Elämäni kotiäitinä tällä hetkellä on aivan hirveää
30.11.2016 |
En jaksa enää päivääkään. Mies on koko ajan töissä. Käy kotona kääntymässä. Sukulaisilla omat kiireet tai asuvat kaukana.
4,5 vuotias on nykyään todella takertuva. Koko ajan helmassa kiinni, lääppii, vinkuu, itkee isänsä perään. Ei halua mennä kerhoon, ei halua mennä nukkumaan, ei halua syödä, ei halua pukea... . Koko ajan joku on huonosti. On myös alkanut saamaan hillittömiä raivareita, tuntuu että uhma vaan kiihtyy vaikka luulin tässä iässä sen pikkuhiljaa laantuvan. Huutaa pää punaisena minulle vastaan joka asiasta, nyt alkanut myös lyömään ja puremaan vaikka ennen ei ole sellaista tehnyt. Yllyttää koko ajan pienempää pahantekoon ja riehumiseen ja sitten itkee kun sattuu jotain. Monesti myös tuntuu leijailevan ihan omissa maailmoissaan, ei kuuntele ohjeita, tekee juuri päinvastoin mitä sanotaan, ei yhtäkkiä tottele OLLENKAAN vaikka ennen totteli melko hyvin. On todettu olevan ikätasoaan jäljessä puheen tuottamisessa ja ymmärtämisessä, se tietysti tuo oman lisänsä tähän hommaan.
1,5 vuotias taas aloittelee juuri uhmaansa. Haluaa tehdä kaiken itse, ei saa auttaa, kiipeilee koko ajan joka paikkaan ja vaarallisesti. Kaivelee kaikki kaapit joissa ei ole lapsilukkoja, käy jääkaapilla, uittelee tavaroita vessanpöntössä, pluttaa koiran vesikipolla... Alkanut kapinoimaan etenkin iltaunia vastaan ja voi huutaa puolikin tuntia täyttä kurkkua sängyssä vaikka olen vieressä. Jos ja kun saankin hänet nukkumaan yö tai päiväunia, isosisarus keksii kaikki pahanteot jolla herättää pienemmän ihan tahallaan! Ja sekös saa minut raivon valtaan.
Muutaman kuukausi takaperin meillä meni vielä ihan kivasti mielestäni, nyt yhtäkkiä tilanne on muuttunut aivan kaoottiseksi??!!!! Rangaistukset ei enää lapsista tunnu tuntuvan missään, mutta ei se hyvälläkään motivointi tunnu auttavan niinkuin ennen.
Kommentit (14)
No mutta hei et oo ainot.
Meillä 4 vuotta täyttäny on samanlainen ja opettaa ja yllyttää 2v veljensä samanlaisiin toljailuihin.
Kaosta on päivät täälläkin eikä kieltoja noteerata millään tavalla.Vauva parkakin heräilee jatkuvasti karmeeseen huutoon ja elämän pitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritä olla itse rauhallinen, vaikka olis kuinka vaikeeta. Tuon nelivuotiaan pahanteko voi olla myös huomionhakua ja sitä että kun on huomannut että hermostut niin oikein hakee sitä. Yritä keksiä myönteistä palautetta sille niin että negatiiviset asiat jäisivät vähemmälle. Itse olen myös ajoittain herkkä hermostumaan ja oon huomannu että just niinä aikoina lapsetkin käyttäytyy huonosti. Riittävä ulkoilu auttaa myös. Menkää sinne puistoon vaikka olis kuinka huono ilma, saavat purkaa siellä energiaansa. Koittakaa löytää joku kaveriperhe ulkoiluihin mukaan, joilla olis suunnilleen saman ikäiset lapset. Auttaa kummasti jaksamaan kun on joku jolle voi puhua.
Vierailija kirjoitti:
No mutta hei et oo ainot.
Meillä 4 vuotta täyttäny on samanlainen ja opettaa ja yllyttää 2v veljensä samanlaisiin toljailuihin.
Kaosta on päivät täälläkin eikä kieltoja noteerata millään tavalla.Vauva parkakin heräilee jatkuvasti karmeeseen huutoon ja elämän pitoon.
No senkin kuuleminen jo helpottaa! Jos olisi tuo nuorempi yksistään, niin se menisi vaikka vasemmalla kädellä hoitaen. Mutta tuon isomman kanssa tulee päivittäin mietittyä että mitä h***** olen tehnyt väärin sen kanssa, kun siitä on kasvanut tuollanen......
