Olen parikymppinen hoikka itse liikkuva nuori nainen ja saan jatkuvasti asiatonta kohtelua kun pysäköin invaparkkiin (minulla on invatunnus ja oikeus pysäköidä)

No, sanot niille että sinulla on inva tunnus.

Minkäkokoinen se invatunnus on? Heilauta sitä huutelijoille ja sano että sinulla on vakava sairaus ja toivot että hekin sairastuvat vakavasti jotta voisivat parkkeerata myös invapaikalle koska vaikuttavat olevan niin kateellisia asiasta.

Jos kerran pystyt liikkumaan vaikeuksitta,niin miksi se invatunnus sinulle sitten on annettu ?  (Yleensähän kyse on jostain nimenomaan liikuntavammasta.)

Vierailija kirjoitti:

Jos kerran pystyt liikkumaan vaikeuksitta,niin miksi se invatunnus sinulle sitten on annettu ?  (Yleensähän kyse on jostain nimenomaan liikuntavammasta.)

Ap sanoi, että heikentää liikuntakykyä. Itse liikkuva ei tarkoita vaikeuksitta liikkumista. Tiedän ap:n tilanteen tätini kautta. Välillä oli niin huono, ettei päässyt itse sängystä ylös eikä kädet taipuneet tiskiin. Välillä taas leipoi piirakoita, kun oli hyviä päiviä. 

Sama juttu kun meillä isällä autosta riippumaton. Kun joku meistä terveistä meni häntä hakemaan, sai kuulla. Anteeksi vain, mutta olin menossa hakemaan huonosti liikkuvaa sokeaa isääni, ja auton ovi oli saatava selkosen selälleen, kun hänet auttoi autoon. Aina pysäköin normipaikalle, jos se oli järkevää, mutta ei hemmetti esim. sairaalan parkkihallista kilometrin päästä häntä voinut kuljettaa. Pyörätuoliin ei väkisin saanut, kun ei siihen suostunut. 

Sama vika ap! Mä en jaksa välittää enää, kävelen vaan menemään. Kerran totaalisen väsyneenä erehdyin näyttämään keski-ikäiselle miehelle keskisormea ja oli hyvin lähellä ettei käynyt päälle. Nyrkki nostettuna juoksi kohti.

Niinä päivinä kun voit liikkua paremmin niin olisi parempi että parkkeeraat sinne minne muutkin. Onhan se sinunkin etusi jotta pidät liikkuvuutta yllä kävelemällä. Ja joku toinen joka oikeasti tarvitsee sitä paikkaa saa sen. Loppuu huutelutkin.

Vierailija kirjoitti:

Niinä päivinä kun voit liikkua paremmin niin olisi parempi että parkkeeraat sinne minne muutkin. Onhan se sinunkin etusi jotta pidät liikkuvuutta yllä kävelemällä. Ja joku toinen joka oikeasti tarvitsee sitä paikkaa saa sen. Loppuu huutelutkin.

Luuletko tosiaan, että parkkeeraisin IKINÄ invaparkkiin, jos ei olisi pakko?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Jos kerran pystyt liikkumaan vaikeuksitta,niin miksi se invatunnus sinulle sitten on annettu ?  (Yleensähän kyse on jostain nimenomaan liikuntavammasta.)

Kaikki vammat eivät näy päälle,silti on perusteltua käyttää invapaikkaa.

Laita invatunnus näkyvälle paikalle - kai sinä tiedät! Ja heiluta sinä niiden nenänedessä, jotka siitä urputtavat.

Pitäis siitä invatunnuksesta tehdä niin suuri, että siihen voisi paketoida koko auton, että varmasti näkyy. 

Moni meistä ei ilmeisesti tiedä, millä perusteella invatunnuksen voi saada. Ei se tarkoita sitä, että autonKULJETTAJA on itse liikuntakyvytön. Kieltämättä vaikuttaa vähän invapaikan väärinkäytöltä, jos siihen pysäköi ihan laillisella invatunnuksella sellainen, joka ei juuri sillä kerralla kuljeta liikuntavammaista ja kykenee itse liikkumaan hyvin. Invapaikan käyttö on oikeus, ei velvollisuus.

Vierailija kirjoitti:

No, sanot niille että sinulla on inva tunnus.

