Lue keskustelun säännöt.
Hankala ystävä
neuvoton
29.11.2016 |
Mulla on erittäin vaikea ystävä, jonka seura saa mut voimaan huonosti. Tää sama tilanne on jatkunut jo vuosien ajan, mutta en millään pääse hänestä irti. Tää ystävä on hallitseva, itsekeskeinen, haukkuu jatkuvasti muita ja on tosi ulkonäkökeskeinen. Koen ainakin, että usein kun kerron sille jotakin mukavaa omasta elämästäni, se vähättelee tai pilkkaa mun sanomisia. Tää on johtanu siihen, etten halua kertoa sille kauheesti elämästäni, mutta se kertoo omastaan sitäkin enemmän. Tunnen olevani koko ajan puolustuskannalla, kun en halua haukkua ylettömästi muita ja pitää ulkonäköä maailman tärkeimpänä asiana. Tottakai hänessä on hyviäkin puolia ja kuuntelen välillä oikein mielelläni hänen juttujaan, mutta samalla koen ettei mun persoonalla ole tässä ihmissuhteessa tarpeeksi tilaa. Koen vastuutakin tästä ihmisestä, koska sillä ei oo paljoo läheisiä ystäviä.
Oon yrittäny ottaa etäisyyttä häneen, mutta se tuntuu tosi vaikealta. Liikutaan paljon samoissa opiskelijapiireissä, mikä vaikeuttaa asiaa (tosin opiskelut loppuu n. vuoden päästä). Hävettää lisäksi oma miellyttämisen halu ja valheellisuus, kun vaan oon tän ihmisen kanssa, vaikka voin huonosti sen seurassa. Pelkään, mitä tapahtuis, jos katkasisin tylysti välit poikki. Mulla on nykysin muita tosi hyviä ystäviä, joita aidosti rakastan ja joiden kanssa on hyvä olla. Tavallaan tiedän, ettei mun oo pakko olla tän hankalan ihmisen ystävä, mutta en millään saa sitä sisäistettyä. Oon alkanu miettiä kaikenlaisia skenaarioita tulevaisuuteenkin, jotka voi kuulostaa naurettavilta: pelkään, että tää mun ystävä pyytää mua vaikka lapsensa kummiksi ja sitten oon sidottu siihen loppuelämäni - tai tulee mun häihin ja varastaa koko shown. Miten voisin saada itseni ymmärtämään, ettei mun oo pakko tanssia tän ystävän pillin mukaan?
Kommentit (6)
Älä pidä yhteyttä!tuo ei ole edes mitään ystävyyttä.voit itse paremmin kun karsit sinua kuormittavat ihmiset elämästäsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota etäisyyttä pikkuhiljaa..luulisi hänenkin tajuavan?
Elämässä on sellainen hauska juttu, että pitää itse tietää omat rajat ja osoittaa ne tarpeen tullen. "En allekirjoita, en ole samaa mieltä, ei sovi nyt nähdä, en ehdi valitettavasti kuunnella".
On olemassa ystäviä, jotka kunnioittavat rajoja intuitiivisesti tai vähintään sitten kun sanot. Ja sitten on niitä, jotka unohtavat sanomasi heti sen sanottuasi, koska heille olet aina vai se, jonka rooli on olla huonompi kuin he, osoittaa että he ovat tähtiä, parhaita ja kiinnostavimpia.
Kävele tai jaksa. He eivät ikinä opi ymmärtämään, miksi roolisi oli niin loukkaava, koska heille et ole paras, tähti tai kiinnostava.
Alat vaan ottamaan etäisyyttä hänestä, et enää mene niin läsnäolevaksi keskusteluihin. Kiirettä pukkaa ja vetäydyt muualle, vaikka jäisitkin yksin. Mieluummin yksin kuin kuluttavassa ystävyys suhteessa.
Tää ystävä on ollu hetken toisella paikkakunnalla töissä ja oon voinu paljon paremmin, kun se on poissa. Oon koittanu vähentääkin yhteydenpitoo, mutta pitäs koittaa vielä enemmän. Koitan tajuta, et eihän siihen oo pakko pitää yhteyttä.
Älä ole lapanen.