AP
Vierailija kirjoitti:
Yritä olla itse rauhallinen, vaikka olis kuinka vaikeeta. Tuon nelivuotiaan pahanteko voi olla myös huomionhakua ja sitä että kun on huomannut että hermostut niin oikein hakee sitä. Yritä keksiä myönteistä palautetta sille niin että negatiiviset asiat jäisivät vähemmälle. Itse olen myös ajoittain herkkä hermostumaan ja oon huomannu että just niinä aikoina lapsetkin käyttäytyy huonosti. Riittävä ulkoilu auttaa myös. Menkää sinne puistoon vaikka olis kuinka huono ilma, saavat purkaa siellä energiaansa. Koittakaa löytää joku kaveriperhe ulkoiluihin mukaan, joilla olis suunnilleen saman ikäiset lapset. Auttaa kummasti jaksamaan kun on joku jolle voi puhua.
Nojoo, olet varmasti oikeassa. En tiedä miksi olen niin väsynyt, on tullut sellaisia hetkiä että huomaan lasten hakevan esim. vain huomiota, mutta minä en yhtään jaksa/ halua antaa sitä. Tiedostan ettei se oikein ole, mutta en tiedä miksi olen niin järjettömän väsynyt!
Hain lapsille jo tarhapaikatkin ensi syksylle, koska tuntuu että jos tämä jatkuu, on parempi että joku muu hoitaa heitä päivisin.... :( Kotona olen ollut nyt 4,5 vuotta lapsen/lasten kanssa.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritä olla itse rauhallinen, vaikka olis kuinka vaikeeta. Tuon nelivuotiaan pahanteko voi olla myös huomionhakua ja sitä että kun on huomannut että hermostut niin oikein hakee sitä. Yritä keksiä myönteistä palautetta sille niin että negatiiviset asiat jäisivät vähemmälle. Itse olen myös ajoittain herkkä hermostumaan ja oon huomannu että just niinä aikoina lapsetkin käyttäytyy huonosti. Riittävä ulkoilu auttaa myös. Menkää sinne puistoon vaikka olis kuinka huono ilma, saavat purkaa siellä energiaansa. Koittakaa löytää joku kaveriperhe ulkoiluihin mukaan, joilla olis suunnilleen saman ikäiset lapset. Auttaa kummasti jaksamaan kun on joku jolle voi puhua.
Nojoo, olet varmasti oikeassa. En tiedä miksi olen niin väsynyt, on tullut sellaisia hetkiä että huomaan lasten hakevan esim. vain huomiota, mutta minä en yhtään jaksa/ halua antaa sitä. Tiedostan ettei se oikein ole, mutta en tiedä miksi olen niin järjettömän väsynyt!
Hain lapsille jo tarhapaikatkin ensi syksylle, koska tuntuu että jos tämä jatkuu, on parempi että joku muu hoitaa heitä päivisin.... :( Kotona olen ollut nyt 4,5 vuotta lapsen/lasten kanssa.
AP
Kannattaa tosiaan mennä jo takas töihin. Jaksat itsekin paremmin kun on aikuista seuraa ja mielekästä tekemistä. Ja tuo melkein 5 v voi kärsiä myös seuran puutteesta, nuorempi ei kykene samanlaisiin leikkeihin. Kun saat toteuttaa töissä itseäsi ja purettua sosiaalisuuskiintiön on työn jälkeen helpompi sulattaa pikkukitinät paremmalla mielellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ikävältä kuin kuulostaakin, niin suosittelen, että alat harrastaa jotain kotoa käsin. (ikävää, koska olet edelleen täysin sidottuna lapsiin, mutta kyllä tilanne tulee vielä muuttumaan)
Tahtoisitko tehdä kodista konkreettisesti tai henkisesti viihtyisämmän esim kasvien tai käsitöiden avulla, jostain kiinnostuksen kohteestasi tietoa hankkimalla, liikkumalla tms? Jaksaisitko paremmin näin? Liity yhdistykseen, jossa on tapaamisia liittyen kiinnostuksen kohteeseesi ja jossa tehdään yhdesä, jolloin sinulla on oltava joskus mahdollisuus lähteä omiin menoihisikin.
Isompi lapsesi on mustasukkainen pienemmälleen, koska pelkää, että teet hänen kanssaan salaa jotain kivaa sillä aikaa kun hän on kerhossa. Palkitse hänet tarralla, aina kun hän on tehnyt jotain "kivaa" esim tullut kotiin kerhosta, näyttää hienon piirustuksensa tai auttaa sinua.
Lapset hoitoon, sinä töihin. Homma ratkaistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sinunkin pitäisi saada joku pieni tauko perhe-elämästä. Voitko lähteä itseksesi jollekin pienelle hemmottelulomalle? Kyllä äipänkin pitää saada joskus omaa aikaa ja rauhaa. Ajattele, viikonloppu jossain kylpylässä... Yksin. Hiljaisuus. Rauha. Lämmin poreallas. Valmiiksi tehty ruoka. Yhtenäinen yöuni. Selkähieronta. Mmmm... Saisitko hoitajan lapsille viikonlopun ajaksi? Tai voitko jättää heidät miehesi hoiviin, vai onko hän viikonloppuisinkin töissä?