Pitäskö aloittajan sitten edelleenkin kuvitella olevansa jotenkin selitysvelvollinen yksityisasioistaan toisille tuntemattomille (mahdollisesti agressiivisille) kanssaeläjilleen. 

Mun mielestä ihmisen tarvii selitellä tekemisiään vain viranomaisille ja  vain silloin kun kysyvät.

En itsekään puutu toisten asioihin. Esim mikäli joku ajaa meluisalla autolla tai vaikka talvirenkailla kesälä, en puutu asioihin. Jotakin täytyy sietää kanssaeläjiltäänkin. Etenkin kun asian valvontaa ei ole hänelle määrätty,.

Vierailija kirjoitti:

Laita invatunnus näkyvälle paikalle - kai sinä tiedät! Ja heiluta sinä niiden nenänedessä, jotka siitä urputtavat.

Pitäis siitä invatunnuksesta tehdä niin suuri, että siihen voisi paketoida koko auton, että varmasti näkyy. 

Moni meistä ei ilmeisesti tiedä, millä perusteella invatunnuksen voi saada. Ei se tarkoita sitä, että autonKULJETTAJA on itse liikuntakyvytön. Kieltämättä vaikuttaa vähän invapaikan väärinkäytöltä, jos siihen pysäköi ihan laillisella invatunnuksella sellainen, joka ei juuri sillä kerralla kuljeta liikuntavammaista ja kykenee itse liikkumaan hyvin. Invapaikan käyttö on oikeus, ei velvollisuus.

Näin, vaikka on menossa hakemaan sitä huonosti liikkuvaa tyyppiä sairalaasta, terveyskeskuksesta yms. Veljellä oli kerran terveyskeskukseen kiireellä mennessä unohtunut isän invatunnus kotiin ja oli saanut haukkulapun autoonsa. Tosiasiassa hän saisi sen itselleenkin, mutta ei ole halunnut hakea, koska haluaa uskoa pärjäävänsä ilman. Itse en koskaan puuttu noihin, koska en voi tietää, mikä todellinen tilanne on. 

Vierailija kirjoitti:

Laita invatunnus näkyvälle paikalle - kai sinä tiedät! Ja heiluta sinä niiden nenänedessä, jotka siitä urputtavat.

Pitäis siitä invatunnuksesta tehdä niin suuri, että siihen voisi paketoida koko auton, että varmasti näkyy. 

Moni meistä ei ilmeisesti tiedä, millä perusteella invatunnuksen voi saada. Ei se tarkoita sitä, että autonKULJETTAJA on itse liikuntakyvytön. Kieltämättä vaikuttaa vähän invapaikan väärinkäytöltä, jos siihen pysäköi ihan laillisella invatunnuksella sellainen, joka ei juuri sillä kerralla kuljeta liikuntavammaista ja kykenee itse liikkumaan hyvin. Invapaikan käyttö on oikeus, ei velvollisuus.

Ja mistä tiedät, ettei kuski ole juuri hakemassa liikuntavammaista?

Kun kuljetan lastani vaikkapa harrastukseen,käytän inva-lupaa. Kun viiden minuutin kuluttua tulen takaisin,se lätkä on yhä ikkunassa ja vissiinkin saan paheksuvia katseita kun ihan omin jaloin menen,ilman näkyviä vammoja.

Surullista mutta totta; osalle riittävä sairaus tai vamma on osalle vain sellainen joka näkyy päälle ja huutaa olemassa olostaan, kuten kainalossa oleva pää Tämän vuoksi seurauksena on esimerkiksi ettei mitkään allergiat, saati muut ravinnonsaantia rajaavat "häiriöt"  tai mielensairaudet, kuten vaikka skitsofrenia eivät ole oikeita sairauksia. - Invalideetin olisi oikea ja hyväksyttävä vain jos on kytkettynä pyörätuoliin ja on kykenemätön liikkuamaan itsenäisesti millään muulla tavoin; ainahan sitä voi kato kävellä vaikka käsillään tai päällään).

Pientä myötä tuntoa voi, ehkä saada, jos on osoittaa monen sadan euron lääkelaskuista kuitit. - Mutta tällöinkin usein aletaan puhua jotain lääkekatosta.

