Kun nauraa, vaikkei sais. :)

Meillä kävi työpaikalla cp-vammaisia vierailijoita, ollaan lahjoitettu rahaa niitten toimintaan, ja he tulivat kiittämään.
Cp vammahan on sellainen, että se aiheuttaa kummallisia pakkoliikkeitä ja ääniä.

Minä mokasin totaalisesti - aloin nauraa aivan hervottomana!
Kun eka cp-vammainen avasi suunsa, minöä melkein putosin polvilleni. Ja kun katsoin niitä muita, tilanne vain paheni.
Tajusin lähteä pois, mutta työkaverit kyllä huomasivat, että nauroin katketakseni.
Saattaa olla että vammaiset ja niiden ohjaajatkin huomasivat.
Pakenin vessaan ja hirnuin siellä kyyneleet valuen.

Siis olin pikkasen nolona.
Tai no, vittu että hävettää.
Mutta en vaan voinut sille mitään.

Pomo katsoi vinosti koko päivän, mutta kukaan ei sanonut minulle mitään. Varmaan asia on siltä osin loppuunkäsitelty.

Onko kukaan muu nauranut sellaisessa paikassa, joss EI MISSÄÄN NIMESSÄ SAA NAURAA?
Vai olneko minä ainoa?