Sain kutsun ihmisen häihin jonka kanssa en ole olkut vuosiin tekemisissä?

Inhottaa tällaiset hyväksikäyttäjät. Itse olin aiemmin niin naiivi, että aidosti uskoin vanhan kaverin haluavan nähdä pitkästä aikaa ja vaihtaa kuulumisia.

Mutta yleensä se tulee aika nopeasti ilmi mikä tällaisen yhtäkkisen yhteydenoton taustalla on.

Ei ainakaan normaalilta kuulosta. Mun teoria on myös se, että Piialla on joko mielenterveyden kanssa ongelma, taikka sitten hän on huumeiden käyttäjä, joka välillä rimpuilee irti.

Kaikki keinot ovat tässä sallittuja; kuvitelmat, valehtelu, "todellisiksi" muuttuvat toiveet ja unelmonti, vahva usko selviytymiseen tässä ja nyt...siis mitä tahansa. Se, mikä on sitten totta JA todellista...who knows. En itse jaksaisi lähteä tukijaksi tuolle matkalle. Luulen, että Piia tarvitsee ammattiapua. 

Onkohan hänellä siis kuitenkin ihan oikea mies, vai mielikuvitusmies..?

Vaikuttaa henkisesti epävakaalta tyypiltä.

Oksettavaa millaisia salaliittoteorioita täällä porukka saa aikaiseksi. Teistä kukaan ei tunne ko ihmistä ja silti olette diagnosoineet hänet hyväksikäyttäväksi luuseriksi, jolla on joko mielenterveysongelmia tai huumetaustaa.

Mulla vastaava tarina. Lapsuuden kaveri lopetti yhteydenpidon ykskaks ja sitten viisitoista vuotta myöhemmin hän otti FBn kautta yhteyttä. "olis kiva tavata pitkästä aikaa, ehitkö kahville?"

Mentiin sitten oluille ja istuttiin se ilta. Siinä paljasti, että on naimisiin menossa ja sen takia otti yhteyttä, että häissä olisi edes joku hänen kaverinsa.. En hirveesti tykännyt ideasta silloin, kun en kokenut, että olemme kavereita enää.

Meni pari viikkoa ja kutsu häihin tuli. Samoihin aikoihin joku tyyppi soitti ja kyseli polttareihin. Ei kiitos, kieltäydyin kummastakin kunniasta.

Myöhemmin sitten sain kuulla, että yksi vanha kaveri oli käynyt siellä häissä. Olihan ne olleet hulppeat stadin edustalla vietetyt häät, mutta oli pistänyt silmään, että vain tämä yksi kaveri oli siellä miehensä kanssa. Paljon väkinäistä pönötystä. Edes tämän morsion sukua ei ollut. Ei vanhempia ja sisaruksia.

Polttaritkin oli ollut. Ne järkkäs sulhasen sisko, joka oli myös kaaso. Polttareissa oli ollut kaaso, kaveri ja muutamia työkavereita (joita ei oltu taas häihin kutsuttu). Tämä kaaso oli suostunut hommaansa, koska oli pyydetty. Ei tuntenut juurikaan morsianta.

Jotenkin spooky fiilis on vieläkin. Ei kuulemma kellään ole riitaa tuon tyypin kanssa, mutta se vaan lopetti yhteydenpidon ilman mitään selityksiä. Sama juttu nyt vissiin... Jotain fuulaa on, mistä ei tiedetä, eikä tietty tarviikaan tietää. Noin vaan ei ihmisiä kohdella.

Vierailija kirjoitti:

Pitkä vuodatus. Noh, hyvällä tuurilla Piiakin lukee vauvapalstaa...

Piia lukeekin. No, eri Piia. Tätä oli vinkeä lukea, kun jotenkin henkilöityi tuohon nimeen omalla kohdalla. :)

Yst. Piia

Eihän tuo ole oikeastaan sen kummempi juttu. Usein käy niin, että kun muutetaan uudelle paikkakunnalle esim. opiskelemaan, niin sieltä löytyy uusia kavereita ja ystäviä ja entiset alkavat jäädä paitsioon. Parikymppisenä moni on lisäksi vielä niin lapsellinen, että tuntee alemmuutta, jos kaveri on opiskellut pitemmälle tai päin vastoin tuntee ylemmyyttä, kun kaveri on "vain" merkonomi tai lähihoitaja ja itse korkeakoulutuksen hankkinut. Jossain vaiheessa ne uudet kaverit hajaantuvat maailman tuuliin ja silloin usein entiset nousevat arvoon arvaamattomaan. Lisäksi kerrotussa tapauksessa tulee mieleen, onko Piian vanhemmillakin kenties lusikkansa sopassa. He ovat mahdollisesti alkaneet puhua sinusta ja sanoneet, että kyllä sinut pitäisi kutsua häihin, sillä tehän olitte nuorempana kuin paita ja peppu.