 Jätän nyt jokaisen itsensä pääteltäväksi, mitä ovat ne sairaudet, jotka vaativat pitkällisiä hoitojaksoja sairaalassa, tai ne joihin osa meistä saatetaan kiidättää ambulanssilla, vaikka osa on katsonut vierssä meitä paareille nostettaessa, että kummalsiat yteiskunnan varojen tuhlausta, kun eihän missään näy edes, että vuotaisi, tai olisi vuotanut reilusti verta.  

Sinulle on myönnetty invaparkkilupa, joten totta kai käytät sitä. Eikä sinun tarvitse edes selitellä sairauttasi kenellekään tuntemattomalle kaduntallaajalle.

Jos joku asennevammainen rupeaa huutamaan, sanot rauhallisesti heti, että otat yhteyden poliisiin, jos huuto ei lopu. Ota kännykkä esiin, jos jäkätys ei lopu. Jos tyyppi näyttää tulevan päälle ja uhkailevan, voit soittaakin poliisille.

Tiedän tilanteen, olen itse myös reumaatikko ja sairastan toistakin autoimmuunisairautta. Mustakaan ei siis välttämättä näe päältä että olen vammainen. Käytän liikkumiseen apuvälineitä, mutta ne eivät näy kun olen ulkovaatteissa. Joillekin heikkoälyisille tämä ei tule mieleen, koska heidän käsityksensä vammaisesta on lähinnä neliraajahalvaantunut.

Olisi kiva kuulla onko kenelläkään nuorella ollut koulussa opetusta vammaisuudesta ja esteettömyydestä yms.? Toivoisin todella että koulussa otettaisiin näitä asioita esiin, näyttää olevan tarpeen lisätä tietoa. Ja tietysti käytöstapakurssi siihen päälle joillekin.

Mulla on vammainen lapsi ja juurikin harrastuksiin kuskatessa saa peheksuvia katseita ja huutelua. Vanhat papat on pahimpia.

Ymmärrän aloittajaa, mutta ymmärrän myös tavallaan huutelijoita. Niin paljon on kuitenkin myös väärinkäytöksiä ja niitä oikeasti terveitä, jotka silti törkeästi pysäköi invapaikoille, että tavallaan on hyvä, kun pitävät jöötä. Tavallaanhan nuo ihmiset yrittää meidän huonompikuntoisten puolta pitää ja me nuoremmat päällepäin äkkiseltään ihan terveen ja hyväkuntoisen näköiset kun ei vain näytetä niin sairailta heidän silmään kuin ovat tottuneet ja ihmisten on vaikea kuvitella, ettäkö meitä oikeasti joku vaivaksi.

Tavallaan kiva juttu, että ei näytetä sairailta, mutta tämä on myös se yksi iso miinuspuoli... Kun ei toisaalta viitsisi pitää mitään numeroa sairaudestaan ja "valitella oireitaan" ja haluaisi elää mahdollisimman normaalia elämää sen puitteissa, mikä mahdollista on, niin kuitenkin arjessa tulee joskus noloja ja ikäviä tilanteita, kun ihmiset ihmettelee, että "mikä tuolla nuorella nyt on, kun se ei jaksa" tai tutut kyselee, että "etkö nyt ton vertaa muka jaksa", "eihän toi nyt noin rankkaa oo"... Jos joku tulee suu vaahdossa huutamaan, niin kannattaa tosiaan koittaa pysyä ihan rauhallisena ja todeta, että anteeksi saanko suunvuoron ja näyttää se lappu sekä kertoa, että on sairaus ja oikeus pysäköidä, se ei vain aina näy niin päälle. Yleensä hiljenevät, menevät sitten vaikeiksi ja pyytävät anteeksi ja sanovat, etteivät tajunneet. Ihmiset ei tosiaan vaan aina tajua ja tohkeissaan ovat ensin sokeita törppöjä... :-( Välillä kyllä tekisi mieli painattaa vaikka joku t-paita, että "mulla on lihassairaus ja siksi en s****** aina jaksa niinkuin muut!". :-D

Hieman ot, mutta: Äitini on 68-vuotias, mutta näyttää vähintään 10 vuotta nuoremmalta. Pukeutuukin ihan kaikella muulla tavalla kuin mummotyyliin. Hän ajoittain saa ikävää huomiota esimerkiksi istumalla liikennevälineissä eläkeläisille tarkoitetuille istumapaikoille ja vastaavaa. Ei kuulemma ihan pois ole ajettu, mutta ei paljon ole puuttunutkaan.