Johtuuko ihan turhautumisesta ja virikkeiden puutteesta isomman oireilu ja puheen ongelmat. 4,5 vuotias on aika iso olemaan vaan kotona kaiket päivät. Muistan aikanaan kuinka aloin odottaa hoitovapaan loppua ja töihin paluuta, kun esikoinen oli 2,5 vuotias. Puhekin selkeytyi ja parani esikoisella välittömästi, kun meni päiväkotiin 3 vuotiaana. Kotiympyröissä se lapsi ei joudu skarppaan puhetta, kun kaikki kuitenkin ymmärtää. Hoidossa muiden lasten kanssa onkin alettava puhumaan ja ilmaisemaan sanoin itseään, jos meinaa tulla toimeen. Jos et ole menossa töihin niin olisiko mahdollista päästä useamman kerran viikossa lapsen esim seurakunnan tai kunnan kerhoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on töissä arkisin, aamuisin, iltaisin, viikonloppuisin, pyhinä... vapaapäiviä on tottakai, mutta työvuoroja voi olla miten vaan ja usein vapaapäiville ottaa extravuoroja. Silti meillä ei mitään ylimääräistä rahaa ole luksusmääriä, koska miehen tuntipalkka on huono.... Tänään taas esim töissä 9.30-19... + työmatkat. Eli käytännössä olen yksin miltei koko sen ajan mitä lapset on hereillä... Heräävät kuudelta ja unille ne saa ennen ilta kahdeksaa.
Isompi käy kerhossa kyllä, juuri siksi että se tukisi puheen kehitystä. Mutta ei siis erityisemmin halua sinne mennä ja aamut on aina hoputtamista, kiristystä, lahjomista, mairittelua, väkisin pukemista jne...
Tänään ollut taas ihan hirveä päivä. Kun ei usko mitään, ei kertakaikkiaan... Vaikka oltaisiin juuri tehty kivaa juttua yhdessä, niin kohta ollaan taas ärsyttämässä. Ja pienempi apinoi kaiken perässä.... Lisäksi viime aikoina on ollut useita päiviä niin etten saa heitä päiväunille, kuten tänään pienempi nukahti autoon kun hain isompaa kerhosta. Vaikka kuinka sanoin isommalle että nyt ollaan hiljaa ja sitten saat palkinnon kotona niin eikös taas herättänyt pienemmän tempuillaan... eikä sitä sitten enää uusille unille saa vaan menee huudoksi. Yleensä tosin herää joka tapauksessa siihen kun koittaa nukkuvana siirtää autosta rattaisiin... Siten on vähän raskasta, kun päivässä ei ole hengähdystaukoja ja jos sellaisen koittaa ottaa, nuo tekee kyllä kaikki pahat silläkin aikaa saadakseen sen huomion!
Ja tosiaan hain heille jo päivähoitopaikkaa ensi syksylle... Ei tässä tilanteessa varmaan oikein muu auta kuin jaksaa sinne saakka jotenkin...
AP
Lapset nyt vain tekevät kaikesta todella hankalaa. Kuuluu homman luonteeseen. Ei kannata miettiä sitä liikaa enää tuossa vaiheessa. Eivät ne skidit kiusallaan sinua kuormita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mutta hei et oo ainot.
Meillä 4 vuotta täyttäny on samanlainen ja opettaa ja yllyttää 2v veljensä samanlaisiin toljailuihin.
Kaosta on päivät täälläkin eikä kieltoja noteerata millään tavalla.Vauva parkakin heräilee jatkuvasti karmeeseen huutoon ja elämän pitoon.No senkin kuuleminen jo helpottaa! Jos olisi tuo nuorempi yksistään, niin se menisi vaikka vasemmalla kädellä hoitaen. Mutta tuon isomman kanssa tulee päivittäin mietittyä että mitä h***** olen tehnyt väärin sen kanssa, kun siitä on kasvanut tuollanen......
AP
voihan sillä olla joku neurologinen häiriö. ADHD tai jotain.
Lapset aistivat sen pahan olosi ja reagoivat siihen. Pirullista mutta näin se menee. Mitä väsyneempi olet, sitä enemmän ne roikkuu ja kitisee.
Hei,
Ikävä kuulla, että elämäsi on helvettiä. Tässä ratkaisut ongelmiisi. Tämä konsultaatio on sinulle maksuton.
Ongelma 1, työssäkäyvä mies: Ota ero, ja tilalle työtön sohvaperuna joka ei koskaan poistu kotoa.
Ongelma 2, lapset. Yhteys sosiaaliviranomaisiin, lapset huostaan ja sijoitettavaksi uuteen kotiin.
Vakuutus uusien ongelmien varalle: Piuhat poikki, niin ei tule enää lisää lapsia vaivoiksi