Jos minulle tulisi tuollainen yhteydenotto menneisyydestä, voisin kyllä käydä tapaamisessa, mutta jos yhteyttä ei enää syntyisi, en todennäköisesti noudattaisi polttari- ja hääkutsua. Aina niitä esteitä löytyy aina työesteestä ulkomaanmatkaan tai jotain muuta. Kun paras kouluaikainen ystävä ja naapuri meni naimisiin, olin opiskelijavaihdossa ulkomailla. Ystävä selitteli, että koska hän tiesi, etten missään tapauksessa pääsisi häihin, niin hän ei sitten lähettänyt kutsuakaan. Myönnän, että olin loukkaantunut. Ystäviä olemme edelleen, emme ehkä enää parhaita, mutta niin hyviä kuitenkin, että tapaamme edelleen useita kertoja vuodessa, vaikka minä olen asunut poissa kotipaikkakunnaltani melkein koko aikuisikäni. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla vastaava tarina. Lapsuuden kaveri lopetti yhteydenpidon ykskaks ja sitten viisitoista vuotta myöhemmin hän otti FBn kautta yhteyttä. "olis kiva tavata pitkästä aikaa, ehitkö kahville?"

Mentiin sitten oluille ja istuttiin se ilta. Siinä paljasti, että on naimisiin menossa ja sen takia otti yhteyttä, että häissä olisi edes joku hänen kaverinsa.. En hirveesti tykännyt ideasta silloin, kun en kokenut, että olemme kavereita enää.

Meni pari viikkoa ja kutsu häihin tuli. Samoihin aikoihin joku tyyppi soitti ja kyseli polttareihin. Ei kiitos, kieltäydyin kummastakin kunniasta.

Myöhemmin sitten sain kuulla, että yksi vanha kaveri oli käynyt siellä häissä. Olihan ne olleet hulppeat stadin edustalla vietetyt häät, mutta oli pistänyt silmään, että vain tämä yksi kaveri oli siellä miehensä kanssa. Paljon väkinäistä pönötystä. Edes tämän morsion sukua ei ollut. Ei vanhempia ja sisaruksia.

Polttaritkin oli ollut. Ne järkkäs sulhasen sisko, joka oli myös kaaso. Polttareissa oli ollut kaaso, kaveri ja muutamia työkavereita (joita ei oltu taas häihin kutsuttu). Tämä kaaso oli suostunut hommaansa, koska oli pyydetty. Ei tuntenut juurikaan morsianta.

Jotenkin spooky fiilis on vieläkin. Ei kuulemma kellään ole riitaa tuon tyypin kanssa, mutta se vaan lopetti yhteydenpidon ilman mitään selityksiä. Sama juttu nyt vissiin... Jotain fuulaa on, mistä ei tiedetä, eikä tietty tarviikaan tietää. Noin vaan ei ihmisiä kohdella.

Jep, se on ihan fine, jos ei halua olla ihmisten kanssa tekemisissä mutta ei niitä ihmisiä voi alkaa haalia kavereiksi sitten yllättäen häihin.

Tulee myös mieleen, että onko mies niin mustasukkainen tai muuten hullu, että on pakottanut naisen luopumaan ystävistään... NÄitäkin on.

Vain naiset saavat tästä ongelman...

Miehenä: menen häihin (jos ajankohta minulle sopii), en polttareihin. Lahjaksi kortti/ kukkia/ halpa lahja (< 20 euroa). Syön ja juon niin että napa rutisee. Kun näkyy sopivanlaiset henkilöt "menossa tarkistamaan autonrenkaiden ilmanpaineet" jonnekin takakontille, tai muuten menossa jatkoille, yritetään lyöttäytyä mukaan.

Lopputulos minulle (+ puolisolle) = hauska ja halpa ilta.

Lopputulos hääparille = heidän ongelmansa, mitä siitä ovat muka saavinaan. Ei sitä minun tarvitse pohtia.

Jos kaveri pitää yhteyttä edelleen, katsotaan sitten mitä tapahtuu. Jos ei pidä, ihan sama, eiköhän tuossa "voiton puolelle" jääty.