Ehkä hänen pitäisi ottaa mummopermis ja pukeutua mummotyyliin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, sanot niille että sinulla on inva tunnus.

Pitäskö aloittajan sitten edelleenkin kuvitella olevansa jotenkin selitysvelvollinen yksityisasioistaan toisille tuntemattomille (mahdollisesti agressiivisille) kanssaeläjilleen. 

Mun mielestä ihmisen tarvii selitellä tekemisiään vain viranomaisille ja  vain silloin kun kysyvät.

En itsekään puutu toisten asioihin. Esim mikäli joku ajaa meluisalla autolla tai vaikka talvirenkailla kesälä, en puutu asioihin. Jotakin täytyy sietää kanssaeläjiltäänkin. Etenkin kun asian valvontaa ei ole hänelle määrätty,.

Toisaalta joo ei oo velvoitetta kellään selitellä eikä sikäli tarvi. Mut toisaalta jos vain jaksaa, niin mun mielestä ois hyvä selittää, koska sillä ne vaahtoavat urpotkin saa pienen näpäytyksen ja muistavat ens kerralla. Jos vain näyttää keskaria takaisin (mikä toki ihan ymmärrettävä vastareaktio), niin kieltämättä se varmasti jopa vahvistaa niiden vaahtoajien mielikuvaa, että siinä oli joku terve hyväjalkainen, joka ei välitä mistään mitään. Ehkä tästä oikeasti tarvittaisiin joku valistuskampanja, että kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää. Ja joku parannus tohon lappuunkin.

Jos joku oikeasti terve parkkeeraa niihin paikoille, niin musta on kuitenkin hyvä, että niihin puututaan. Samoin muihin asioihin, jos on oikeasti tarve. Esim. joku lapsi hakkaa toista, mummo on kaatunut, joku pieksee koiraansa, joku sudittelee niillä kesärenkailla vaarallisesti motarilla, joku ostaa teineille/kännisille kaljaa... Suomalaisilla on aika ikävä mentaliteetti monilla, että en puutu asioihin/ei kuulu mulle/en näe mitään ja sit taas osalla se menee reippaasti yli. Kultainen keskitie ja maltti ois tässäkin hyvä, ei tarvi mennä ääripäästä ääripäähän. :-)

T. Se nuori lihassairautta sairastava

Vierailija kirjoitti:

Surullista mutta totta; osalle riittävä sairaus tai vamma on osalle vain sellainen joka näkyy päälle ja huutaa olemassa olostaan, kuten kainalossa oleva pää Tämän vuoksi seurauksena on esimerkiksi ettei mitkään allergiat, saati muut ravinnonsaantia rajaavat "häiriöt"  tai mielensairaudet, kuten vaikka skitsofrenia eivät ole oikeita sairauksia. - Invalideetin olisi oikea ja hyväksyttävä vain jos on kytkettynä pyörätuoliin ja on kykenemätön liikkuamaan itsenäisesti millään muulla tavoin; ainahan sitä voi kato kävellä vaikka käsillään tai päällään).

Pientä myötä tuntoa voi, ehkä saada, jos on osoittaa monen sadan euron lääkelaskuista kuitit. - Mutta tällöinkin usein aletaan puhua jotain lääkekatosta.

 Jätän nyt jokaisen itsensä pääteltäväksi, mitä ovat ne sairaudet, jotka vaativat pitkällisiä hoitojaksoja sairaalassa, tai ne joihin osa meistä saatetaan kiidättää ambulanssilla, vaikka osa on katsonut vierssä meitä paareille nostettaessa, että kummalsiat yteiskunnan varojen tuhlausta, kun eihän missään näy edes, että vuotaisi, tai olisi vuotanut reilusti verta.  

Niin tai sairaalanpäivytyksessä on terve ihminen. Minä sain tästäkin kuulla tuossa talvella, että mitä tuollainen terfve tekee päivytyksessä..mutta syynä oli aivoverenkierron häiriö. Se oli jo ohi eikä jättänyt jälkiä, mutta se on aina päivystysasia.