Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Tuntuu että mikään ei riitä arjessa

Vierailija
28.11.2016 |

Painan tukka putkella töihin, tönötän töissä , yritän puskea kauppaan ,valmistan ruokaa kattilakaupalla, se menee heti, missä on muka ne hyvät hetket joista nautin.

Pää on halkeamispisteessä koko ajan kun yritän ehtiä sinne tänne.

Juoksen kuin tuli hännän alla läkähdyksiin itseni.

Enkä saa mitään aikaan.

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
28.11.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Saathan sinä aikaan.Käyt töissä ja huolehdit lapsistasi.Siinä on jo tarpeeksi.Oletko yksinhuoltaja vai eikö mies auta yhtään? Minkäikäiset lapset? Jos isoja lähetät ne kauppaan ja alat jakaa tekemisiä muillekin.

Vierailija
2/5 |
28.11.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niin tein minäkin kunnes sairastuin ja tuli juoksemisesta pakostakin loppu. Nyt ajattelen, että olisi pitänyt huolehtia itsestään paremmin ja levätäkin välillä, niin ei ehkä oltaisi tässä. Kun tekee liikaa toisten eteen, ei siitä ainakaan kukaan palkitse. Herää sinä ajoissa!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
28.11.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lopeta juokseminen ja ala tehdä asioita rauhallisemmin. Jos lapset on niin isoja, että ne vetää kattilakaupalla ruokaa, ne osaa myös jo tehdä sitä ruokaa, käydä kaupassa ym. kotitöitä. Ja sä saat koko ajan aikaan, onhan sulla katto pään päällä ja ruokaa pöydässä, ei ne siihen itsestään ole tulleet.

Vierailija
4/5 |
28.11.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kehoitan höllentämään tahtia ennenkuin kroppa ja mieli tekee sen,järjestä itsellesi rauhoittumishetkiä,keskity siihen mitä teet äläkä mieti mitä seuraavaksi teet,valmista ruoka yhdessä perheen kanssa,pyri nauttimaan siitä mitä kulloinkin teet

Vierailija
5/5 |
28.11.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sama tunne täälläkin ja kokoajan on syyllinen ja riittämätön olo. Töiden jälkeen on niin väsynyt että ruoan jaksaa just laittaa ja kun on saatu syötyä saatan tuijottaa tyhjyyteen muka tv:tä katsoen. En ymmärrä koko ohjelmasta edes mitään. En ole kenellekään läsnä.

Kauppahommat oon nyt alkanut tekemään kerran viikossa vapaapäivänä ettei töiden jälkeen enää tarvi mennä. Teini auttaa kotitöissä ja tekee myös joskus ruokaa, mutta hänelläkin pitkät koulupäivät ja läksyjä riittää. Ei viitsi häntäkään rasittaa.