Lue keskustelun säännöt.
Mies lupasi, että alan saada viikkorahaa 40 mutta ei maksanut kuin kerran
28.11.2016 |
Olin jo ihan innoissani, että saan 40 viikossa. Asun siis ulkomailla ja täällä ei ole mitään tukia. Ei siis lapsilisiä tms. Olen kotiäitinä useammalle lapselle ja mulla ei ole muutamaan vuoteen ollut käyttörahaa. Nyt mies sitten heltyi ja toissaviikolla sain ekan taskurahan. Viime viikon maksu ei onnistunut jostain teknisestä syystä ja nyt kun kysyin siitä, niin ei vastaa.
Saan käyttää miehen rahoja ruokaan ja hän maksaa asumisen ja autot. Mä olen omista Suomen säästöistä maksanut lasten ja omat vaatteet (kierrätettyjä valtaosin) ja kun mihinkään ylimääräiseen en laita, niin kyllä sitä pärjää. Olin vaan niin innoissani, kun joulu on tulossa ja olisin saanut antaa lapsille muutaman kympin lahjaksi. Hekin ovat viikkorahaa vailla.
Että korpeaa.
Kommentit (35)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tää on ihan kovaa valuuttaa.
Helpommin sanottu kuin tehty. Ja jätän lapset tänne? Pari kolme viikkoa sitten mies käveli kännykän kanssa perässä ja kuvasi kun olen epävakaa. Itkin siis, kun oli vain niin kovasti paha mieli vähän kaikesta. Kuten siitä, että mulla ei ole mitään sanottavaa raha-asioissa. Käveli sitten perässä ja kun pyysin lopettamaan ja otin kännykästä kiinni oli soittamassa poliisille. Kun olen niin epävakaa ja eihän sellainen voi saada lasten huoltajuutta. Eikä mulla ole voimia.
Ymmärtäisin jos kyse olisi siitä, että miehellä ei olisi rahaa. Sitä nyt käsitttääkseni on jonkin verrankin. Pari kolme kuukautta sitten kolahti neljännesmiljoona tilille (euroissa). En minä odota, että saisin siitä itselleni mitään mutta voisihan hän edes ostaa lapsille vaatteet. Nytkin kylmempi taas tulossa ja olen ihan tuskissani mistä keksin talvivaatteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkääkä hyvät naiset lähtekö sieltä turvallisesta Suomesta miesten matkaan maailmalle. Mun mies on kyllä suomalainen, mutta enpä aikanaan tajunnut minkälainen. Ehdittiin seurustella aika lyhyen aikaa ennen kuin lähdettiin maailmalle ja kun lapsia tuli niin mä jäin tietysti kotiin. Eihän mulla ollut edes työlupia.
Tämä on käynyt koko ajan pihimmäksi ja pihimmäksi. Alkaa olla sairasta. Mulla vaan ei ole paikkaa mihin mennä.
Kirjoitan tänne siksi, kun ei mulla ole edes ketään jolle puhua tai kertoa. No, tulipahan taas kerrottua. Helpottaa, kun tietää että jossain joku/jotkut edes tietää vaikka eivät tiedä kuka olen tai missä. Mutta ihan kuin olisin vähän enemmän olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika huono. Se tarina missä jouduit nukkumaan lattialla ja mies tuhosi kaikki sun tavarat, oli parempi.
En ole joutunut nukkumaan lattialla eikä mun tavaroita ole tuhottu. Omanarvontunto vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ukko ei meinannu maksaa kans mitää mutta potkasin sitä pikku hiprakassa kiukuspäissäni munille, niin johan maksaa :D
No lakkaa ostamasta vaatteita itselles ja kersoille. Kato piruuttas kuinka kauan menee että miestä alkaa hävettää. Ei kai sun säätötkään ikuisesti kestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tapahtuis jos sä vaan lähtisit Suomeen? Minkäikäiset lapset? Hoitaisko ukko ne kersat vai kuka? Kuka tekis kotityöt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja musta tuntuu kovin pahalta, että joku tuntematon ei edes usko tämän olevan totta. Miehen sukulaiset eivät ikimaailmassa uskoisi miten hän kohtelee minua. Itselläni ei juuri sukulaisia ole. Mies on pidetty ja hauska seuramies. Suomen reissuilla tarjoaa syötävää ja juotavaa, tuo sikarit tullessaan sukulaisille. Minä sitten ihmettelen mistä taas saan kengät kasvavien lasten jalkoihin. Menestyvä ja höveli. Kaikille muille paitsi minulle. Mahtaa hän mua vihata, kun ei mitään voi antaa.
No huh huh kaikkeen sitä ihminen suostuu.
Onko sulla huivipakko?
Saisi mies kustantaa lastensa ja sinunkin vaatteet, tuolla menolla ajaudut myymään persettä Teheranin torille.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tapahtuis jos sä vaan lähtisit Suomeen? Minkäikäiset lapset? Hoitaisko ukko ne kersat vai kuka? Kuka tekis kotityöt?
Uskon, että saisi hoidettua itse ja voisi palkata apua. Mutta ei musta ole jättämään lapsia. Ei ikinä. Ja sen mies kyllä taitaa tietää.
Elätkö nyt sitä elämää mitä tyttönä haaveilit aikuisena eläväsi?
Mitä neuvoja antaisit 7-vuotiaalle, 13-vuotiaalle itsellesi jos voisit`?
Vierailija kirjoitti:
No huh huh kaikkeen sitä ihminen suostuu.
Onko sulla huivipakko?
Saisi mies kustantaa lastensa ja sinunkin vaatteet, tuolla menolla ajaudut myymään persettä Teheranin torille.
Kuule, ihan länsimaassa ollaan ja kristittyjä, suomalaisia tapakristittyjä molemmat. Ja en kyllä itseäni ala myydä. Yritän sinnitellä niin kauan kun lapset pääsevät omilleen ja sitten bye bye. Mulla ei ole monta syytä täällä maan päällä jatkaa.
Vierailija kirjoitti:
Mun ukko ei meinannu maksaa kans mitää mutta potkasin sitä pikku hiprakassa kiukuspäissäni munille, niin johan maksaa :D
Mä saisin syytteen pahoinpitelystä.
Oisko ollut zlotyista kyse vai mistä.